“Kauanko sinulla kestää äänittää ja miksata 5 biisiä?” – Case study Irvisko

If you like this post please share it with your friends!

Kuinka arvotat oman aikasi? Miten paljon olet valmis käyttämään sitä musiikkisi äänittämiseen ja miksaamiseen? Moni kertoo työstävänsä yhtä kappaletta jopa useita kuukausia ennen kuin saa sen valmiiksi. Ei siis ihme, että nykyään uuden musiikin julkaisutahti on kaikkea muuta kuin rivakka. Annan sinulle hyvin erilaisen vaihtoehdon Irvisko-yhtyeen session muodossa: “Kauanko sinulla kestää äänittää ja miksata 5 biisiä?” – Case study Irvisko.

Tämän kirjoituksen lukemisesta on hyötyä bändissä olevalle muusikolle, joka miettii kannattaako äänittää itse vaiko mennä oikeaan studioon ammattilaisen hellään huomaan. Myös äänittäjä ja miksaaja voivat löytää uutta inspiraatiota musiikin työstämiseen, vaikkakin nopeampi työskentelytapa voi joitakin hieman kismittää pienentyneen äänitys-/miksauspalkkion muodossa.

Erittäin hienot olosuhteet keskittyä olennaiseen eli kovan rock´n´rollin tekemiseen.
Irvisko-yhtye

Astia-studio Irvisko

“Kauanko sinulla kestää äänittää ja miksata 5 biisiä?”
– Case study Irvisko

Syksyllä 2016 toimintansa aloittaneen Irvisko-yhtyeen kitaristi Make laittoi minulle viestiä korona-pandemian alkumetreillä maaliskuussa 2020. Hän kertoi bändinsä soittavan “jonkunnäköstä vanhojen miesten punkrockia” ja tiedusteli mahdollisuutta työstää yhdessä päivässä 5 veisua, yhteiskestoltaan noin 12 minuuttia. Tämähän olisi juurikin sopiva setti 7″-vinyylijulkaisulle.

Syylliseksi yhteydenottoon paljastui Irviskon basisti Anssi, joka kuulemani mukaan oli syvästi vakuuttunut blogikirjoituksieni sisällöstä. Eritoten hänen kanssaan resonoi Tällä yksinkertaisella vinkillä tiukennat bändisi soittoa niin livenä kuin äänitteilläkin -kirjoitus. Kaimaanini oli sen jälkeen lähes “pakottanut” bändin Astialle kokemaan kelanauhaäänityksen taikaa Katkon jälkeen -nimisen EP:n muodossa.

Olo oli helpottunut, kun blogiasi luettuani sain vahvistuksen intuitiolleni ja tälle vähän ”laiskalle” soittamiselle. Muutenkin blogissasi on paljon hyödyllistä asiaa soittoniekoille ja suosittelen kaikille!
–Anssi Pohjola, basso / Irvisko

Session ajankohdaksi valikoitui lokakuinen lauantai ja koska bändi saapuisi Kanta-Hämeestä, he monien muiden tavoin myös yöpyisivät Astia-studiolla. Roudausta helpottaakseen sekä kaapit että rummut oli jätetty treenikselle ja mukanaan bändi toi kieli-instrumentit, nupit, symbaalit sekä bassorummun pedaalin.

Tiesitkö, että tarjoamme sessioosi useita kitara- ja bassovahvistimia sekä paljon suitsutusta osakseen saaneen rumpusetin? Klikkaa tästä ja tutustu Astian backline-valikoimaan.

Yleensähän Astia mielletään studioksi, jossa tehdään pelkkää metallia. Totuus on kuitenkin se, että olen tehnyt enimmäkseen kaikkea muuta kuin metallimusiikkia. Aloittaessani studiohommia 90-luvun alkupuolella kotikaupungissani, Lappeenrannassa oli valtavasti punk-yhtyeitä, joiden kanssa sain opetella äänityksen ja miksauksen saloja. Muistaakohan kukaan enää bändejä Eevan tyttäret, Allergia, Katastrofialue, PHCB, Fikure ja Lotta Svärd?

Vuosia myöhemmin esimerkiksi Anal Thunder ja Endstand -yhtyeet tekivät useita sessioita kanssani. Tsekkaa satoja bändejä sisältävä, Astialla musiikkiaan työstäneiden bändien lista klikkaamalla tästä.

Mutta mennäänpä nyt tämän kertaisen case studyn pariin.

Vastaanotto oli loistava.
Irvisko-yhtye

Case study Irvisko – Ampegin bassonuppi vuodelta -78

Perjantai-illan huumaa – saapuminen ja soundcheck

Irviskon auto kurvasi Astian pihaan perjantai-iltana hieman klo 18 jälkeen. Rumpali Jone oli ottanut mukaansa iskemättömät lyöntikalvot ja pian kalvojenvaihtosavotta etenikin varsin mallikkaasti. Kitaristi Make toi mukanaan mehvälle kuulostavan Marshall JCM800 -putkinupin ja basisti Anssi stratocaster-kirurgi Kettusen vast’ikään huoltaman vuoden -78 Ampegin putkinupin, josta olin rehellisesti sanottuna ihan jonkin verran kateellinen. Huikea peli kertakaikkiaan!

Kun kitara- ja bassovahvistimet olivat kirjaimellisesti tulilla, teimme viime vuosina Astialla käyneille kovinkin tutuksi tulleen kaapelitestin. Luettuna asia ei aukea lainkaan, mutta sen kokenut kyllä tietää, kuinka valtavasta saundiin vaikuttavasta ilmiöstä tässä onkaan kyse.

Vovox-testi oli korvia avaava, amatöörikin huomasi eron.
Irvisko-yhtye

Tiesitkö, että saat Vovox-kaapelit kätevästi Astia-studion verkkokaupasta? Klikkaa tästä ja tutustu kaapelivalikoimaamme.

Kun hämmästely oli laantunut, autoin ensin rumpujen virittämisessä ja pian sen jälkeen oli kaikki soittopelit mikitetty. Olen jo vuosia käyttänyt tavanomaisesta suuresti poikkeavaa rumpusoundcheck-metodia, josta rumpalit tuntuvat kovasti tykkäävän. Tämän sekä mm. käyttämäni rumpumikitykset opit helposti eKirjani avulla. Tutustu jokaisen rumpalin ja äänittäjän tärkeään työkaluun: Parempaa rumpusaundia -eKirjaan klikkaamalla tästä.

…soundcheck sujui käsittämättömän sujuvasti.
Irvisko-yhtye

parempaa rumpusaundia

Koska olimme tekemässä live-taltiointia, äänittäisimme yhtä aikaa rummut, basson, kitaran ja laulun. Kun setup oli valmis ja sekä saundit että luurikuuntelut ruuvattu, nauhoitimme koeoton. Tämä testiäänitys on osoittautunut loistavaksi apuvälineeksi alkujännitystä lieventämään. Samalla bändin jäsenet ennättävät totuttelemaan paremmin A-studion täysanalogiseen kuulokekuunteluun, josta voit lukea lisää käyttäjäkokemuksia klikkaamalla tästä.

Koeotto kuulosti lähestulkoon valmiilta.
Irvisko-yhtye

Olen käyttänyt jo pitkään tavanomaisesta poikkeavia toimintamalleja – yksi tärkeimmistä on juurikin saundit ja niiden ruuvaaminen. Siinä missä moni äänittäjä pyrkii äänittämään “mahdollisimman puhdasta saundia”, teen asiat aivan vastakkaisella tavalla. Väännän jo äänitysvaiheessa lähes lopulliselta miksaukselta kuulostavat saundit, josta on suurta hyötyä esimerkiksi seuraavien asioiden suhteen:

  1. Emme kuuntele äänittäessä suttuista saundia, joka “muuttuu sitten miksauksessa”.
  2. Kuulemme koko äänityksen ajan mille musiikki tulee miksauksen ja vielä masteroinninkin jälkeen kuulostamaan.
  3. Vältymme ikäviltä yllätyksiltä, joissa sovitusratkaisu tai soittokuvio ei toimikaan, koska miksauksessa instrumenttien saundeja ei saatu miksauksessa toimimaan.
  4. Miksaukseen ei tarvitse kulua päiviä saati viikkoja, kuten tämän kirjoituksen myötä tulet pian huomaamaan.

Puoli kymmenen maissa oli kaikki valmista ja näin pääsisimme heti aamusta äänittämään ilman turhaa säätöä. Seuraavaksi siirryimme studion olohuoneeseen, jossa bändi sai reilun tunnin mittaisen suositun demonstraationi. Jälleen kerran; tietäjät tietää.

Yllättävää oli huomata analogisen äänen “läsnäolo” ja kyky täyttää tila digiääneen verrattuna. Mieleenpainuvinta oli VHS-formaatin ominaisuudet. Senhän piti olla aivan täyttä paskaa!
Jokaisen laitehankintoja harkitsevan hifistelijän pitäisi käydä Astian sohvalla.
Irvisko-yhtye

Case study Irvisko – Marshall JCM800:sten kokoontumisajot Astia-studiolla

Perjantain checkin jälkeen alkoivat odotukset olla korkealla, kyllähän ne sitten täyttyi komiasti ja vähän ylikin. Kuuntelu oli aluksi hieman outo, mutta siihen tottui hetkessä. Säädettävyys oli todella helppoa ja vaivatonta. Itse soittotilanne oli kuin olis treenikämpällä pistelly menemään. Rumpalin sanoin: “jytisi kiveksissä niinkuin kuuluukin.”
Irvisko-yhtye

Lauantain huumaa – äänitys, miksaus ja masterointi

Nautittuamme aamupalan taustalla analogisen signaalitien Led Zeppelinin IV -vinyylilevyn luomasta tunnelmasta sekä käsimyllyllä luomupavuista jauhetusta erittäin tuoreesta kahvista, olimme valmiit päivän rutistukseen. Tavoitteena oli siis äänittää, miksata ja masteroida viisi punk-biisiä. Masterointi tehtäisiin erikseen sekä digijulkaisuille että 7″-vinyylille.

Kuten Irvisko-yhtyekin edellisiltana oli oppinut, vinyylilevyjä ei kannata tehdä tiedostoista. 7″-vinyylimasteri leikattaisiin illan päätteeksi partaterällä ja näin julkaisu saa spars-koodin AAA. Tämä vanhoista vinyylijulkaisuista tuttu merkintä tarkoittaapi seuraavaa:

Ensimmäinen A = Analoginen moniraita-tallennus, eli tässä tapauksessa kelanauha
Toinen A = Analoginen miksauksen tallennus, eli tässä tapauksessa kelanauha
Kolmas A = Analoginen lopputuote, eli tässä tapauksessa vinyylilevy

Esimerkiksi tietokoneella äänitetty ja miksattu striimauspalvelujulkaisu on spars-koodia: DDD. Astialla kelanauhalle äänitetty ja miksattu CD-julkaisu on spars-koodia: AAD. Lue lisää spars-koodista klikkaamalla tästä.

Case study Irvisko – pohjia myös soitettiin

Taltiointitapahtuma eli nauhoitus

Ensimmäinen tunti meni perinteiseen tapaan lämmittelyyn, eli bändi soitti ja hakeutui sopivaan tunnelmaan. Harvemmin keikallakaan se ensimmäinen biisi on täyttä rautaa. Mutta kun päästään viidennen veisun kantturoihin, niin johan alkaa hommat rullaamaan. Sama pätee yllättävän usein myös studiossa.

Yllä mainitusta syystä sovimme, ettei jokaista ottoa ja jokaista biisiä kuunneltaisi heti taltioinnin jälkeen. Kun on juuri pääsemässä soittofiilikseen, kuunteluhan vallan pysäyttäisi koko homman. Sen sijaan päätimme äänittää kaikki kappaleet yhteen pötköön ja kuuntelu suoritettaisiin vasta lopuksi.

Astia-studio Irvisko

Ensimmäisen veisun pohjaraita saatiin nauhalle klo 11 ja puolitoista tuntia myöhemmin oli kaikki viisi kipaletta rumpujen, basson sekä ensimmäisen komppikitaran osalta valmiina. Koska Irviskon jäsenistö on soittanut käytännössä koko ikänsä ja he olivat ahkerasti käyneet treenikämpällä työstettäviä veisuja veivaamassa, ei pohjaraitoihin tarvittu minkäänlaisia muutoksia. Julkaisulla kuultavat instrumentit ovat siis samaa ottoa alusta loppuun.

Seuraavaksi vaihdoimme tulille Astia-studion modatun Marshall JCM800 -putkinupin, jolla täräytimme toisen komppikitaran. Nekin menivät tyylikkäästi yhdellä otolla ilman minkäänlaisia korjailuita. Yhteen kipaleeseen soitettiin soolo, ja koska halusimme vallan hurvitella, soolo soitettiin kaksi kertaa. Kumpikin otto nauhoitettiin (huom. tiesitkö, että toisin kuin kovalevylle, kelanauhalle kirjaimellisesti nauhoitetaan?) omalle raidalle ja miksauksessa ne panoroitiin äärilaitoihin leveän stereokuvan saamiseksi.

Case study Irvisko – Solisti Samu lauluäänitysten parissa Astia-studio A:n lauluhuoneessa

Tämän jälkeen oli laulun eli huudon vuoro. Vaikka myös ne vedettiin livenä, tällä kertaa jälkiäänitys toimi paremmin, sillä nyt oli ääni saatu juuri sopivasti lämmiteltyä. Ennen nauhoitusta ohjeistin solisti Samua muutamalla rytmi-niksillä. Äänityksen jälkeen hän totesikin, ettei ollut koskaan vetänyt niin hyvin kuin nyt. Mikä voisikaan olla sen palkitsevampaa, kuin että äänitteelle taltioituu paras otto ikinä. Tällaiseen julkaisuun ei voi olla muuta kuin erittäin tyytyväinen.

Klo 14, eli tasan neljä tuntia aloituksen jälkeen, oli kaikki äänitetty. Mikäli kasaus ja soundcheck olisi eilisen sijaan tehty tänään, olisimme vasta nyt päässeet aloittamaan äänityshommat. Siinä tapauksessa kaavailtu aikataulu ei olisi pitänyt. Nyt meillä oli vielä pieni sauma saada kaikki valmiiksi ja bändi samana iltana kotimatkalle uunituore vinyylimasteri kainalossa.

Case study Irvisko – Anssi Kippo miksaa Irvisko-yhtyeen sessiota Astia-studio A:n tarkkaamossa

Hei, me miksataan

Lounastauon jälkeen purin mikitykset ja aloitin miksaamisen klo 15:15. Koska valmista saundia ei tarvitse juurikaan muutella, sain keskittyä täysin balanssin hiomiseen. Tein muutamia pieniä automaatioita A-studion Trident Vector 432 -miksauspöytään integroidulla System 4 VCA-automaatiojärjestelmällä. Käytännössä tämä tarkoitti raitojen mutettamista biisin alussa ja lopussa, tynnyri-raidan avaamista sopivassa kohdassa, bassokuvioiden sekä etenkin bassosoolon(!?!?!!) nostamista ja maksimissaan parin dB:n lauluraidan feideri-ratsastusta, eli äänenvoimakkuuden hienosäätöä.

Miksaus meni siinä kun puolet bändistä keitteli perunoita ja loput röyhtäili ja haisi pahalle. Sitten olikin jo valmista ja hyvä tuli! Äärimmäisen sujuvaa.
Irvisko-yhtye

Rummuissa en käyttänyt lainkaan keinotekoista kaikua ja lienee sanomattakin selvää, ettei rumpuja trigattu saati edes harkittu mitään sämplenvaihtohommia. Lähtösaundia kunnioittaen luomuna mentiin, kuten on menty jo vuosia.

Laulukaikuna käytin 50-luvulta peräisin olevaa EMT-140 -levykaikua, joka onpi huikeasaundinen mono-putkivehje. Siis kerrassaan erinomainen vimpain. Kitarasoolo sai pienoisen reverbin Lexiconin model 200 -digitaalikaikulaitteesta.

Case study Irvisko – Samu Asta-studio A:n tarkkaamossa

Äänitysvaiheessa käytin kompressoria vain basarin lähimikissä, virvelin ylämikeissä, tilamikrofoneissa sekä bassossa, joten miksauksessa tyrkkäsin muutamiin raitoihin parallel-kompuraa. Masterkompuraa saati mitään monialuehäsmäköitä en ole miksatessa edes harkinnut enää vuosiin. Nauhakompressio on oikein käytettynä silkkaa erinomaisuutta.

Viiden biisin miksauksien parissa vierähti vajaat kolme tuntia automaatioineen ja fiilistelyineen. Jokaisen veisun ensimmäinen miksausversio hyväksyttiin ja ne päätyivät julkaisulle. Vaan entä toimivatko miksut myös kotona? Sinäkin saatat olla joskus kokenut, kuinka studiossa kaikki saundaa erinomaiselle ja himassa ne kuulostavat aivan kammottavalle. Kuinkahan tällä kertaa kävisi?

Hyvältähän se kuulosti vielä kotonakin. Jos vielä palataan sinne 80-luvulle, niin tarkkaamossa helvetin hyvä ei sitten kotona välttämättä sitä ollutkaan. Nyt ei käynyt sellaista ilmiötä.
Irvisko-yhtye

Anssi Kippo leikkaa Irvisko-yhtyeen 7"-julkaisun vinyylimasteria Astia-studiolla käyttäen partaterää

Masterointi ja nauhamasterin leikkaaminen

Siirsin ensin kelanauhalta veisut digitaaliseen muotoon käyttäen näytteenottotaajuutena 44.1kHz. Exporttasin erilliset CD- ja striimauspalvelu-masteroinnit muodossa stereo WAV.

Tämän jälkeen voitiin hiiri laittaa poies ja pääsimme oikean käsityön pariin. Partaterällä leikkasin magneettisesta RTM SM900 1/4″ nauhasta 7″-vinyylijulkaisun masterin, jonka bändi toimittaisi cutteroijalle. Nauhan alkuun olin jo ennen bändin saapumista äänittänyt kalibrointitaajuudet ja nyt leikkasin veisut oikeaan järjestykseen sekä lisäsin biisiväleihin bändin toivomuksesta 2 sekunnin välinauhat. Katso kuva valmiista master-nauhasta Irviskon Facebook-sivulta klikkaamalla tästä.

Vinyylimasterin leikkaus näytti mestarin työltä. Puuttui vain kisälli viereltä ottamassa oppia. Hienoa näinä aikoina seurata, kun tehdään jotain jollain muulla kuin läppärillä.
Irvisko-yhtye

Oletko jo katsonut videon, jolla leikkaan Ensiferum-yhtyeen Two Paths -albumin vinyylimasterin partaterällä kelanauhasta? Klikkaa tästä videon pariin ja näet, kuinka nauhamasteri tehdään.

Vinyyli- sekä digimasterit olivat valmiina lauantai-iltana klo 20:20, eli aikataulu ylittyi vain 20 minuuttia. Koska yhtyeellä oli edessään vielä 277 km ajomatka ja kuulemma kahvihammasta kolotti niin vietävästi, nautimme olohuoneessa erittäin hyvät lähtökahvit. Mikäpä olisikaan sopinut taustamusiikiksi paremmin, kuin juuri valmistuneiden veisujen luukutus Astian tunnelmallisessa olohuoneessa höyryävä kahvikuppi kourassa.

Jos haluaa musiikkiinsa livetunnelmaa ja rehellisyyttä, niin analoginen meininki on varmasti omiaan.
Irvisko-yhtye

Case study Irvisko – 5 biisin äänitys, miksaus ja masterointi yhdessä päivässä

Case study Irvisko

Oli suuri ilo päästä taltioimaan hyvää punkrockia täydellisellä aikataululla. Sessio olisi helposti voinut venyä yhdenkin osa-alueen viedessä odotettua enemmän aikaa. Tällä kertaa kuitenkin punk-jumalat olivat meille suosiollisia ja yhdessä päivässä äänitimme, miksasimme ja masteroimme sekä digi- että vinyylijulkaisulle viisi raikasta Irvisko-veisua.

Kysyessäni bändiltä Heikki Kinnusen Tupakkalakko-elokuvan loppukommentin tapaan; “mitä me tästä opimme”, olivat vastaukset seuraavanlaisia:

Jone 52v oppi virittämään rummut! Laulaja sai erittäin käyttökelpoisia vinkkejä. Kitaristi tietää nyt kuinka kaappi kuuluu mikittää.
Irvisko-yhtye

Jos sinua askarruttaa mitä kitaristi Make oikein oppikaan, lue selkeä selostus suositusta Ethän tee tätä yleistä virhettä kitaraäänityksessä -kirjoituksestani klikkaamalla tästä.

Annetaan vielä lopuksi bändin kertoa omin sanoin tuntemuksiaan sessiosta:

Studion miljöö ja tunnelma 10+!. Erittäin hienot olosuhteet keskittyä olennaiseen eli kovan rock´n´rollin tekemiseen. Toivottavasti ei sotkettu paikkoja kovin pahasti.
Irvisko-yhtye

Paikat jäivät hyvään kuntoon ja kalijaroiskeetkin lähtivät studion parketista muutamalla pyyhkäisyllä, joten senkään suhteen ei ollut mitään onkelmaa. Viisi biisiä päivässä on kova suoritus ja Irvisko-yhtye osoitti, että erinomaisella valmistautumisella voi siinäkin ajassa saada täyttä priimaa aikaan. Kun kotiläksyt on tehty ja saavut studioon vetämään ikään kuin keikan, ollaan mielestäni kirjaimellisesti punkrockin kovassa ytimessä! Tämä sessio oli siis kaikin puolin toiminnan parhautta.

Tässä vielä kertaus Irvisko-yhtyeen Katkon jälkeen -sessiosta:

  • Session kesto: yksi 10-tuntinen studiopäivä
  • Biisejä: viisi punk-kipaletta
  • Pohjaraitojen taltiointi livenä, eli rummut, basso ja toinen komppikitara yhdellä otolla ilman jälkiäänityksiä
  • Äänitetty ja miksattu RTM SM900 magneettiselle kelanauhalle
  • Sessio sisälsi äänityksen, miksauksen ja masteroinnin niin digitaalisiin kuin täysanalogiseen vinyyliversioonkin
  • Paikka: Astia-studio A, Lappeenranta

Katso alla olevalta videolta mille Irvisko-yhtyeen analogisen signaalitien vinyylijulkaisu näyttääpi:

Kiitosten paljous, kun luit studioraporttini Irvisko-yhtyeen sessiosta. Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän kiinnostavan informaation äärelle.

Haluatko kokea yhtä huikean onnistumisen kuin Irvisko? Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio Irvisko

Lue lisää sessiokokemuksia Astialta näistä case study -kirjoituksistani:

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja