Gridiin taimattu soitto ja rumpusämplet – Niistäkö haluat, että sinut ja soittosi muistetaan?
Olet treenannut biisit huolellisesti ja hankkinut uudet kalvot äänitystä varten. Virität rummut ja tarkistat niiden vireen muutaman oton välein. Kun albumin rumpuraidat on saatu purkkiin, alkaa päivien – tai pahimmassa tapauksessa useamman viikon – editointirumba, jotta jokainen isku saadaan siirrettyä kohdalleen. Basari ja virveli korvataan äänittäjän lupauksista huolimatta lopulta kokonaan sämpleillä ja joskus niin tehdään myös tomeille. Oletko koskaan miettinyt, mitä rummuistasi äänitteeltä välittyy? Sitä pohdimme tämän kertaisessa kirjoituksessa: Gridiin taimattu soitto ja rumpusämplet – Niistäkö haluat, että sinut ja soittosi muistetaan?
Eiköhän ne musiikinhistoriaan jäävät rumpalit tulla muistamaan ihan muista asioista.
–Toni Paananen, sessiorumpali
Tämän kirjoituksen lukemisesta on hyötyä rumpalille, joka on pohtinut, miksi oman soiton groovea ja rumpujen saundia ei meinaa tunnistaa äänitteeltä. Myös bändin muut jäsenet voivat saada voimakkaan ahaa-elämyksen, jonka kautta löydät aidomman ja massasta erottuvamman saundin äärelle. Joitakin äänittäjiä tämä kirjoitus saattaa aluksi jopa suututtaa, mutta vaikka voit laskuttaa vähemmästä studioajasta, saat vinkkieni avulla luoksesi saapuvat bändit saundaamaan huomattavasti vähemmän geneerisiltä.
Aiemmat studiokokemukseni ovat olleet: ”Joo, ihan hyvät sessiot ja ihan hyvää matskua, mutta jotenkin en ehkä kuulosta siltä, miltä omassa päässäni ja omalle rumpupallille kuulostan.” Jostain syystä Astialla kuulostin juuri niin hyvältä kuin voin kuulostaa.
–Sampo Oikarinen, rummut/Delfoi Road
Gridiin taimattu soitto ja rumpusämplet – Niistäkö haluat, että sinut ja soittosi muistetaan?
Moni luokseni saapuva rumpali kertoo hämmästelleensä jo pitkään yllä kuvattuja äänitysmetodeja sekä niiden vaikutusta rumpujensa saundiin. Ennätin itsekin yli 10 vuoden ajan taimaamaan rummut gridiin ja korvaamaan vähintään basarin sekä virvelin sämpleillä. Havahduttuani kyseisen tekotavan epäaitoon lopputulokseen, lopetin rumpujen taimaamisen ja jätin sämplet kokonaan pois. Tämä on saanut ylistystä lukuisilta rumpaleilta.
Astia-studiolla rumpusaundit kuulostavat just eikä melkein semmoisilta kuin pitääkin.
–Jani Serpico, rummut/Serpico
Mikäli gridiin taimaaminen ja rumpusämplet ovat olennainen osa rumpujesi saundia, miksi edes vaivaudut treenaamaan soittamista, koska groovesi kuitenkin katoaa editoinnin ansiosta? Entä miksi hankit äänityksiin uudet kalvot, kun tiedät, että rummut kuitenkin lopulta korvataan sämpleillä?
Olen myös monta kertaa törmännyt masteroinnin yhteydessä tilanteeseen, jossa bändin jäsenet vakuuttavat kirkkain silmin, ettei rumpuja ole taimattu eikä aitoja iskuja korvattu keinotekoisilla sämpleillä. Äänikuva kuitenkin kertoo karua kieltään ja silloin äänittäjä – tai miksaaja – on kaikessa hiljaisuudessa tehnyt ”taikojaan”. Tiedän tämän erittäin hyvin, sillä enhän itsekään aina kertonut bändille, kuinka vähän alkuperäisestä groovesta ja saundista oikeasti oli jäljellä.
Eniten toivon, että rumpuraitoihin on taltioitu se vimma, millä biisit on soitettu ja että se kuuluu lopullisessakin tuotteessa. Kyllä rokkihommissa pitää olla aitoa asiaa alusta loppuun. On sitten kyse rumpusoundeista tai kitaravahvistimista.
–Tuomas Patanen, rummut/Petrolbreath
Editointi vs luomu
Jokaisella rumpalilla on oma groove, joka tekee soitosta mielenkiintoisen kuuloista. Groovella tarkoitetaan esimerkiksi bassorummun ja virvelin välistä, tasaisena jatkuvaa rytmiheittoa. Hyvä rumpali pystyy pitämään saman grooven kappaleen alusta loppuun. Erinomaiselta kuulostava groove ei koskaan ole täysin gridissä, vaan siinä on juuri oikea määrä eloa, joka erottaa hänen soittonsa muista rumpaleista.
Kun joka isku siirretään gridiin, niin sittenhän puhutaan jo ohjelmoinnista eikä kyse enää ole rummuista, ja silloin koko touhu on hanurista.
–Toni Paananen, sessiorumpali
Sorruin itsekin usein siihen, että katsoin enkä kuunnellut äänitettyä rumpuraitaa. Iskut näyttivät olevan liian levällään ja siksi ne oli ”pakko siirtää paikoilleen”. Kuvittelin, että iskujen täytyi olla täysin kohdallaan, jotta musiikki kuulostaisi hyvältä. En ole enää moniin, moniin vuosiin tehnyt rummuille minkäänlaista editointia, koska olen oppinut arvostamaan jokaisen rumpalin luonnollista groovea. Kun muut instrumentit soitetaan tiukasti sen mukaan, erottuu lopputulos erittäin positiivisesti massasta.
Jos kaikki siirretään gridiin, voi rummut tehdä suoraan midillä. Ihminen ei ole kone, joten ”huojunta” kuuluu asiaan ja on iso osa groovea. Jos joku haluaa hinkata minun soittoni gridiin, jätän mielummin soittamatta.
–Tuomas Patanen, rummut/Petrolbreath
Editoimattomuus voi ymmärrettävästi joitakin rumpaleita jopa hieman pelottaa. Editointi on kuitenkin oiva tapa kadottaa vuosien treenauksen tuloksena syntynyt groove. Kun bändi tulee luokseni kelanauhasessioon, otamme aina saapumisillan päätteeksi koeoton. Sen kuunteleminen riittää vakuuttamaan ei vain pelkästään rumpalin vaan koko porukan.
Jos soitossani on häiritsevä yksittäinen virhe ja uutta ottoa ei voi ottaa, on ihan ok siirtää se kohdalleen. Mutta siinä vaiheessa, kun lähes jokaista iskua aletaan siirtämään ”kohdilleen”, niin se on kyllä kokemusteni mukaan turmion tie. Silloin rumpali menettää merkityksensä ja miksaaja määrittää sen, miten rumpali ”soittaa” ja miltä hänen soittonsa kuulostaa. Se on lopulta aika perustavanlaatuinen näkemysero musiikista ja groovesta ja sykkeestä ja bändisoitosta näiden eri koulukuntien välillä.
–Sampo Oikarinen, rummut/Delfoi Road
Sämplet vs rumpujen oma saundi
Rumpujen taltioiminen on bändi-instrumenteista kaikkein haastavinta. Moni äänittäjä näkee rummut isona kasana eri instrumentteja. Rummut ovat kuitenkin yksi soitin, joten esimerkiksi mikrofonien välinen vuoto on niin kauan vihollisesi, kunnes opit pitämään sitä osana rumpujen luonnollista saundia.
Kun aidot iskut korvataan kokonaan sämpleillä, katoaa rumpalin soittotatsista sekin vähä, jota gridiin taimaaminen ei saanut poistettua. Yllättävän moni rumpali ei ole esimerkiksi huomannut virveliin soitettamiensa haamuiskujen katoamista: ”Koska olen ne soittanut, täytyy niiden olla siellä.”
Olen huomannut, että ghost-iskut hukkuvat johonkin. Ja kun vedät esimerkiksi rideen aksenttien lomassa näitä samoja ghosteja, tuppaavat nekin katoamaan tietokoneelle äänitettäessä.
–Jani Serpico, rummut/Serpico
On monta tapaa korvata aidot rummut sämpleillä. Esimerkiksi basari ja virveli voidaan korvata kokonaan eli niiden tilalla käytetään pelkkiä sämplejä, jotka voivat olla kokonaan keinotekoisia tai samassa äänitystilanteessa taltioituja kyseisten rumpujen yksittäisiä iskuja. Toinen tapa on blendata eli lisätä sämpleä aidon iskun rinnalle. Tällöin ei kuitenkaan kannata käyttää saman rummun yksittäistä iskua, sillä vaihevirheen mahdollisuus saa rummut kuulostamaan oudolle ja vieläpä hyvin väärällä tavalla.
Jos tiedät, että iskut korvataan joka tapauksessa sämpleillä, miksi ostit uudet kalvot äänityksiin? Aitojen iskujen korvaaminen on oiva tapa vähentää, tai pahimmassa tapauksessa jopa kadottaa kokonaan se, mille rumpusi oikeasti saundaavat.
Kun päätin soittaa hetkessä ja nauttia musiikista, saimme onnistuneet rumpuotot jopa helpommalla kuin aikaisemmissa, tietokoneella tehdyissä äänityksissä. Rumpujen soundi on kotikuuntelussakin hyvä. Ja kun tiedän, ettei rummuissa ole käytetty sampleja, voin olla entistä tyytyväisempi.
–Tuomas Patanen, rummut/Petrolbreath
Vielä sananen klikistä
En enää vuosiin ole pyytänyt rumpalia soittamaan äänityksissä klikin mukana. Itse asiassa kannustan rumpaleita olemaan käyttämättä klikkiä. Silloin musiikki alkaa elää erittäin ilahduttavalla tavalla ja soittaminen sujuu huomattavasti sulavammin.
Kun levyä tehdään pitkällä aikavälillä ja useissa eri lokaatioissa instrumentti kerrallaan, niin onhan klikillä paikkansa – varsinkin jos mukana on ohjelmointia tahi esimerkiksi konerumpuja. Itse tykkään kovasti kuitenkin soittaa ilman klikkiä, koska silloin tulee aivan eri draivi ja elävä meno soittoon.
–Toni Paananen, sessiorumpali
Moni äänittäjä on varmasti huomannut, kuinka useiden rumpaleiden soitto ”notkahtelee” äänitettäessä. Tämä johtuu yleensä siitä yksinkertaisesta syystä, että klikin mukana soittaessa rumpali ei voi kuulla klikkiä, kun hän soittaa täydellisesti sen kanssa samassa rytmissä. Rumpali siis kuulee klikin vain silloin, kun hän irtaantuu siitä, eli soittaa hieman klikin edellä tai jäljessä. Tämän huomattuaan hän tekee pikaisen korjausliikkeen, jonka me huomaamme notkahduksena.
En lähtökohtaisesti haluaisi käyttää klikkiä äänittäessä, mutta joskus klikki on oikeastaan se tuki, joka pitää biisiä koossa. Mikäli koko bändi on mahdollista äänittää samalla kertaa, niin silloin en haluaisi klikkiä käyttää. Pyydän usein juuri ennen nauhoitusottoa saada soittaa yksinäni klikin mukana äänitettävän biisin groovea, jotta saan kehooni sen fiiliksen, millä tempolla tämä biisi pitää soittaa. Klikki on hyvä renki, mutta huono isäntä.
–Sampo Oikarinen, rummut/Delfoi Road
Jos et halua luopua klikistä, kokeile laittaa se hiljaisemmalle ja soittaa niin, ettet tee äkkinäisiä korjausliikkeitä. Suosittelen kuitenkin, että otat klikistä vain pari tahtia alkutempoa ja annat sen jälkeen soittosi elää vapaasti.
Klikki on oiva työkalu. Sen mukana on erittäin hyödykästä treenata yksin ja kehittää tempotajua. Nauhoituksissa käytän yleensä klikkiä vain pari tahtia ennen biisin käyntiinlähtöä, koska tykkään, että musiikissamme tempo elää omaa luonnollista elämäänsä.
–Jani Serpico, rummut/Serpico
Äänittäminen pelkän klikin mukana voi toisinaan saada rumpuraidan kuulostamaan kylmän tekniseltä. Läppärin äärellä raavittu pilottikitarakaan ei poista tätä ongelmaa. Kun rummut taltioidaan samassa tilassa olevien soittajien kanssa, jotka vetävät joka oton hyvällä energialla, voit löytää itsesi ilahduttavan ja jopa innostavan rumpuraidan ääreltä.
Itselleni sopii parhaiten livenä muun bändin kanssa soitettu rumpupohja, minkä päälle voi tarvittaessa nauhoittaa muut soittimet uudelleen. Tällöin bändin yhteissoitto toimii mielestäni parhaiten.
–Tuomas Patanen, rummut/Petrolbreath
Lue myös:
Biisin tempo ja kuinka sen tulisi elää
Metronomilla vaiko ilman
Sano ei editoinnille ja rumpusämpleille
Jos olisin rumpali, joka osaa oikeasti soittaa, olisin hyvin harmissani soittoni editoinnista ja aitojen iskujen korvaamisesta sämpleillä. Kuinka ajattelit erottua massasta, kun soittosi on taimattu gridiin ja sämplet ovat kadottaneet soittotatsisi? Miksi edes nähdä treenaamisen ja soittamisen vaiva, jos rummuista ei lopulta välity lainkaan sitä groovea ja saundia, mitä olet vuosikaudet hionut?
Pyrin soittamaan hyvin pitkiä, jopa kokonaisia ottoja kappaleista. Toiveenani on aina mahdollisimman korjaamaton ja ehjä rumpuraita. Oma soittoni sämplettömänä ja korjaamattomana kuulostaa juurikin sille, miltä oikeasti kuulostan.
–Toni Paananen, sessiorumpali
Pyrin jokaisessa tekemässäni sessiossa taltioimaan myös rumpalin niin aidosti ja autenttisesti kuin ikinä mahdollista. Panostamme lähtösaundiin, jolloin sekä uusien kalvojen että treenikämpällä vietetyn ajan vaikutus kuuluu lopputuloksesta selvästi. Tämä antaa musiikille omaleimaisen ja voimakkaasti erottuvan sävyn. Rumpalit ilahtuvat valtavasti huomatessaan, että kerrankin taltioinnilta välittyvät ne asiat, joiden eteen he ovat tehneet vuosia tai jopa vuosikymmeniä töitä.
Anssi taltoi rummut sillä tavalla, että rumpali ja setti kuulostavat orgaaniselta, liveltä, oikealta ja aidolta. Uskon, että näistä samoista syistä haluan myös kotona kuunnella Astia-äänityksiäni enemmän kuin muita sessioitani. Niissä on mukana enemmän sellaista ”human factoria”, josta syystä niiden äänitysten parissa haluaa viettää enemmän aikaa.
–Sampo Oikarinen, rummut/Delfoi Road
Sano seuraavissa äänityksissä ei sekä editoinnille että rumpusämpleille. Jos soittosi ei kuulosta hyvälle, onko syy klikin aiheuttamassa huojumisessa, rumpujen huonossa vireessä vaiko kenties vääränlaisessa taltiointitavassa?
Ne, jotka eivät ole asiaa kokeneet, naureskelevat näille jutuille. Mulle kuitenkin riittää, että itse tiedän nämä metodit toimiviksi. Voin luottaa siihen, että oikeita, kunnon rumpusaundeja saadaan vieläkin tehtyä – ainakin Astia-studiolla!
–Jani Serpico, rummut/Serpico
Kuuntele ääninäytteet Astia-studio A:ssa taltioimistani rummuista, joissa ei ole käytetty klikkiä, mitään ei ole editoitu eikä aitoja iskuja ole korvattu sämpleillä. Kaikki mitä kuulet on ihmisen aidosti soittamaa ja taltioitu juuri tällä saundilla.
Nicky Liljestrand: Glow, rummuissa sessiorumpali Toni Paananen:
Serpico: I Am a Rocker, rummuissa Jani Serpico:
Scarlet: Circle of Bones, rummuissa Elukka
Gridiin taimattu soitto ja rumpusämplet
Mitä yhteistä on sellaisilla legendaarisilla rumpaleilla, kuten Neil Peart, John Bonham, Ringo Starr, Keith Moon, Billy Cobham ja vaikkapa Michael Shrieve? He ovat legendaarisia juuri siitä syystä, että heidän klassikkoalbumeilla jokainen isku on taimattu gridiin ja aidot rummut on korvattu sämpleillä. No ei sentään. He ovat legendaarisia siksi, että heidän soittoaan ei ole editoitu eikä aitoja iskuja korvattu yhtään millään. Kunkin huikea groove ja tapa lyödä rumpua on tuonut kullekin heidän klassikkostatuksensa.
Ne rumpalit, joista olen aina tykännyt, ovat persoonallisia soittajia. Nykyään vallalla oleva virheiden ja inhimillisyyden pelko on ajanut meidät musiikissa ja varmaan monella muullakin elämän saralla vähän oudoille poluille. Hyvässä musiikissa on niin paljon sellaista mystistä x-factoria, sattumaa ja ”virheitä” sekä ennen kaikkea yhteissoittoa ja fiilistä, että jos sen kaiken redusoi pikseleiksi tietokoneen näytölle ja yrittää luoda visuaalista harmoniaa siirtämällä iskuja kohdalleen, jotta soitto ”näyttää oikealta”, niin lopputulos on todennäköisesti vain ja ainoastaan ihan ok. Mutta meneekö kylmät väreet tai roska silmään äänitystä kuunnellessa?
–Sampo Oikarinen, rummut/Delfoi Road
Olen jo pitkään liputtanut aidon ja rehellisen rumpusaundin puolesta, joka kunnioittaa rumpalin groovea sekä setin saundia.
En ollut tyytyväinen juuri mihinkään tietokoneella äänitettyihin rumpusaundeihin. Niitä ruuvailtiin ja miksailtiin, eivätkä ne silti miellyttäneet korvaani. Ihmettelin, kun ne eivät kuulostaneet missään paikassa sellaisilta kuin halusin. Kun vuonna 2019 aloimme äänittämään kaikki sessiot Astialla, ei rumpusaundeihin ole sen jälkeen tarvinnut puuttua kertaakaan. Olen ollut niihin niin tyytyväinen kuin olla voi.
–Jani Serpico, rummut/Serpico
Kiitosten paljous, kun luit kirjoitukseni, jonka tarkoituksena on inspiroida sinua aidomman ja rehellisemmän rumpusaundin sekä grooven äärelle. Jos et ole tyytyväinen, mille rumpusi aiemmilla äänitteillä kuulostavat, suosittelen lämpimästi kokeilemaan tässä kirjoituksessa kuvattuja metodeja.
En halua bändini julkaisuilla olevaa soittoani taltioitavan mitenkään muuten kuin kelanauhalle. Tietokoneelle äänitettäessä katoaa rumpuenergia.
–Elukka, rummut/Scarlet
Jaa kirjoitus somessa, jotta mahdollisimman moni muukin pääsee tämän tärkeän informaation äärelle. Olet myös sydämellisesti tervetullut sessioon Astia-studiolle. Laita minulle viesti, niin sovitaan rumpujesi saundia sekä soittoasi kunnioittava äänityssessio. Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää!
Kelanauhaäänitys Astialla oli erittäin miellyttävä kokemus. Toivottavasti noita sessioita saa tehdä tulevaisuudessa paljon!
–Tuomas Patanen, rummut/Petrolbreath
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Lue lisää rumpu-aiheisia kirjoituksiani:
