Nuija mikä nuija! Asiaa bassorummun nuijasta ja sen vaikutuksesta saundiin

If you like this post please share it with your friends!

Lätinää, napsua vaiko tuhnua? Milloin viimeeksi vertailit bassorummun nuijia ja niiden saundieroja vai oletko kiinnittänyt asiaan lainkaan huomiota? Tämä pieni, mutta äärimmäisen tärkeä seikka jää usein unoholaan ja yllättävän yleinen ajatus aiheesta tuntuupi olevan: nuija mikä nuija! Asiaa bassorummun nuijasta ja sen vaikutuksesta saundiin on tällä kertaa tarkastelun aiheena ja otsikko kertonee, ketä tämän kirjoituksen lukeminen auttaapi.

Koe Astian rumpuhuone

Nuija mikä nuija! Asiaa bassorummun nuijasta ja sen vaikutuksesta saundiin

Basarisaundiin useimmat rumpalit mielivät saada etenkin rokki- ja heviosastolla suht reiluhkoa yläpään lätinää. Yllättävän moni kuitenkin tuntuu metsästävän tuota diskanttisuutta melko pehmeällä huopanuijalla. Näinhän itsekin aikanaan tein, kunnes tapahtui jotain odottamatonta, josta kerron hetkisen kuluttua.

Aidon bassorummun korvaaminen sämplellä on kätevää ja nopeaa, vaan miksei sinun bassorummustasi voisi saada lätisevää ja jopa lähes sämplen-kuuloista, mutta elävää saundia myöskin luomuna? Tämä aidon saundin käyttäminen saa rumpusi sekä soittotatsisi välittymään aivan eri tavalla, kuin sämplehommissa. Tästä pääsemmekin jälleen rumpusaundiin suuresti vaikuttavan tekijän eli lähtösaundin merkityksen äärelle.

Pehmeä huopanuija harvemmin antaa sitä kaikkein voimakkainta lätinää, mutta mitä muita bassorommun nuija-vaihtoehtoja onkaan tarjolla ja oletko testannut niitä bassorummussasi?

Bassorummun nuija - Tama Wooden Beater
Spell Of Torment -yhtyeen Tommi Tuhkala suosii puunuijia.

Mitä kovempaa materiaalia nuija on, sitä voimakkaapi napsu. Puunuijat ja Emperor clear -kalvon olen todennut toimivaksi metallimusaa äänittäessä.
Tommi Tuhkala / Spell Of Torment

Children Of Bodom Pietarissa

Muistan, kuinka 90-luvun lopulla olin miksaamassa Children Of Bodom -yhtyeen keikkaa itänaapurimme läheisssä suurkaupungissa. Paikallinen keikkapromoottori halasi meitä itkien saavuttuamme Pietariin ja kertoi, ettei ollut uskonut keikan toteutumiseen. Kunpa tuollaista liikkuttuneisuutta vielä nykyäänkin tapaisi.

Keikkapaikkaan kuljettiin huteria kakkosnelosia pitkin ja jos astuit harhaan, olit vähintään nilkkoja myöten mutavellissä. Roudaustamme katselleet paikalliset pitkätukat vetivät huumeneulan käsivarrestaan ja tarjosivat sitä myös meille. Kohteliaasti kieltäydyimme ja jatkoimme tasapainoilua, jota sillä kertaa roudaamiseksikin kutsuttiin. Meno oli siis vähintäänkin väkevää.

Keikkapaikan PA-laitteina toimi noin 20-30 kotistereokaappia kasattuna lavan molemmille laidoille neljänneskaaren muotoon, joten vaihevirheestä ei sillä kertaa ollut pulaa. Keikan aikana riehuvien hevareiden toimintaa tarkkaili parin metrin päästä luotiliivein ja rynnäkkökiväärein varustautuneita miliisejä. Ilmassa oli siis hieman tavallista hevikeikkaa enemmän vaarantuntua.

Viiveetön kuulokekuuntelu Astialla

Ei meitä haitannut, ettei takahuoneessa ollut vessaa ja jouduimme käyttämään yleisön kanssa samaa ruuhkaista saniteettia. Lämppäribändin keikan aikana paikallinen ääniteknikko onnistui vielä “käräyttämään subbarit ja alamiddlekaapit”, joten vedimme settimme melkoisella näkkärisaundilla. Lisäksi valomies operoi viittä valokytkintä lavan takana varpaillaan kurotellen. Kaikesta huolimatta vedimme keikan kunnialla ja se sujui olosuhteet huomioon ottaen loistavasti.

Kuten koko neljän vuoden ajan Children Of Bodom -retkueen keikkoja miksatessani, tälläkään kertaa emme keikkaa peruneet. Suomalaisella sisulla vedimme sen niin hyvin, kuin niissä olosuhteissa oli mahdollista ja se oli niin yleisölle kuin järjestäjällekin todella merkittävä asia.

Bassorummun nuija - Jaska Raatikainen
Children Of Bodom -yhtyeen Jaska Raatikainen ja Janne Wirman sekä Anssi Kippo lentokentällä jossain kaukana 2000-luvun alussa.

Children Of Bodomin bassorummun nuija

Heti Venäjältä Suomeen palattuamme suuntasimme keikalle Tavastia-klubille ja valtavaksi harmikseni rumpali Jaska Raatikainen ilmoitti, että toinen bassorummun nuija oli kadottanut huopansa itärajan taa.

Mikäs nyt eteen, sillä eihän toisen jalan nuijassa voi olla huopa ja toisessa taas ei. Tämä jos mikä saundaisi todella kehnolle. Kotvasen asiaa pähkäiltyämme, päätimme kääntää molempien nuijien muoviset kyljet osumaan lyöntikalvoon. Näin saisimme identtisen saundin, joka pelastaisi Tavastian keikan. Seuraavalla viikolla olisi edessä uuden nuijan hankkiminen, sillä huopa-osaahan nuijassa tarvitaan. Vai tarvitaanko sittenkään?

Vaan enpä osannut aavistaakaan, kuinka huomattavasti Jaskan basarisaundi voisi nuijaa kääntämällä parantua! En voinut uskoa korviani, sillä kerrankin basarista löytyi jo valmiiksi riittävästi lätinää ja sen saundi oli ehtaa albumisaundia!

Uusi nuija jäi ostamatta ja aloin suositella jokaiselle rumpalille nuijan huopa-osan sivuun kääntämistä. Muovinen bassorummun nuija kalvoa vasten antoi loistavaa hevilätinää ja lähtösaundi parani kertaheitolla valtavan harppauksen!

Bassorummun nuija - Tommi Virolaisen nuijat
Royal Max -yhtyeen Tommi Virolaiselta löytyy nuijia joka tilanteeseen.

Voimakkaampi atakki on suotavaa modernissa musassa, jotta iskut erottuvat toisistaan. Rootsimmassa kamassa nuija voi olla hyvinkin pehmeä tyyliin Vater Vintage Bomber, joka taitaa olla lampaanvillalla päällystetty.
–Tommi Virolainen / Royal Max

Bassorummun nuija – vaihtoehtoja

Esimerkiksi Tama CB90F Felt Cobra ja Gibraltar Round Flat Self Align eivät ainakaan kovin helposti taivu edellä mainittuun selostukseen, kun taas vaikkapa DW SM101 on mielestäni moiseen toimintaan erittäinkin oiva.

Gibraltar Felt Bass Drum Beater on sellainen, millä en ihan heti lähtisi etenkään metallisessiota tekemään. Pehmeä huopanuija toimii joissakin tilanteissa loistavasti, mutta metalligenren hommissa ollaan lähtökohtaisesti mielestäni hyvinkin väärillä vesillä.

Sen sijaan Gibraltar SC3262 Solid Wood Ball Bass Drum Beater taas on hyvä esimerkki puunuijasta. Puunuijaa on huomattavasti raskaampi polkea, mutta kylläpä vaan läsähdyskin on aivan omaa luokkaansa. Urheilulliseen yli 200bpm pörinään tämä nuija saattaapi olla hieman liian raskas, mutta rokkihommissa se tuottaa erinomaisen lähtösaundin.

Kerää kaveripiiristäsi rumpaleita ja pitäkää nuijatesti-iltamat, johon jokainen tuo oman nuijansa. Haalikaa mukaan juurikin huopanuija, muovinuija sekä puunuija. Saundiero niiden välillä on valtava ja samoin myös soittotuntuma. Raskasta puunuijaa ei kuitenkaan kannata suoralta kädeltä hyljeksiä. Tanakkaan rokkiin se voi tuoda juurikin sen kadoksissa olleen elementin.

Bassorummun nuija - Toni Paananen
Toni Paananen suosii Pearlin Demon Drive -nuijia.

Siirryin pedaalin vaihdon yhteydessä muovisista nuijista Pearl Demon Drive koviin huopanuijiin, joilla saa napsun lisäksi myös muhkeutta soundiin. Esimerkiksi akustisilla keikoilla käytän pehmeää “old-school” huopanuijaa ja kireämpää virettä.
Toni Paananen / sessiorumpali

Lähtösaundi kuosiin

Kun saat rumpujesi lähtösaundin kuosiin, kuulostaa soittosi, soittimesi ja koko bändisi jälleen yhden pykälän valmiimmalta. Mitä vähemmillä plugareilla haluamasi saundi löytyy, sitä paremmalle rumpusettisi, äänitteesi ja keikkasi saundaavat.

Voit halutessasi ryhtyä luovaksi ja kokeilla 80–90 -lukujen metodeita ajalta, jolloin rumpujen omaa saundia ei ihan kovin helposti vaihdettu triggaamalla keinotekoiseksi.

Pantera-yhtyeen Vinnie Paulin kerrotaan liimanneen 25 centin kolikon basarin lyöntikalvoon ja käyttäneen puunuijaa. Näin hän sai haluamansa napsun Far Beyond Driven -albumille.

80-luvulla useammankin rumpalin kerrotaan teipanneen käytöstä poistetun luottokortin bassorummun kalvon siihen kohtaan, mihin nuija osuu. Ole luova ja kokeile mitä erikoisempiakin ideoita ja käytä aitoa saundia triggauksen sijaan.

Koe Astian rumpuhuone

Bassorummun saundi

Kiitosten paljous, kun sain jakaa kanssasi ajatuksia basarisaundista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Bassorummun nuija vaikuttaapi saundiin valtavasti ja toivon tämän kirjoituksen antavan sinulle inspiraatiota tutkia eri nuijamateriaaleja parhaan saundin löytämiseksi.

Asia mitä monet eivät huomioi on se, että nuijan varren tulisi olla pystysuorassa, kun nuija kohtaa kalvon. Muuten tuloksena voi olla epätoivottu tuplaisku. Nuijan varren suoruus saavutetaan kohottamalla bassarin etureunaa, eli säätämällä rummun jalkoja pidemmäksi.
–Tommi Virolainen / Royal Max

Tänä “trigataan aina kaikki” -aikakautena valitettavan harva jaksaa enää panostaa lähtösaundiin, koska sen eteen joutuu näkemään vaivaa. Suosittelen kuitenkin valitsemaan rumpusaundinkin suhteen sen aidon vaihtoehdon feikin sijaan. Pienellä vaivalla saat aidosta saundista huomattavasti trigattua paremman ja lisäksi soittotatsisi sekä -tekniikkasi välittyvät selkeämmin.

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko kuulla soittosi aidosti ja rehellisesti ilman editointia, sound replaceria sekä etenkin ilman rumpusämplejä? Varaa täysanaloginen kelanauhasessio Astialta kanssani klikkamalla tästä. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Kelanauhaäänitys Astialla

Lue lisää rumpuaiheisia kirjoituksiani:

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja