“Tämä on ainoa tapa, jolla Erävesi äänityksiä enää tekee” – Case study Erävesi

If you like this post please share it with your friends!

Viime aikoina on sessioihin saapunut bändejä, joilla on ollut paljon yhteistä. Jo kaksi orkesteria lyhyen ajan sisään on kertonut suunnitelleensa ensimmäisen kelanauhasession jäävän viimeiseksi julkaisukseen. Molemmat kuitenkin saivatkin sessiosta uutta intoa ja onneksemme jatkavat musisointia. Mikä ihme saa muusikon sanomaan tällaista: “Olen ihan valmis myymään kaikki digivermeet… Tämä on ainoa tapa, jolla Erävesi äänityksiä enää tekee” – Case study Erävesi.

Lukemalla kirjoitukseni saat vastauksen yllä olevaan kysymykseen ja lisäksi ymmärrät, mistä studiopäivän jälkeinen voimattomuus johtuu. Käyn myös läpi tuottajan tärkeää roolia ja bändi kertoo, kuinka tunnistat onnistuneen oton jo soittovaiheessa. Kirjoituksestani on hyötyä sinulle, joka soitat, laulat tai toimit äänittäjänä.

case study Erävesi

“Tämä on ainoa tapa, jolla Erävesi äänityksiä enää tekee”
– Case study Erävesi

En toki tiennyt, että 2013 Akaalla perustettu Erävesi-yhtye oli suunnitellut lopettamista, kun he varailivat sessiota viime keväänä. Varauksen suhteen asiat loksahtivat helposti kohdalleen ja lokakuun puolivälistä buukattiin 4 päivää EP:n äänitykseen, miksaukseen sekä masterointiin.

Toivoin, että analogisen prosessin erilaisuus toisi jotain sellaista, mitä tietokonetouhussa ei tavoita. Jotain aitoutta ja kokonaista. Myös parempaa soundia tietty. Yhteissoitolla vedetyt pohjat ilman klikkiä houkuttivat suuresti sen jälkeen, kun on vuosia kaikki vedetty gridiin.
–Mikko Järvinen, kitara

Blogini oli luettu huolellisesti ja sain ennen sessiota WAV-laatuiset treenidemoversiot, lyriikat sekä kitarakartat. Musiikki kuulosti positiivisella tavalla todella omaperäiselle ja kaikin puolin erittäin valmiille.

Rumpalin tonttia Erävesi-poppoossa on jo jonkin aikaa hoidellut Astian vakiokalustoon kuuluva Toni Paananen. Yksi Tonin rumpuseteistä on pysyvästi Astian varastossa, joten roudauskin olisi suht helppoa.

Tonia ei nauhalle äänittäminen jännitä enää lainkaan, sillä olemme tehneet todella monia sessioita yhdessä. Muita jäseniä uusi eli vanha taltiointimetodi taas ymmärrettävästi hieman huoletti.

Se jännitti aika tavalla, että saako riittävän hyviä pitkiä vetoja kasaan, että niistä saadaan jotain aikaiseksi. Session jälkeen pelkoja ei enää ole, eli on vain löytämisen riemu siitä, miten musiikkia oikeasti pitäisi tehdä. Bändinä, yhdessä, ohikiitäviä hetkiä tallentaen ja yllättävällä nopeudella!!! En olisi ikinä uskonut, että tällä konstilla neljä biisiä saadaan alusta masteriin asti neljässä päivässä ja millä soundeilla!
–Mikko Järvinen, kitara

Saapumisiltana kasasimme soittopelit, mikitin ja ruuvasin äänityssaundit sekä luurikuuntelut kuosiin. Illan päätteeksi vedetty koeotto herätti jälleen suurta tyytyväisyyttä. Kaikki oli valmiina sessiota varten ja pääsisimme heti aamusta suoraan nauhoittamaan.

Toni Paanasen rumpusetti Astia-studio A:n rumpuhuoneessa 2019
Toni Paanasen rumpusetti on Astialla aina valmiina. Huomioi huikea Star-virveli 60-luvun lopulta.

Rummut ja kitarointia

On mukavaa painaa rec-nappia, kun bändi on tehnyt pohjatyön huolellisesti. Pienen lämmittelyn ja saundien tarkistuksen jälkeen aloimme äänittämään pohjaraitoja. Toni oli iskussa täräyttäen kaikki neljä veisua ensimmäisellä otolla purkkiin. Tämä se vasta onpi esimerkillistä toimintaa.

Olen ollut sessiomuusikkona Eräveden riveissä nyt noin puolitoista vuotta ja rehellisyyden nimissä ensimmäisen levyn aikaan ei soittotiukkuudesta ja groovesta voinut vielä puhua. Lukuisat keikat ja treenit saivat bändin löytämään oman soundinsa ja Astialla kuultiinkin jo aivan toinen bändi ja nauhalle taltioitui suorastaan maagisia hetkiä.
Toni Paananen, rummut

Rumpujen jälkeen työstimme kitarat ensin ja bassottelut hoidettaisiin vasta niiden jälkeen. Kitaristi Joonas päätyi käyttämään studion Marshall JCM800 -putkinuppia, jossa on TubeTone.ru:n PlatinumPlus -modaus. Mikon kitarat taltioitiin muutaman laadukkaan pedaalin ja Koch-combon kautta.

Mikitin molemmat vahvistimet Shure SM58:lla, josta on grilli poistettu. Mikrofonin siirsin vajaat puoli metriä vahvistimesta kauemmas. JCM800 toimi tälläkin kertaa samantien erinomaisesti.

Koch taasen saundasi tarkkaamossa hieman liian kirkkaalle. Onkelma ratkesi erikoisesti sillä, että nostin mikkiä hieman ylemmäs ja suuntasin sen yläviistosta kaiutinta kohti. Korva kertoi vahvistimen saundaavan suoraan edessä kovin rapsakalle ja vähän ylempänä melko tummalle.

Case study Erävesi - kitarat
Tälle näytti Astia-studio A:n rumpuhuone Erävesi-yhtyeen sessiossa.

En siis tässäkään sessiossa käyttänyt kitaroissa miksauspöydän ekvalisaattoria äänitys- saati miksausvaiheessa. Kun hoidat äänilähteen kuntoon, selviät vähemmällä prosessoinnilla ja silloin asiat kuulostavat mielestäni huomattavasti paremmalle. Mitä vähemmän ääntä muokkaat, sitä paremmalle homma saundaa.

Olen ihan valmis myymään kaikki digivermeet ja siirtymään demoilemaan jossain simppelissä formaatissa missä on fyysinen masiina varustettuna play, stop, rec, ff ja rev -nappuloilla. Demoja ja uusia biisejä tulee varmasti paljon enemmän, kun ei tarvitse keskittyä prosessin kiemuroihin ja hitauteen.
–Mikko Järvinen, kitara

Viekö studiopäivä sinunkin energiasi?

Tiedätkö sen tunteen, kun studiopäivän jälkeen olet aivan puhki, etkä halua enää kuulla nuottiakaan? Muistan hyvin ne ajat, kun studion ovet lukittuani menin suoraan sänkyyn pitkälleni puoleksi tunniksi. Olin niin puhki, etten kyennyt tekemään yhtikäs mitään ja vapaaehtoinen musiikin kuuntelu oli viimeisenä listallani.

Siirryttyäni kelanauhaäänityksen pariin, olen bändien kanssa huomannut mielenkiintoisen ilmiön. Päivän aikana korvat eivät väsy ja en enää tarvitse puolen tunnin hiljaista palautumista. Menemme yleensä suoraan tarkkaamosta studion kuunteluhuoneeseen nautiskelemaan klassikkovinyyleitä.

Kelanauhasessio oli tosi vapauttava kokemus. Yksi mielettömän iso ero oli, että edellisen (digi)session jälkeen olin joka päivä aivan puhki. En jaksanut kuunnella ja keskittyä koko päivää ja pää oli aivan jäässä. Oletin asian olevan tällä kertaa samoin. Se yllätti tosi paljon, että korvat eivät väsyneetkään, ajatus ei jumiutunut ja vieläpä pidempien studiopäivien päätteeksi tuli kuunneltua musiikkia lisää vinyylilevyiltä. Siihen jäi ikäänkuin jano.
–Mikko Järvinen, kitara

Sessiossa käyttämämme kitaravahvistimet – Astia-studio A
Näillä vahvistimilla Erävesi-yhtyeen kitarat taltioitiin Maire EP:lle Astia-studio A:ssa.

“Mietin koko roskan lopettamista”

On ollut mielenkiintoista kuulla, kuinka kolmesta peräjälkeen luonani käyneestä bändistä kaksi oli harkinnut lopettavansa heti session jälkeen. Jos musiikin soittaminen saati kuunteleminen ei enää anna mitään, on tämä toki täysin ymmärrettävää.

Solisti Mia ikäänkuin päätti keväällä, että homma oli tässä ja teki siitä jopa biisin työnimeltään Loppulaulu. Olin varma, että se on tämä sessio, pari keikkaa ja sitten voinkin keskittyä harrastamaan jotain muuta. Nyt toivo kuitenkin heräsi koko porukan osalta, kun tulos oli niin mainio ja kokemus vapauttava ja voimaannuttava.
–Mikko Järvinen, kitara

Session aikana tapahtui jotain, joka sai tämänkin bändin muuttamaan mieltään. Musiikki antoi pitkästä aikaa samanlaisia tuntemuksia ja intoa, kuin teinivuosina konsanaan.

Tulin äänityksiin “En usko enää” -biisin kanssa ja mietin koko roskan lopettamista. Mutta kappas, palo ja vimma musiikin ja biisien tekemiseen syttyi uudelleen. Tämä on ainoa tapa, jolla Erävesi äänityksiä enää tekee, koska emme ole kompromissibändi.
–Mia Erävesi, laulu

Alkujännityksen purkauduttua lauluraitojen taltiointi oli todella nopeaa. Solisti Mia eläytyi tekstiin täysillä ja rohkea heittäytyminen palkittiin. Laulumikkinä käytin tälläkin kertaa Neumann U67 -putkimikkiä 60-luvulta ja äänitin sen kahden 1176-kompressorin läpi. Laulukaikuna EP:llä kuuluupi 50-luvun EMT-140 mono-putki -levykaiku ja Revox B77 1/4″ -kelanauhurilla tehty nauhadelay.

Tonista inspiroituneena Mia täräytti En usko enää -kappaleen lauluraidan ensimmäisellä otolla purkkiin. Heti äänityksen jälkeen sekä valmista miksausta kuunnellessa meni tarkkaamossa olleilla roska silmään…

Case study Erävesi - lauluäänitys
Mia Erävesi oikeaoppisesti jalka monitorilla Neumann U67 -putkimikrofonin äärellä Astia-studio A:n lauluhuoneessa.

Tuottajan roolista

Olen 25 vuoden aikana ennättänyt kokeilemaan melkoisen liudan erilaisia lähestymistapoja äänitykseen niin teknisellä kuin psykologisellakin puolella. Vaikka etenkin analogisen laitteiston kanssa teknisen puolen opetteluun kuluu vuosia, ellei vallan vuosikymmeniä, on laitteiden käyttö silti vain noin 5 % tarvittavasta osaamisesta.

Harvoin kohtaa tämänkaltaista omistautumista ja läsnäoloa. Kiitos Anssi.
–Mia Erävesi, laulu

Psykologinen puoli on huomattavasti merkittävämpi ja siksi onkin erittäin tärkeää, että tuottaja luo miellyttävän ilmapiirin äänitystilanteeseen. Esimerkiksi haukkumisen sijaan kannattaa artistia kannustaa kohti parasta mahdollista ottoa.

Tuottajan merkitys sessiossa on aivan kriittinen. Kritiikillä, virheiden haulla, parannettavalla jne. mihin moni on luonnostaan taipuvainen ei näköjään tällä kokemustasolla saavuteta mitään. Kun taas positiivisen kautta haetaan hyvää fiilistä, voidaan kunkin taitojen rajat saavuttaa ja hetkittäin jopa ehkä ylittää.
–Mikko Järvinen, kitara

Lukkiutuminen ja onnistumisen kokeminen

Kun asioihin alkaa kiinnittää huomiota, voi löytää runsaasti mielenkiintoisia ilmiöitä. Yksi sellainen liittyy soittamiseen ja etenkin aiemmissa kirjoituksissani kuvailtuun “lukkiutumiseen”.

On samaan aikaan todella siistiä sekä hämmentävää huomata, kuinka jokaisessa sessiossa kaikki tarkkaamossa ja soittotilassa olevat henkilöt yhtä aikaa havahtuvat lukkiutuneeseen hyvään ottoon.

Tarkoitan tällä sitä, että jokainen soittaja tuntuupi tuntevan, milloin soitto lukkiutuu muihin instrumentteihin. Tarkkaamossa puhelinta räpläävät jäsenet laittavat puhelimet pois ja hehkuttavat, että “tuopas kuulostikin todella hyvälle”. Näitä kommentteja ei niin sanottujen perusottojen jälkeen kuule.

Itselle jäi loppuelämäksi mieleen se näky, kun vedin nimibiisiä ehkä noin viidettätoista kertaa ja se vain alkoi tuntua oikealta, helpolta ja hyvältä. Otto päättyi siihen, että Anssi ja Joonas tulivat tarkkaamosta kysymään “mitä teit nyt toisin?”. En osannut selittää, mutta tiesin onnistuneeni sen verran, kuin mihin kykyni riittävät. Todellinen onnistumisen elämys!
–Mikko Järvinen, kitara

Case study Erävesi - tarkkaamossa
Keskittyneitä ilmeitä Astia-studio A:n tarkkaamossa eräänä syksyisenä iltana 2019.

Kelanauhan pariin vastareaktiona kaikelle epäaidolle

Kun 15 vuoteen ei musiikki herättänyt minussa minkäänlaisia tunteita, aloin uteliaisuuttani kyseenalaistamaan asioita ja tekemään vertailuja. Yksinkertaisten vertailujen kautta huomasin, kuinka paljon yksityiskohtaisemmalle ja emotionaalisemmalle soitto sekä laulu nauhalle taltioituna kuulostaa. Siitä syystä siirryin vähitellen kokonaan pelkkien kelanauhasessioiden pariin.

Anssin korvat ovat ihmeelliset. Niillä kuulee oikeat asiat. Kun käy Anssin demonstraatiossa, oivaltaa ja muistaa mistä musiikissa todella on kyse!
–Mia Erävesi, laulu

“Tottakai analogistudion omistaja puhuu analogisen äänentallennuksen puolesta”. Tällaisia kommentteja kuulen usein ja moni luulee esimerkiksi blogiani pelkäksi mainokseksi. Tosiasia kuitenkin on, että huolellisen vertailun jälkeen valitsin sellaiset työkalut ja tekotavat, joiden avulla asiakkaani saavat parhaan mahdollisen lopputuloksen. Blogini avulla haluan jakaa kokemustani, jotta sinäkin saisit parannettua äänitteidesi saundin ohella myös soittotiukkuutasi.

Ja sittenhän on niinkin tärkeä asia kuin aitous. Nykyään musiikissa hyvin harvat asiat ovat aitoa; rummut korvataan sämpleillä, kaikki raidat editoidaan, laulut tunetetaan ja oikeiden vahvistimien sijaan käytetään mallintavia vahvistinsimulaatioita. Suosittelen sinuakin valitsemaan mieluummin aidon, kuin valheellisen. Valheellisista lähtökohdista ei yhtäkään klassikkoalbumia synny.

Haluatko kerrankin olla tyytyväinen äänitysjälkeen? – Astia-studio

Case study Erävesi

Annetaanpa Erävesi-yhtyeen jäsenien vielä kertoa fiiliksensä ensimmäisestä kelanauhasessiostaan.

Astialla tuottaja/äänittäjä/miksaaja/masteroijan rooli yhdessä Anssissa on niin hyvin hanskassa, että haluan ehdottomasti tehdä analogiäänityksiä hänen kanssaan vielä lisää. Tunnelma oli ensikohtaamisesta masteriin asti koko ajan erittäin rentouttava ja hyvä. Nämä neljä päivää olivat tämän vuoden parhaat päivät minulle itselleni.
–Mikko Järvinen, kitara

Tiukka soittaminen tietysti kuuluu lopputuloksessa. Treenaaminen kannatti. Energinen soitto välittyy ihan eri tavalla ja moni juttu meni kerrasta purkkiin. Musiikki tulee syliin ja tulkinta pääsee iholle ilman pinnistelyä. Olen aina arvostanut aitoutta ja Astialla sain sitä!
–Mia Erävesi, laulu

Case study Erävesi - 432 Hz
Petersonin Stop Classic -viritysmittarilla on helppo virittää instrumentit 432 Hz vireeseen.

Haluan lopuksi vielä siteerata Mikon Facebook-päivitystä, jossa hän oivasti listaa kaikki ne asiat, jotka teimme oppikirjan vastaisesti.

Sitä mietin nyt viikon jälkeen, että viime viikon torstaista sunnuntaihin oli sellaiset neljä vuorokautta joiden aikana opin soittamisesta enemmän kuin vuosiin. Toisaalta myös 2000-luvun ”sääntöjä” rikottiin porukkana ihan urakalla. Ainakin nämä asiat tehtiin ”väärin”.

  • Ei viritetty 440 Hz vaan 432 Hz vireeseen
  • Ei käytetty klikkiä
  • Ei käytetty tietokoneita
  • Ei editoitu nauhoitetussa musiikista mitään eikä siirrelty mitään gridille tietokoneen ruudulla, kun sitä ei edes ollut
  • Ei tunetettu lauluja
  • Ei lähimikitetty kitaroita kapseli grillissä kiinni
  • Ei käytetty juurikaan pedaaleita vaan vaihdettiin vahvistimia ja kitaroita sounditarpeen mukaan
  • Ei piitattu siitä onko se hyvä otto mikä käytetään ensimmäinen vai kahdeskymmeneskuudes eli ei hermoiltu vaan odotettiin oikeaa hetkeä kärsivällisesti
  • Ei arvosteltu tai kommentoitu toisten suorituksia käytännössä lainkaan lukuunottamatta kehuja silloin kun se oikea hetki löytyi

Vajaan kahden viikon päästä 8.11. pääsette arvioimaan onko tuotos hyvä. Minun mielestä se kuulostaa parhaalta mihin olen koskaan osallistunut ja mikä tärkeintä se TUNTUU oikealta.
–Mikko Järvinen, kitara – Facebook-päivitys 26.10.2019

Kiitos, kun luit case studyn Erävesi-yhtyeen Maire EP:n työstämisestä kelanauhalle. Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko kokea yhtä huikean onnistumisen kuin Erävesi? Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

case study Erävesi

Lue lisää sessiokokemuksia Astialta näistä case study -kirjoituksista:

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Nämä kappaleet työstimme kirjoituksessa kerrotussa sessiossa:

Kirjoittaja