“Tämän piti olla viimeinen studiosessiomme” – Case Study Monotonia

If you like this post please share it with your friends!

Onko soittaminen ollut sinullekin joskus se kaikkein suurin inspiraation lähde ja parasta vapaa-ajan vietettä? Mutta eikö musisointi enää tunnu yhtä miellyttävälle, kuin aiemmin? Mikäli äänityssessio aiheuttaa usein pettymyksen ja harkitset lopettamista, kannattaa sinun lukea tämä kirjoitus. “Tämän piti olla viimeinen studiosessiomme” – Case study Monotonia.

Oltiin varmaan levynteon jälkeen sellaisessa krapulaisessa tilassa ja kaikki tuntui vähän tahmealta. Päätettiin äänittää Maailmanparantaja vähän sillä asenteella, et tehdään tämä ja laitetaan homma telakalle. Tai lopetetaan.
–Monotonia

“Tämän piti olla viimeinen studiosessiomme”
– Case study Monotonia

Tässä kirjoituksessa käyn läpi vuonna 2013 aktivoituneen Monotonia-yhtyeen Maailmanparantaja-singlen työstön ja kuinka ensimmäinen kelanauhaäänitys laittoi bändin tulevaisuuden suunnitelmat positiivisella tavalla uusiksi.

Bändi varasi kahden päivän session yhden kappaleen äänitykseen, miksaukseen ja masterointiin. Ajankohdaksi valikoitui viikonloppu lokakuun 2019 alusta.

Valitsimme kelanauhasession saadaksemme nauhalle mahdollisimman autenttisen ja aidon kuvan yhtyeen soinnista sellaisena, kuin itse sen koemme. Myös lapsuuden sankareittemme levyt on aikanaan nauhoitettu analogisesti ja tällä tavoin halusimme myös tuoda itseämme lähemmäksi heitä.
–Monotonia

Esituotanto oli helppoa, sillä bändillä oli selkeä visio kappaleesta ja tuotannolliset ratkaisutkin osuivat samantien yksiin. He halusivat ysäri-tyyppistä elävää rock-saundia, joka korostaisi bändin kokoonpanoa. Nykytuotannollahan etenkin trio usein saundaa levyllä sangen erilaiselle keikkaan verrattuna.

Ehdotin demon perusteella, että käyttäisimme säkeistöissä salaista asettani, tynnyrimikkiä, ja avaisimme A-studion rumpuhuoneen suuren tilan raidat kertosäkeisiin. Tämä toisi mukavasti kontrastia osioiden välille ja bändiäkin ajatus tuntui miellyttävän.

case study Monotonia

Sessiota edeltävänä iltana

Monotonia saapui Helsingistä sessiota edeltävänä iltana Astialle. Kasasimme soittovehkeet ja kävimme tutustumisen ohessa läpi saundeihin sekä sovitukseen liittyviä asioita. Heidän mukanaan saapui kuvaaja taltioimaan videomatskua sessiosta. Useinhan äänitysten tiimellyksessä kuvaaminen tuppaapi unehtumaan, joten kuvaajan tuominen oli oivallinen idea.

Kun soittopelit oli kasattu ja rummut viritetty, laitoin mikrofonit paikoilleen ja ruuvasin äänityssaundien ohella myös luurikuuntelut kuosiin. Soittohuoneen 3 000-wattinen äänijärjestelmä, eli PA-pinkka, herätti hymyä soittajien suupielissä. Se auttoi heitä siirtymään mielessään studiosta keikkalavalle ja näin saisimme taltioitua huomattavasti energisempää soittofiilistä.

Saapumisillan päätteeksi otamme aina testioton, josta bändi kuulee mille he nauhalle taltioituna kuulostavat. Tälläkin kertaa yllätys oli suuri ja koeotto olisi kuulemma kelvannut lopulliseksi versioksi. Päätimme kuitenkin nauhoittaa aamulla pohjat hyvinnukutun yön jälkeen vielä uudelleen.

Laitettuani studion ovet säppiin, annoin yläkerran kuunteluhuoneessa jäsenille suositun demonstraationi analogisen ja digitaalisen äänentallennuksen valtavista eroista. Demonstraatio auttaa ymmärtämään, miksi kelanauhalle taltiointi kuulostaa niin paljon elävämmälle. Parasta demonstraatiossani on läsnäolevien silmistä loistava lapsenomainen into, kun he ensi kertaa vuosiin tuntevat musiikin yhtä sykähdyttävänä kuin teinivuosinaan, eli silloin kun se inspiroi heitä ensimmäistä kertaa tarttumaan soittimiin.

Case study Monotonia - Jukka ja Jari
Vasemmalla Jukka Moilanen antaa rummuille kyytiä ja oikealla Jari Luomala lukkiutuu Jukan groveen.

Ensimmäinen sessiopäivä – pohjaraitojen taltiointi

Lauantaiaamuna nautimme aamiaisen yhdessä ja kuuntelimme sen taustalla vinyylilevyn. Oli hienoa huomata, että tämänkin bändin jäsenet olivat havainneet luomuruoan vaikuttavan terveyteen.

Studiossa hienosäädimme rumpujen virettä sekä viilasimme hieman saundeja. Klikistä otimme vain alkutempon, ettei kappale mahdollisten useiden ottojen myötä pääsisi alkamaan liian nopeasti. Pohjaraita soitettiin tälläkin kertaa koko yhtyeen voimin ja näin siihen löytyi luonnollista eloa sekä live-energiaa. Muutamalla otolla saimme erinomaisen oton talteen ja jäsenet hämmästelivät tyytyväisinä soitostaan välittyviä nyansseja.

Bassovertailun myötä päädyimme käyttämään bassoa, jonka aiemmat äänittäjät olivat poikkeuksetta hylänneet. Nyt saisimme mukavan rouheaa kolinaa ja parilla otolla bassoraita oli valmis.

Monotonian kitarat stereona

Vaikka triosta onkin kysymys, kitaroita tekisimme kitarakartan mukaisesti useampia. Halusimme äänittää säröttömät kitarat erikseen, sillä ne olisivat hetken päällekkäin särökitaroiden kanssa. Soolon päätimme soittaa suoraan komppiraidalle ja kuten kompit, myös soolot tuplattaisiin.

case study Monotonia

Ensimmäisen kitararaidan vedimme kitaristin Mesan nupilla ja Ampegin kaapilla. Mikrofonina käytin Shure SM58:a ilman grilliä noin puolen metrin päässä kitarakaapista, kuten Parempaa kitarasaundia osa 1 -kirjoituksessani kuvailen. Toista raitaa varten vaihdoimme kitaraa ja vahvistimen nuppia. Sooloa lukuunottamatta tuplasimme nämä raidat studion Marshall Super Lead mk2 -nupilla.

Puhtaat kitarat vedettiin studion Fender Twin -combolla, jonka saundista kitaristit tuntuvat kovasti tykkäävän. Puhtaita kitaroita ei tuplattu, joten taltioin sen kahdelle raidalle Shure SM57 ja Royer 121 -nauhamikkejä käyttäen. Kyllä, harvemmin käytän kahta samaa mikkiä, kun äänitän vaikkapa kitaraa stereoksi. Säännöthän on tehty rikottavaksi.

Tietokoneelle äänittäessä raitoja käytiin läpi suurennuslasin kanssa ja etsittiin ehkä enemmän virheitä. Kelanauhalle äänittäessä kuunneltiin fiilistä ja timmiä meininkiä. Soitto nousee eri lailla esille ja ne pienet asiat musiikissa korostuvat entisestään. Ja hyvä niin.
–Monotonia

Illan päätteeksi äänitimme liidilaulun, joka tulikin helposti 3-4:llä otolla. Lauluraidalle tarttui erinomainen ilme ja energia, joka tuki tekstiä loistavasti. Laulumikrofonina oli tälläkin kertaa 60-luvun Neumann U67 -putkimikki, jonka signaali kulki kahden 1176-kompressorin läpi nauhalle.

Lopuksi fiilistelimme tarkkaamossa äänityksen hetelmät vielä muutaman kerran läpi ja siirryimme HC-saunan sekä kunniakierroksen kautta yläkertaan vinyylilevyjä nautiskelemaan. Siinä vierähtikin reilut pari tuntia ja musiikin yhdistävä voima oli lähes käsinkosketeltavaa.

Case study Monotonia - Jaki
Vasemmalla Monotonia-yhtyeen Maailmanparantaja-singlen raitakartta. Oikealla kitaristi-laulaja Jaki Vepsäläinen kepittelypuuhissa.

Toinen sessiopäivä – äänityksien viimeistely

Sunnuntaiaamuna aamiaisen taustalla soi jälleen vinyylilevy. Tarkkaamoon päästyämme diggailimme biisin läpi ja jatkoimme äänityksiä.

Astia-studion rumputila ei saundaa loistavalle pelkästään rumpuja soitettaessa, vaan se toimii erinomaisesti myös kuoro-osioissa. Ensiferum-yhtye kertoi One Man Army -albumin demosessiossa, kuinka he olivat aiemmin äänittäneet yksi laulaja kerrallaan yli 80 kuororaitaa ja silti Astialla muutamalle raidalle taltioitu kuoro saundasi huomattavasti suuremmalle.

Kappaleen loppupuolella oleva woo-oo -kohta vaati suurta kuoroa ja sellainen sinne täräytettiin. Bändin kaikki kolme jäsentä lauloivat pallokuviolla olevan AKG C414:sen ympärillä kaksi raitaa ja pian kuoro oli valmis.

Solisti halusi vielä testata, josko toinen äänityspäivä toisi liidilauluun vieläkin paremman energian, joten äänitimme vapaanaolevalle raidalle vaihtoehtoisen lauluoton. Päädyimme kuitenkin käyttämään lauantai-illan ottoa, sillä sen tunnetila oli juuri sitä mitä kappaleessa pitikin olla. Hyvä, että asia testattiin ja näin saimme varmuuden, ettei liidilauluraitakaan voisi olla parempi.

Jyräsin vaihtoehtoisen lauluoton, jonka jälkeen äänitimme samaiselle raidalle vielä lisäkitaran kakkossäkeistöön. Identtiset osat olivat joskus parasta ikinä ja nykyään taas tykkään, ettei sama osa uudelleen tullessaan ole aiemman kopio vaan rohkeasti erilainen.

Miksaus ja masterointi

Iltapäivällä äänitysten valmistuttua siirryin miksauksen pariin. Koska pyrin aina äänittämään kaiken mahdollisimman valmiilla saundilla, on miksaus nopeaa ja prosessointia tarvitaan vähän. Näin kuulemme koko session ajan mille lopputulos tulee kuulostamaan ja suurempia yllätyksiä ei juurikaan tule.

Päädyin tällä kertaa käyttämään rinnakkaiskompressoria basarissa, virvelissä, bassossa, joissakin kitaroissa sekä liidilaulussa. Kompressoin kaiken tarvittavan jo äänitysvaiheessa, joten raitakohtaista kompressointia en miksauksessa käyttänyt.

Laulureverbinä on jokaisessa sessiossa putkietuasteilla varustettu 50-luvun mono EMT-140 -levykaiku. Liidilaulu sai Revox B77 1/4″ -kelanauhurista nauhadelayn ja lisäsin isoissa osissa virveliin sekä tomeihin 70-luvun lopun 12-bittisestä EMT/Franz 245 -digitaalisesta kaikulaitteesta hieman lisää tilaa.

Kun balanssi oli mielestäni kuosissa, avasin Trident Vector 432 -miksauspöytään integroidun System 4 VCA-automaation, jonka avulla kappaleessa tapahtuvia volume- ja mute-muutoksia voidaan tallentaa. Käytän sitä lähinnä käyttämättömien kanavien mutettamiseen ja joskus harvoin lauluraidan automaatioon. Nyt myös kirjoituksen alussa mainitsemani salainen ase sekä tilamikrofonit saivat tarvitsemansa automaation.

…tiedettiin mitä oltiin hakemassa mutta saatiin paljon enemmän!
–Monotonia

Kuinka kelanauhasessio muutti Monotonia-yhtyeen suunnitelmia

Kutsuin bändin tarkkaamoon kuulemaan valmiin miksauksen. Ensikuuntelun äänitin samalla kertaa stereonauhalle ja se jäikin lopulliseksi versioksi. Bändi oli kirjaimellisesti haltioissaan!

Tiedätkö sen tunteen, kun miksausversio 7 tai ehkä vasta versio 11 hyväksytään? Minäkin muistan sen hyvin. Siirryttyäni kelanauhaäänitykseen, hyväksytään miksausversio 1 jokaisessa sessiossa ja niin kävi tälläkin kertaa.

Yllätyin, kun bändin jäsenet kertoivat, että tämän piti olla heidän viimeinen studiosessio, mutta tästä tavallaan tulikin ensimmäinen! Kelanauhataltiointi oli palauttanut soittamisen riemun ja kotiin palattuaan he aikoivat kaivaa vinyylisoittimet varastoistaan. Tästähän musiikissa parhaimmillaan on juurikin kyse, eli positiivisesta inspiraatiosta!

Astia-studio oli Mahtava kokemus kaiken kaikkiaan! Saatiin takaisin tekemisen riemua ja koko bändiin iski mieletön vinyylikuume! Monotonia jatkaa uuden materiaalin parissa ja mielessä on myös akustinen lähestymistapa vanhoihin biiseihin.
–Monotonia
Case study Monotonia - rumpuhuone
Parhaan fiiliksen saamiseksi Monotonia-yhtye taltioi pohjaraidat Astia-studio A:n rumpuhuoneessa yhdessä livenä.

Case study Monotonia: Maailmanparantaja

Kiitos, kun luit case studyn aiheesta Monotonia: “Tämän piti olla viimeinen studiosessiomme, mutta siitä tulikin ensimmäinen!”. Oli suuri ilo saada opastaa digitaaliseen tallennukseen pettynyt yhtye niin sanotusti takaisin musiikin alkulähteelle. Jäsenten Facebook-päivityksistä ja sähköposteista sain ilahduttavasti lukea, kuinka samainen diggailu jatkui vielä kotonakin.

Maailmanparantaja julkaistaan pian ja siitä on hyvät fiilikset! Erityiskiitos Anssille mahtavasta studiosessiosta ja musiikintäyteisestä viikonlopusta!
–Monotonia

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko kokea yhtä huikean onnistumisen kuin Monotonia? Klikkaa tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

case study Monotonia

Lue lisää sessiokokemuksia Astialta näistä case study -kirjoituksista:

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Katso alta kappale, jonka työstimme kirjoituksessa kerrotussa sessiossa:

Kirjoittaja