5 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin

If you like this post please share it with your friends!

Children Of Bodom -yhtye saapui Astia-studiolle loppuvuodesta 1998 työstämään jatkoa huikean suosion saaneelle Something Wild -debyyttialbumille. Kakkoslätyn työnimenä oli Towards Dead End, joka sittemmin muuttui muotoon Hatebreeder. Levy sisältää mm. kappaleet Warheart, Silent Night Bodom Night sekä keikkojen kestosuosikiksi nousseen listaykkössinglen, Downfall-kipaleen. Tässä kirjoituksessa jaan kanssasi 5 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin.

Hatebreeder oli monilta osin valtava harppaus Something Wildista.
Alexi Laihon haastattelu Kerrang! Magazinessa

Mikäli pidät 2,4 miljoonaa Facebook-seuraajaa keränneen Children Of Bodomin alkupään tuotannosta ja haluat kuulla Hatebreeder-albumin työstämisestä suoraan alkulähteeltä, sinun kannattaapi jatkaa lukemista. Lisäksi mukana on ennen julkaisemattomia valokuvia äänityssessiosta, jossa toimin sekä tuottajana että äänittäjänä.

Lue myös suosittu kirjoitukseni: 5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista

Oletko valmis huikeaan sessioon Astia-studiolla

5 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin

“Hemmo! Murhajärviset! Tokarieska! Riittääks kuukaus, häh!?!” – Näin alkoi puhelu, jossa lyötiin lukkoon Hatebreeder-levyn äänitykset Astia-studiolla. Soittaja oli Spinefarm Recordsin huikea Ewo Pohjola, joka nykyään tunnetaan mm. Nightwish-yhtyeen managerina.

Tuohon aikaan ei asioita vatvottu ees taas. Lyhyellä puhelulla asiat saatiin sovittua ja kaikki oli kerralla selvää. Olimme aiemmin samana vuonna työstäneet pikaisen albumidemon sekä tehneet singlet kappaleista Children Of Bodom ja Towards Dead End.

Kiersin tuolloin Bodomien matkassa myös keikkamiksaajan, kiertuemanagerin, roudarin, kitara-, rumpu- ja kosketinsoitinteknikon, valomiehen, monitorimiksaajan sekä bussikuskin ominaisuudessa. Uudet kappaleet olivatkin tulleet tutuiksi myös keikoilla, sillä aikana ennen YouTubea bändit jatkuvasti testasivat uusia biisejään yleisön edessä. Mikäpä olisikaan ollut siistimpää, kuin etuoikeutetusti seurata vierestä, kuinka uudet Bodom-veisut jokaisella esityskerralla muuttivat hieman muotoaan kohti albumille päätyvää versiota.

Hatebreeder äänitettiin debyyttilevyn tapaan Astia-studiolla, joka tuohon aikaan toimi Lappeenrannan ydinkeskustassa Koulukatu 1:ssä.  Yhtyeen jäsenet Alexander Kuoppala, Alexi Laiho, Henkka Seppälä, Janne Wirman ja Jaska Raatikainen saapuivat Astialle aloittamaan äänitykset joulukuun 4. päivä 1998.

Taltiointimediana toimi tämänkin levyn kohdalla ysärillä suositut Adat-nauhurit, joissa yhdelle S-VHS -nauhalle mahtui kahdeksan raitaa. Edelliskerran jälkeen olin hommannut nauhureita lisää, jotta raidat eivät loppuisi kesken. Hatebreeder-levy taltioitiin viidellä Adat:illa eli raitoja oli käytettävissä yhteensä 40.

Olimme kuutamolla olevia, täysin kokemattomia natiaisia Pohjolasta. Mutta olimme tosissamme ja valmiina kenkimään kaikkia sekä ketä tahansa naamariin. Halusimme listiä kaikki. Tämä oli ajatus Hatebreederin takana.
Alexi Laihon haastattelu Kerrang! Magazinessa

Hatebreeder – Downfall-kappaleen teksti ja raitakartta Astia-studiolta 1998
Harjunpää aka Downfall-kappaleen lyriikat ja raitakartta Astia-studion arkistosta vuodelta 1998.

1. Downfall-kappaleen työnimi

Bändeillä on usein tapana antaa kappaleille työnimiä, jotka toisinaan jäävät pysyvästi käyttöön. Työnimissä viitataan yleensä säveltäjän lempibändiin tai kappaleeseen, joka on inspiroinut uuden veisun syntyä. Hatebreeder-albumilla työnimiä olivat mm. Kreator, Stonehenge, Guinnes, Uusi 2, Tuiwards ja Something Wild.

Yllä olevassa kuvassa näet Downfall-kipaleen alkuperäisen lyriikkalapun ja raitakartan. Tekstin yhteydessä mainitaan Adat-nauhurin kellonaikoja, joiden avulla osiot löytyvät huomattavasti sokkona etsiskelyä nopeammin. Lyriikkalapun alaosassa on osien vieressä niissä käytettyjä syntikkasaundeja. Keskimmäisessä sarakkeessa näyttäisi lukevan “Soolo Jens”, joka viitannee Stratovariuksen kosketinvelho-Jens Johanssonilta saatuun erittäin asialliseen soolosaundiin.

Raitakartassa on lueteltu mitä milläkin raidalla kappaleessa tapahtuu. Kun lappusta silmäilen näin 22 vuotta myöhemmin, alkoi hieman kiinnostelemaan tuo Nootteja-kohdassa mainittu “loppuun Majoneesia!” -kommentti. Onkohan sitä siellä lopussa nyt varmasti tarpeeksi…

Ja työnimistä täytyy vielä mainita, että Downfall-kappaletta kutsuttiin pitkään albumin julkaisunkin jälkeen nimellä Harjunpää. Tästä aiheesta ei liene tarvetta kommentoida toistaiseksi enempää.

Hatebreeder – Silent Night Bodom Night raitakartta ja rakenne
Silent Night, Bodom Night -kappaleen rakenne- ja raitakartta Astia-studion arkistosta vuodelta 1998.

2. Silent Night, Bodom Night -kappaleen osien nimet

Jatketaan vielä tovi arkistosta löytyneiden dokumentaatioiden parissa. Tässä kuvassa on rakenne- ja raitakartta veisusta Uusi 1 aka Bed of Mad-onna, jonka tuntenet paremmin nimellä Silent Night Bodom Night. Hauskana yksityiskohtana on Alexin vasempaan lappuseen raapustama piirros pakenevasta hahmosta, jota jahtaavalla kirvesmurhaajalla on kirjaimellisesti mahanalus jalkoja täynnä. Alexin piirroksetkin ovat mielestäni monilta osin silkkaa parhautta. Voi mitä kaikkea Astia-studion kätköistä löytyykään… Mutta palataanpa takaisin otsikon aiheeseen.

Silent Night, Bodom Night -kappaleen osioiden nimet ovat seuraavanlaiset:
1. At the gates
2. Metustrato
3. Iskut/Espanja/Mexico
4. Ch
5. Eri variaatioita metustratosta
6. Harppuriffi/Mun ja shakman soolot
7. Ch

En avaa osioiden nimiä sen enempää, kuin että Ch tarkoittaapi luonnollisestikin chorusta eli kertosäettä. Mikäli soolo-osion jälkimmäinen osa ihmetyttää, on juttu valitettavasti liian hämmentävä ja pitkä selostettavaksi. Siitä riittänee maininta, että kyseessä on villi viittaus tapahtumaan, johon liittyy eräs elokuva, melko kosteahko ilta sekä likaisen keikka-auton takaovi.

Hatebreeder – Bed of Razors ja Warheart -kappaleiden raitakartta Astia-studion arkistoista
Guinnes aka Bed of Razors ja Warheart -kappaleiden raitakartat Astia-studion arkistosta vuodelta 1998.

3. Mitä taltioituikaan nauhalle Warheartin alkuun?

Äänittäjällä on yleensä tapana ennen rec-napin painamista varmistaa, että äänitettävä muusikko on valmiina. Itseäni ei ole koskaan houkutellut hokea päivästä toiseen tylsyyksiä, kuten: “Oletko valmis?”. Siksipä tuohon aikaan äänitysvalmiuden tiedusteluna toimi kysymys: “Lähtetäänkö?”.

Avaan ensin hieman mistä tässä sanassa kirjaimellisesti onkaan kysymys. Ilman nyt jo edesmennyttä sotaveteraani-ukkiani en olisi koskaan voinut toteuttaa unelmaani Astia-studiosta. Olen siitäkin hänelle yhä valtavassa kiitollisuuden velassa. Ukki kävi usein moikkaamassa bändejä, joiden kanssa äänityksiä työstimme. Children Of Bodom -yhtyeen jäsenet tapasivat hänet lukuisia kertoja ja ukkini teki heihinkin lähtemättömän vaikutuksen.

Muistan Bodomien kysyneen: “Siis eikö ukkisi oikeesti osaa sanoa d-kirjainta?” – Kerroin, että hän ei osaa herraskirjaimia, eikä myöskään ng-äännettä. Tästä muistutuksena A-stution ovessa lukee vielä tänäkin päivänä Ukkini lausahtus “kenkät pois”. Päntin jäseniä hymyilytti kovin, kun kerroin, että ukki sanoi katuosoitteekseen “*****katu yhteksän tee niin kuin taavit”. Kyseessä oli asunto numero 9 D.

Eipä aikaakaan, kun koko pänti alkoi puhumaan Anssin ukkia. Tosin, vielä tänäkin päivänä heitän kanssaan jutustellessani, he eivät puhu pelkästään ukkiani vaan kuvaan astuupi myös Lappeenrannan huvittava aksentti, eli sie ja mie -kieli. Ukkini lanseeraama “Anssin tutio” on vahvasti iskostunut myös “Potomin poikien” käyttöön.

Hassuttelun ollessa vahvimmillaan ilmaisin kiitollisuuteni levylle päätyvän oton taltioinnin jälkeen sanomalla: “Minä kiitän”, johon etenkin Aleksi usein vastasi: “kuin tuulispää”. Tätäkään ei ehkä tarvinne avata sen enempää…

Nyt meillä on riittävästi taustatietoja, joten mennäänpä siis asiaan. Lähtökäskyn ja äänityksen oikea-aikainen ajoitus astui kehiin Warheart-kipaleen liidilaulua nauhoittaessamme. Alpumille päätyneessä lauluotossa oli nimittäin jotain sellasta, joka miksauksessa päätyttiin jättämään poies.

Juuri ennen kuin kappale jyrähtääpi käyntiin, onnistuin taltioimaan Aleksin vastauksen lähtövalmius-tietusteluuni. Onneksi se on kuitenkin edelleen tallella sekä moniraitanauhalla että raakamiksauksella. Päntiltä saamallani erikoisluvalla pääset nyt kuuntelemaan alkuvuotesta 1999 tekemäni raakamiksauksen, jossa juuri ennen ensimmäistä iskua voit juuri ja juuri erottaa Aleksin rivakan “Lähtetään”-kuiskauksen. Laita siis volume kovalle ja kuuntele näyte painamalla play.

Niin ja yllä olevassa kuvassa ovat Bed Of Razors ja Warheart -piisien raitakartat. Ensimmäisessä on lueteltuna myös mikrohvoonit, joilla runput onpi äänitetty.

Hatebreeder – Janne Wirman, Alexi Laiho ja Kimberly Goss Astia-studiolla 1998
Vasemmalla: Janne Wirman ja pääsiäiskädet uuden Astia-studion keittiössä 1998. Oikealla: Alexi Laiho ja Kimberly Goss vanhan Astia-studion käytävällä Hatebreeder-sessiossa 1998.

4. Osa koskettimista äänitettiin rekkamiesten pukuhuoneessa

Syksyllä -98 olin löytänyt uudet studiotilat parin kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Entisessä rekkojen huolto- ja pesuhallissa olisi jopa 750 m2 tilaa temmeltää. Olin jo jonkin aikaa etsinyt puolet pienempää teollisuushallia, mutta suuresta neliömäärästään huolimatta tämä rakennus tuntui juuri oikealta. Tilaongelma, eli mitä tehdä ylimääräisellä tilalla ratkesi, kun päätin tehdä halliin yhden sijaan kaksi erillistä 130 m2 huippuluokan studiota.

Vaikka äänitimme Hatebreederiä käytännössä seitsemän päivää viikossa ilman taukoja, emme silti ennättäneet saada kaikkea valmiiksi ennen seuraavan session alkua. Virallisesti studion osoite vaihtui vasta rakennustöiden valmistuttua keväällä -99, joten Hatebreederin viimeiset osiot työstettiin hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa.

Rakennuksen 500 m2 halliosa olisi ollut kaikessa avaruudessaan turhan kaikuisa, joten päädyin kasaamaan pienen äänityskattauksen entiseen rekkamiesten pukuhuoneeseen. Samassa paikassa sijaitseepi nykyään HC-sauna sekä alakerran makuuhuone. Siellä taltioimme kosketintaituri Janne Wirmanin kanssa levyn syntikkaraidat loppuun ja näin Hatebreederistä tuli ensimmäinen albumi, jota nykyisissä tiloissamme on äänitetty.

Alla olevat kuvat ovat Hatebreeder-sessiosta.

Hatebreeder – Janne Wirman soittaa koskettimia väliaikaisessa ääniityspajassa 1998
Janne Wirman soitti viimeiset kosketinsoitinosiot Hatebreeder-albumille Astian Korg N364-kiipparilla hieman erikoisissa olosuhteissa 1998.

5. Warheart-kappaleen arpeggioiden dilemma

Rekkamiesten entisessä pukuhuoneessa oli syntikoiden äänitys edennyt mainiosti ja enää muutama osio odotti purkittamista. Janne oli halunnut jättää Warheart-kappaleen cembalosaundilla kitaran kanssa uniksessa vedettävien arpeggioiden taltioinnin session loppuun ja nyt niiden hetki oli koittanut.

Laitoin nauhat nauhureihin, kelasin kyseisen kappaleen oikeaan kohtaan ja painoin play. Kunpa olisin äänittänyt mitä tuleman piti. Osio kuulosti aivan järkyttävälle! Kovinkaan moni nuotti ei nimittäin sopinut kitaran kanssa yksiin.

Kyse ei kuitenkaan ollut vitsistä ja Janne oli aivan yhtä hämmästynyt, sillä hän oli soittanut kuvion juuri kuten Alexi oli sen näyttänyt. Arpeggiokuvio oli myös huolellisesti treenattu, mutta jostain syystä syntikka ja kitara eivät lainkaan pelittäneet yhdessä. Mistä tässä mahtoikaan olla kyse?

Oletko valmis huikeaan sessioon Astia-studiolla

Otimme pikaisen puhelun Alexille Helsinkiin ja tiedustelimme missä vika. Hän kertoi tomeraan tapaan muuttaneensa kuvion viime hetkellä, koska uusi versio tuntui paremmalle. Erittäin hyväksyttävä selitys, mutta mitenkäs tämä uusi kuvio sitten oikein meneepi? Tähän Allulla ei ollut vastausta, sillä hän oli soittanut kuvion fiiliksellä, eikä muistanut siitä käytännössä mitään. Puhelun päätteeksi hän toivotti meille Akka päälle tv-sarjan Oikotuulet-jakson Liimiksen tavoin tsemppiä ja häntää pystyyn päin siellä päin. Jäimme Jannen kanssa pohtimaan, kuinka homma saataisiin maaliin…

Ainoa ratkaisu oli kuunnella nauhalta Alexin arpeggiokitaran kuvio ja ottaa se nuotti nuotilta haltuun. Seuraavan tunnin käytimme nauhojen kelaamiseen ja opettelimme kuvion yksi ääni kerrallaan. Haluan tähän väliin muistuttaa, että tietokoneella on suht helppo kuunnella kitararaitaa vaikkapa nuotti kerrallaan. Nauhan ollessa kyseessä se kuitenkin tarkoittaapi suurta määrää edestakaisin kelaamista ja näin ollen homma oli jonkin verran työläämpää vaan ei suinkaan mahdotonta. Otimme siis haasteen vastaan.

Kun kuvio oli selvillä, seuraavaksi se piti treenata lihasmuistiin ja sitten vielä niin sanotusti “selkärankaan”, jotta soittaminen kuulostaisi mahdollisimman luontevalle. Pyristellen moni homma olisi saatu jo aiemmin valmiiksi, mutta juurikin luontevuus on yksi niitä asioita, joita voit tuottamiltani Children Of Bodom -yhtyeenkin levyiltä aistia.

Luontevaa soittoa on miellyttävä kuunnella ja tämänkään veisun kohdalla emme suostuneet kompromisseihin. Homma saatiin maaliin ja vielä tänäkin päivänä se kuulostaa erittäin hyvälle.

Hatebreeder – Alexander Kuoppala ja Henkka Seppälä 1998
Alexander Kuoppala ja Henkka Seppälä Hatebreeder-sessioiden aikaan matkalla Astia-studiolle 1998.

6. Anjovis bonus

Viisihän näitä piti olla, mutta otetaanpa loppuun vielä erittäin spesiaali bonus-knoppitieto, jota et ole kuullut koskaan aiemmin. Kuka soittaa Hatebreeder-kappaleen pre-chorusmelodian vasemman kaiuttimen harmoniakitaraa?

Vastaus on sama kuin Erik Toivasella vuonna -96 ensiesityksen saaneen Alivaltiosihteerin Pelle tai miljoona -tietokilpailun “Kuka käveli studion ovesta sisään, kun Andy soitti soolon kohtaa diudi-diudi” -kysymyksessä. Laita volume kovalle ja kuuntele vastaus klikkaamalla tästä.

Hatebreeder – Children Of Bodom -yhtyeen promokuvia Astia-studion arkistosta
Children Of Bodom -yhtyeen promokuvia Astia-studion arkistosta.

Children Of Bodom: Hatebreeder

Oli suuri ilo saada toimia tuottajana sekä äänittäjänä Bodomien kakkosalbumilla, jota myös väritrilogian keskimmäiseksi eli vihreäksi levyksi kutsutaan. Bändillä oli valtava halu tehdä jotain todella suurta ja oli huikeaa seurata heidän luovaa kauttaan lähietäisyydeltä.

Muistiinpanojeni mukaan 10 biisin äänityksiin käytettiin yhteensä 291 tuntia 29 päivän aikana. Towards Dead End -kipale purkitettiin kahdessa erillisessä osassa, jotka yhdistettiin vasta miksauksen jälkeen.

Ilahduin suuresti, kun ahkerasti uusintapainoksia julkaiseva Svart Records otti minuun yhteyttä syksyllä 2019 ja pyysi tekemään vinyylimasteroinnin Children Of Bodom -yhtyeen kahdelle ensimmäiselle albumille. Levyt työstettiin alkuperäisestä masterista ja toinen sen kopiosta, jotka siirsin studiollani magneettiselle nauhalle. Helsingissä toimiva Timmion Cutting teki hienoa työtä siirtäessään nauhat vinyylilevyjen prässäysmuotiksi.

Olen saanut valtavasti positiivista palautetta molempien albumeiden uudelleen masteroiduista vinyyliversioista. Moni on myös hehkuttanut, ettei ole aiemmin kuullut kappaleita näin lämpimän kuuloisina. Alkuperäisen julkaisun aikaanhan vinyylilevyt eivät olleet enää kovinkaan suosittuja ja ne työstettiin usein CD-masterista.

4 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä

Hatebreederin listasijoituksia

Tiesitkö, että Loudwire-sivusto listasi 90 merkittävintä hard rock- & metallialbumia 1990-luvulta ja Bodomien Hatebreeder oli ainoa suomalainen julkaisu kyseisellä listalla? Tämä tuottamani ja äänittämäni rieska on listan puolivälissä sijalla 45. Taakse jäivät mm. Guns N’ Rosesin Use Your Illusion I & II, Emperorin In the Nightside Eclipse, At the Gatesin Slaughter of the Soul, Sepulturan Arise ja Mayhemin De Mysteriis Dom Sathanas. Asiasta uutisoi suomeksi KaaosZine. Lue alkuperäinen Loudwiren julkaisu perusteluineen klikkaamalla tästä.

KaaosZine huomioi Hatebreederin myös 2018 julkaisemassa artikkelissaan rankkaamalla sen bändin parhaaksi albumiksi. Lue valintaperusteet ja koko listaus klikkaamalla tästä.

Suomessa Hatebreeder myi platinaa ja ylsi albumilistan sijalle 6, joka tuohon aikaan oli äärimetallibändille erittäin harvinaista. Nimikkoveisu Children Of Bodom sekä toisena lohkaisuna julkaistu Downfall myivät molemmat kultaa ja nousivat kotimaisen singlelistan ykköseksi pysyen siellä useita viikkoja. Mikä on sinun lempikappaleesi tältä albumilta ja miksi?

Jaettu ilo, parempi ilo

Kiitos, että sain jakaa nämä Hatebreeder-albumin sessiomuistot kanssasi. Oli huikeaa kuunnella levy vuosien tauon jälkeen ja huomata kuinka jokainen nuotti oli yhä syvällä muistin sopukoissa. Lisäksi musiikki toi pintaan valtavasti muistoja monista hetkistä, joita albumin äänityksen aikana yhdessä koimme.

Jos tykkäsit kirjoituksestani, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia Bodomfaneja pääsemään tämän mielenkiintoisen informaation äärelle.

Haluatko nähdä lisää harvinaisia valokuvia Children Of Bodom -yhtyeen alkutaipaleelta? Seuraa Astia-studion Instagram-tiliä klikkaamalla tästä ja tutustu throwback-julkaisuihimme. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Oletko valmis huikeaan sessioon Astia-studiolla

Lue lisää sessiokokemuksia Astialta näistä kirjoituksista:

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja