Biisin tempo ja kuinka sen tulisi elää

If you like this post please share it with your friends!

Tiukasti rytmissä pysyminenhän on parhautta. Metronomi kilkattaa treeneissä ja keikalla pitäen koko bändin tasaisesti samassa tempossa läpi biisien. Vaan mitenkäs asia olikaan entisajan klassikkoalbumeilla? Otetaan tällä kertaa aiheeksi biisin tempo ja kuinka sen tulisi elää. Tutkitaan samalla muutamia raskaan musiikin veisuja ja annan sinulle vinkkejä, joilla kehität rytmikorvaasi paremmaksi.

Olitpa sitten rumpali, kitaristi, basisti tai äänityöläinen, tulet hyötymään kirjoituksestani. Eiköhän siis lähtetä tempon ja etenkin sen elävyyden matkaan.

Biisin tempo ja kuinka sen tulisi elää

Olen viime aikoina törmännyt huolestuttavaan ilmiöön, jossa rumpali ei yhtäkkiä osaakaan soittaa, kun häneltä otetaan klikki pois. Diginatiivi lienee suht tunnettu termi sinullekin, mutta oletko koskaan kuullut klikkinatiiveista rumpaleista?

Apuvälineenä metronomi on oiva ja monet tempoa tarkkailevat puhelinapplikaatiot ovat suureksi avuksi erinäisissäkin tilanteissa. Jos kuitenkin metronomin poistaminen kuuntelusta aiheuttaa rytmin suhteen jäätymisen, ollaan mielestäni huolestuttavalla alueella.

Asiaa voisi verrata bänditreeneihin, missä kielisoittajat ovat unohtaneet ottaa viritysmittarin mukaan ja koska virittäminen ilman mittaria on mahdotonta, ei treenejä voida pitää. Soittajat poistuvat pettyneinä soittamatta nuottiakaan.

Itsekin muistan sen ajan, jolloin yläasteikäisenä yhdelläkään bändimme jäsenellä ei ollut viritysmittaria. Menimme silti rohkiasti treenikselle ja viritimme soittimemme sen mukaan, kenen A-kieli kuulosti mielestämme oikeimmalle. Emme antaneet viritysmittarittomuuden haitata nautinnollista harrastustoimintaa. Soittaminen oli parasta ikinä ja olimme treeniksellä viritysmittarin puuttumisesta huolimatta vähintään viitenä iltana viikossa.

Astia-studio opas

Saako biisin tempo elää?

Aiemmin halusin äänitystilanteessa kontrolloida kaikkea. Myöskin biisin tempo täytyi olla täydellisesti hanskassa ilman minkäänlaista ylimääräistä rönsyilyä. Jokainen yksityiskohta piti olla tarkkaan mietitty ja ennalta sovittu.

Nyt olen ymmärtänyt moisen päsmäröinnin negatiivisen vaikutuksen soittamiseen ja toimin hyvin vastakkaisesta näkökulmasta. Otamme vain alkutempon klikistä ja sen jälkeen biisi saa elää. Alkutempon ottaminen tarkoittaa yleensä kahta tahtia klikkiä ennen biisin aloittamista. Näin varmistamme, että jokainen otto alkaa samalla tempolla.

Kannustan bändejä ja soittajia kuuntelemaan vanhaa musiikkia ajalta, jolloin klikkiä ei useinkaan käytetty. Monilla levyillä on kuultavissa soittamisen riemua ja onpa siellä usein onnistuttu taltioimaan sellainen hetki, jolloin soittamisessa tapahtuupi jotain erityistä. Sellaista, mitä ei oltu ennalta sovittu, mutta joka kuitenkin nosti biisin seuraavalle levelille!

Mielestäni kappaleiden tempojen täytyy saada elää ja jokaisessa osassa tulee olla sille parhaiten soveltuva poljento. Alussa mainitsemani klikkinatiivit kuitenkin lienevät poikkeus edellä mainittuun, sillä jos ilman klikkiä soittaminen aiheuttaa suuria ongelmia, kannattanee klikin käyttöä silloin harkita.

Tai kenties ehkä mieluummin kannattaisi ottaa ilman klikkiä soittaminen haltuun. Ei se nimittäin niin kauhean vaikeaa ole. Ja olemmehan joskus oppineet ajamaan ilman apupyöriä, vaikkei sekään välttämättä ihan niin helpolle aluksi tuntunut. Silti suurin osa meistä lienee siinäkin melko hyvin onnistunut.

Muutamia esimerkkejä eloisasta temposta

Muistan elävästi, kuinka valtavan vaikutuksen Metallican alkupään tuotanto teini-ikäiseen Anssiin ensipuraisun yhteydessä teki. En ollut koskaan aiemmin kuullut musiikissa moista energian määrää!

Haluan nyt antaa sinulle muutaman tempoihin liittyvän vinkin, joiden toivon avaavan oven uudenlaiseen riffittelyyn sekä biisien tekoon. Seuraavien esimerkkien avulla näytän, kuinka klikittömyys voikin olla erittäin hyvä asia. Voit halutessasi tutkailla tempoja applikaatiolla tai mieluummin ihan vaan korvalla eli pelkästään kuuntelemalla. Ääniasioitahan kannattaapi aina mieluummin kuunnella, kuin katsoa.

Metallica – Master of Puppets

Jo heti alkuiskuissa tempo elää mukavasti. Kun komppi alkaa ja kierron lopussa tulee aiemmassa kirjoituksessani mainittu tresillo, eli tutummin 3-3-2, ei soitto ole ihan metronomin tarkkaa. Mielestäni tämä kuulostaa erinomaiselle ja samanlaiseen eloon kannustan nykyään kaikkia rumpaleita.

Säkeistöriffi menee neljään ja aina kierron lopussa kolmeen, mutta huomaatko ettei tuo kolmeen menevä lopuke napsahda gridiin? Jos se olisi täydellisesti tempossa, tuskin tämäkään kappale olisi niin suosittu, kuin nyt. Tuo pieni elo jokaisen kierron lopussa antaa kappaleelle oman sävyn ja kuulemme, kuinka innokkaat teinipojat veivaavat rakastamaansa musiikkia suurella innolla!

Usein juurikin kompin kääntäminen, eli soitetaan esimerkiksi seitsemään kuten tässä esimerkissä, saundaa huomattavasti luonnollisemmalle ilman metronomia. Itselläni on aiheesta oiva esimerkki parin vuoden takaa. Äänittäessäni Ensiferum-yhtyeen tuoreimmalle albumille kappaletta God Is Dead, vedimme demoversion klikkiin ja kompinkääntö väliosassa nytkähti tuntuen epäluonnolliselta sillä väärällä tavalla. Albumi-versioon sain houkuteltua bändin jättämään klikin pois ja samainen kompinkääntö saundasikin hyvälle sekä luontevalle. Tämä on pieni, mutta erittäin tärkeä huomio.

Master of Puppetsin säkeistöhän on hieman alkuriffiä hitaampi, sillä muuten laulun kanssa tulisi kiire ja vaikka tämä rässiä (suom. huom. trash metal genre) onkin, ei sitäkään aina tarvitse soittaa liian nopiasti. Myös kertosäkeessä tempo elää mielestäni erittäin mukavasti ja biisi tuntuisi luonnottomalle, mikäli se menisi täysin taimissa.

Joku liikaa aikaa omaavahan voisi täräyttää näitä klassikkoveisuja huumorilla gridiin, eli edioita joka iskun kohdalleen. Näin voisimme tutkailla kumpi versio miellyttääpi enemmän. Itse liputan tämän loistavasti notkuvan alkuperäisen ja editoimattoman version puolesta, josta välittyy soittajien into sekä se nykymusiikista lähes kokonaan puuttuva soittaja itse.

Stone – Back to the Stone Age

Äänittäjä/tuottaja/miksaaja Mikko Karmila on kertonut, että tällä levyllä klikkiä käytettiin vain biisien aluissa. Itselleni, kuten myös Alexi Laiholle ja Antti “Hyrde” Hyyryselle, oli tämä yksi teinivuosien kaikkein tärkeimmistä ja vaikuttavimmista albumeista. Kyseinen rieska on jättänyt minuun lähtemättömän vaikutuksen ja yhtenä syynä on juurikin tuo metronomittomuus.

Kuuntele Back to the Stone Age -kappale ja laske kuinka monta kertaa tempo biisin aikana muuttuu. Huomaatko, kuinka tuplabasareiden tullessa tempo hieman tipahtaa, jotta rumpali ennättää polkea kaikki iskut vaivatta. Entäpä jos juurikin siitä syystä sinulla on joskus ongelmia saada tuplabasarit luonnistumaan? Voisiko se johtua yksinkertaisesti siitä, että yrität vetää ne liian nopeasti?

Stone – No Anaesthesia

Pakko mainita toinenkin veisu tältä hienolta albumilta. Sen innoittamana haluan antaa sinulle tehtävän: äänitä treeniksellä bändin kanssa tai yksin rumpuja soittaen kappaleen pääriffiä ensin klikin kanssa ja sitten ilman. Tee kaikkesi, että saat kuvion groovaamaan. Onhan toki hyvin eri asia soittaa joku kuvio vain oikein, kuin saada siihen oikeanlaista imua grooven muodossa.

Aina half-feel:in, eli puolitempon tullen vauhti tipahtaapi juuri sopivasti ja vastaavasti taas isku-kohdissa tempo nousee. Ei tainnut BPM:t pyöriä näidenkään poikien luurikuuntelussa saati mielessä biisiä säveltäessä, treenatessa tahi taltioidessa. Hyvä niin.

Entäpä kohdassa 6:20 oleva tatatatatatatata-nostatus ja etenkin sen hidastuminen? Ja entä tempon elo sitä seuraavassa hitaassa riffissä ennen sooloa, jossa mennään seitsemään eli 4+3:een? Tämä se vasta on esimerkillistä toimintaa juurikin sen merkillisessä tarkoituksessa.

Annihilator – Alison Hell

Pitäydytäänpä vielä saman aikakauden hittikappaleessa ja ruoditaan tovi Annihilator-yhtyeen debyyttialbumin singleveisua. Jo alun säröttömistä näppäilykitaroista kuulee, ettei klikki todellakaan kilkata soittajan korvassa. Kun rummut tulevat nostatukseen mukaan, hyppää tempo huomattavasti nopiammaksi. Upeaa!

Intron vaihtuessa rivakampaan poljentoon, on jokaisen riffin lopussa jälleen pieni tempollinen elo. Tämäkään riffi ei siis ole gridissä ja hyvä niin. Tuskinpa olisin Alexi Laihon kanssa tästäkään bändistä aikanaan niin kovin innostunut, jos soitto olisi ollut sidottu metronomiin tai pahimmassa tapauksessa editoitu gridiin.

Hienosti hidastuvan kuvion kautta päästään jälleen näppäilykitaran pariin. Nostatukseen vaihtuu uusi tempo ja kuinka mones uusi tempo onkaan seuraavassa riffissä, joka johdattaa kappaleen vasta ensimmäiseen laulusäkeeseen? Joskus sitä osattiin tehdä hienoakin musiikkia.

Astia-studio opas

Vanhassa vara parempi

Kuuntele Santanan vuonna -70 julkaistun Abraxas-albumin A-puolen viimeinen veisu ja keskity tempovaihteluihin, joita ei ole soitettu klikin kanssa. Tällainen riffittely olisi mielestäni erittäin tervetullutta myös tämän päivän musiikkiin genrestä riippumatta.

Samaisena vuonna 1970 julkaistun The Carpenters -yhtyeen Close to You albumin B-puolen kolmanneksi viimeinen raita Mr. Guder on mielestäni huikea kappale ja etenkin, kun mietit kyseisen aikakauden äänitystekniikkaa ja metronomittomuutta. On ihailtavaa, kuinka he ovat onnistuneet saamaan valtavaa rytmivaihtelua ja väliin tulevan a cappella -osionkin suuresta rytmillisestä elosta huolimatta todella tiukasti vedettyä. Onnistuisikohan moinen nykyään miten helposti ja suostuisiko kukaan edes yrittämään moista klikittä kelanauhalle?

Voisin mainita vielä Suicidal Tendenciesin Institutionalizedin, Metallican Sad But Truen, Iron Maidenin klassikkoalbumit, King Diamondin tuotannon Conspiracyyn asti, Rage Against The Machine tai sanotaanko vaikkapa System Of A Down -yhtyeen levyt. “Vaikkapa System Of A Down -yhtyeen levyt”. Kyseisten tallenteiden mukana soittaminen ja tempojen tutkiminen antavat varmasti uutta eli vanhaa näkemystä raskaan musiikin metronomin käyttöön. Eli tarkemmin sanottuna metronomin käyttämättömyyteen.

Lisää treeniohjehia

Jokainen muusikko hyötyy muiden kuuntelemisesta ja osa siitä liittyy rytmilliseen tarkkuuteen. Opettelin teinipoikana soittamaan kitaraa lempilevyjeni mukana ja se kehitti rytmikorvaa hyvinkin paljon. Tuohon aikaan kuuntelin 80-luvun heviä, joten Iron Maidenit, Stonet, Metallicat ja King Diamondit tulivat erittäin tutuiksi myös soittamisen kautta.

Suosittelen sinua lämpimästi ottamaan haltuun näitä klassikkoalbumeita kuuntelemisen ohella myös soittamalla. Kitaristi ja basisti voivat helposti soittaa kotona levyjen mukana. Rumpali aivan kuten rumpukoveria tehdessä voi laittaa biisin treeniksellä luureihin c-kasetilta, vinyyliltä, CD-levyltä tai sitten välttävässä tapauksessa Spotifystä ja soittaa klassikkolevyjen päälle. Tämä opettaa sinua kuuntelemaan ja se taas parantaa soittotarkkuuttasi.

Ainoa sudenkuoppa tässä metodissa on, jos alat ohjelmoimaan metronomia musiikin päälle. Silloin et enää soitakaan lempibändisi kanssa, vaan olet jälleen sidottuna klikkiin.

Suosittelen lämpimästi välttämään suljettujen kuulokkeiden käyttöä rumpuja soittaessasi. Ne estävät sinua kuulemasta rumpujasi akustisesti ja tällöin et kuule soittobalanssiasi kunnolla. Vaikka keskitytkin kuuntelemaan muita soittajia, on sinun hyvä kuulla myös mitä ja missä balanssissa itse soitat.

Kokeile tuoda omaan musiikkiisi sävyjä ja vaikkapa tempomuutoksia klassikkoalbumeilta ja ota klikistä pelkkä alkutempo. Näin pääset soittamisen kovaan ytimeen ja se on oikeasti juurikin sitä parhautta!

Lue lisää: Metronomilla vaiko ilman

Lataa ilmainen saundiopas

Kiitosten paljous, kun luit ajatuksiani metronomista ja siitä, miten sitä tulisi käyttää ennemmin apuvälineenä, kuin välttämättömyytenä.

Musiikista on viime vuosina tullut hajutonta ja mautonta. Bändejä ei tunnista toisistaan ja etenkin se vaaran tunne, joka vanhoilla levyillä on käsinkosketeltavaa loistaa täydellisesti poissaolollaan. Ole rohkeasti erilainen ja tee asiat valtavirrasta poikkeavalla tavalla!

Haluatko tehdä rumpuäänityksestäsi mielekkäämpää ja paremman saundin ohella tiukentaa bändisi yhteissoittoa sekä saada soittosi nyanssit välittymään paremmin äänitteiltäsi? Nytpä kävi vallan mahtavasti, sillä haluan antaa juuri sinulle ilmaisen lahjan, joka auttaa saavuttamaan nuo tavoitteet. Klikkaa banneria ja lataa uusi, maksuton 16-sivuinen saundioppaani 5 askelta kohti parempaa rumpuäänitystä.

Astia-studio opas

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Haluatko kuulla soittosi aidosti ja rehellisesti ilman editointia, sound replaceria sekä etenkin ilman rumpusämplejä? Varaa täysanaloginen kelanauhasessio Astialta kanssani klikkamalla tästä. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

 

Kirjoittaja