Vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa
Yli 15 vuoteen en kyennyt nauttimaan musiikista studiomme tarkkaamon ulkopuolella. Luulin että suurin intohimoni, musiikki, oli ammatiksi muuttumisen myötä menettänyt sykähdyttävän vaikutuksensa minuun. Löydettyäni vinyylilevyt uudelleen, tuo kauan kadoksissa ollut fiilis oli viimeinkin palannut! Siitä lähtien olen levittänyt analogisen ilosanoman vinyylilevyihin liittyvää puolta ja auttanut satoja henkilöitä löytämään musiikin riemun uudelleen. Haluan nyt jakaa kanssasi tekemäni erikoiset löydökset. Tämän kirjoitukseni aiheena on siis vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa.
**LUT-yliopiston tutkijatohtori, professori ja tutkija kannustivat kirjoittamaan tämän kirjoituksen, jotta sinäkin pääsisit kokemaan nämä mielenkiintoiset äänihavainnot.**
Vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa
Kaikkihan tietävät sen tunteen, kun musiikki koskettaa hyvin voimakkaasti. Tai siis oikeammin sanottuna kosketti. Nykyään siitä on tullut lähinnä taustamekkalaa, eikä juuri kukaan enää istu alas kuuntelemaan musiikkia keskittyneesti. Tämä toki on hyvinkin ymmärrettävää, mikäli olet verrannut netin striimauspalveluiden ja vinyylilevyjen saundia toisiinsa. Kun tiedät mihin huomio tulee kiinnittää, on ero niin selkeä, ettet kykene ymmärtämään mikset aiemmin ole sitä huomannut. Saundiero kirjaimellisesti tuntuu koko kehossa.
Aloin hiljattain keräämään lempimusiikkiani vinyylilevyinä ja on mahtavaa löytää nuo kaikki upeat albumit uudestaan. Välillä tuntuu, kuin kuulisin vanhan ja tutun albumin ensimmäistä kertaa, koska digitaaliseen versioon sekä pieniin thumbnail-kuvakkeisiin verrattuna vinyylilevystä saa yllättävän paljon enemmän irti. Tärkeintä on kuitenkin itse musiikki. Äänestä löytämäni asiat ovat hämmentäviä ja haluan ne nyt kanssasi jakaa. Jatketaanpa siis eteenpäin, niin selitän löydökseni sinulle.
Joskus analogitallenteilta tuntuu välittyvän laulajan sekä soittajan tunnetiloja. Voihan se olla kuviteltua mystiikkaa osittain, mutta en tunne saavani samanlaisia äänenvärejä digitaalinauhotteista.
–Matti Hovi / Ghost Of Youth, Matti Hovi Collective, The Siissidös
A/B-vertailu
Ymmärtääksesi syyn musiikin inflaatioon, suosittelen kuuntelemaan keskittyneesti vaikkapa Madonnan Like A Prayer -kipaleen sekä alkuperäiseltä vinyylilevyltä että Spotifystä ja vertaamaan mitä eri äänilähteistä välittyy.
Pähkinänkuoressa homma on tämä: vinyylilevyllä, jonka ääntä ei ole koskaan muunnettu digitaaliseksi, solistin ilme sekä artikulaatio ovat huomattavasti elävämmät ja välittävät solistin tunnetilan. Virvelirummusta välittyy iskun energia ja bändi sekä etenkin laulaja tuntuvat olevan samassa huoneessa kuulijan kanssa. Erikoisimpana huomiona ääni tulee kaiuttimesta ulos kuuntelijan luo täyttäen koko huoneen. Laittamalla käden sohvatyynylle, voit oikeasti tuntea, kuinka musiikin syke tuntuu sohvassa.
Käytyäni kuuntelemassa A/B-vertailun, RIAA-esivahvistimen saapumista odotellessa, tein vertailuja CD-levyillä. Pidin striimaus- ja vinyyliformaattivertailua hieman epäreiluna. Häkellyin, kuinka samoja Anssin demonstraatiossa selkeästi esille nousevia ilmiöitä löytyy myös CD-levyjen väliltä. Joissakin levyissä musiikki oli läsnä, toisissa se jäi selkeästi kaiuttimiin. Siten nuo ilmiöt ovat löydettävissä myös saman formaatin tuotteilla. Toisessa demonstraatiossa Anssi toikin tämän esille vertailtaessa eri tuotantotavan vinyylilevyjä.
–Tony Vesterinen, musiikinharrastaja
Kun soitat saman kappaleen samaista versiota digitaalisesta äänilähteestä, ovat kasvojen ilme sekä artikulaatio valitettavan laimeat ja virveli kuulostaa kuin kuollut räpylä vain pudottaisi kapulan kalvolle ilman minkäänlaista voimaa. Laulaja vaikuttaa kaikonneen viereiseen huoneeseen ja ääni ei tule kaiuttimesta ulos, vaan jää sen sisään. Sohvassa ei tunnu minkäänlaista ääniaaltojen aiheuttamaa liikettä.
Kuulostaako tämä mahdottomalle? Suosittelen tekemään vertailun tai itseasiassa vielä parempi, että saavut luokseni toteamaan kuinka hyvälle musiikki voikaan kuulostaa jopa tavallisten kotistereoiden kautta. Olen huomioillani hämmästyttänyt jopa paikallisen yliopiston professoreita, jotka eivät kykene ilmiötä selittämään.
Sinun pitää Anssi väitellä tästä aiheesta tohtoriksi!
–Kassu Halonen, säveltäjä / musiikkituottaja
Anssin demonstraatiosta innostuneena soitin oppilailleni klassista musiikkia c-kasetilta. Luokkamme äänilaitteista on musiikki soinut lukuisia kertoja läppärin kautta. Nyt kuitenkin ensimmäisestä soinnusta lähtien kaiuttimen edessä olevan rumpusetin virveli alkoi resonoimaan, eikä musiikin kuuntelemisesta tullut mitään ennen kuin virvelin matto laitettiin pois päältä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun virveli näin reagoi soitettavaan musiikkiin. Ilmiö on siis toistettavissa.
–Hanna Hyvärinen, musiikinopettaja / kuoronjohtaja
Vinyylin suosio senkun kasvaa
Viime vuosina vinyylilevyjen myynti on ollut kovassa kasvussa. Forbes-lehden jutussa tarjotaan hyvin mielenkiintoisia käppyröitä etenkin nyt, kun mukaan on otettu myös käytettyjen vinyylilevyjen myyntilukuja. Vinyylien vuosittainen myynti tuntuu kasvavan eksponentiaalisesti. Esimerkiksi vuonna 2016 myytiin enemmän vinyylilevyjä kuin 25 vuoteen. Nykyään lähes kaikki bändit julkaisevat tuotoksensa myös tässä vielä kotvanen sitten jo lähes kokonaan unehtuneessa formaatissa. Mutta mikä tekee vinyylilevystä niin suositun?
Voinemme ainakin heti kättelyssä poistaa listalta formaatin näppäryyden ja helppokäyttöisyyden. Toki aina löytyy myös niitä, jotka vain seuraavat trendejä ja ostavat vinyyleitä, koska muutkin ostavat. Itse olen kuitenkin valmis lyömään vetoa, että vinyylilevyistä ja jopa c-kaseteista välittyy jotain sellaista, mitä muista formaateista ei välity.
Hetkinen… Välittyy siis niin kuin mitä? Monet tuttavani ovat kokeneet jo parin viikon vinyylien ja kasettien kuuntelun vaikuttaneen elämänlaatuun sekä mielenterveyteensä positiivisesti. Vinyylilevyltä välittyy jotain, mitä digitaalisista systeemeistä ei välity.
Täältä löydät hyvin mielenkiintoisia lukuja vinyylilevyjen sekä c-kasettien myynnin kasvusta Isossa Britanniassa.
CD-levyjen myyntimäärät senkun jatkavat laskuaan ja vinyylilevyjen vastaavasti nousuaan. Suosittelen lämmöllä lukemaan Engadget.com -sivuston artikkelin, joka oivasti osoittaa, kuinka artistit tienaavat vinyylilevyjen myynnillä striimauspalveluihin verrattuna. Tässähän voisi hyvinkin olla musiikkimaailman pelastus.
…keskiverto itsenäinen artisti tarvitsee noin 2,5 miljoonaa YouTube katselukertaa tai 368 000 Spotify-striimausta tienatakseen yhtä paljon, kuin 100:n vinyylilevyn myynnistä.
–Caren Kelleher, Gold Rush Vinyl:in perustaja sekä johtaja
Analoginen signaalitie
Myös kansitaide on huomattavasti nautinnollisempaa vinyylilevyn kohdalla. Jotkut tykkäävät hypistellä levyjen kansia musiikkia kuunnellessaan. Fyysinen versio tuntuu siis joistakin paremmalle kuin tiedostot ja pienet kuvakkeet tietokoneen saati puhelimen ruudulla. Kuitenkin se, mitä itse levyltä välittyy on se kaikkein tärkein asia. Moni sanoo pitävänsä vinyylien äänestä enemmän kuin muista formaateista, muttei kuitenkaan osaa tarkemmin määritellä mitä sillä tarkoittaa.
The White Stripes -yhtyeen Jack White avasi joitakin vuosia sitten Third Man Pressing -vinyylitehtaan. Hän osti kahdeksan uutta vinyylilevyjen prässäyskonetta, jotka olivat ensimmäiset uudet koneet maailmassa yli 30 vuoteen. Suosittelen katsomaan heidän upean esittelyvideonsa täältä.
“Tsekkaas. Tää on analoginen.” Kynä pirtää paperille eheän suoran viivan. “Tämä kuvaa analogista, olkoonpa kyse vinyylistä tai nauhasta.” Hän asettaa kynän paperin ylälaitaan ja piirtää ensimmäisen viivan viereen pisteitä allekkain, jotka muodostavat katkoviivan. “Ja tämä on digitaalinen. Aivan sama kuinka suuri näytteenottotaajuus on kyseessä, siinä on tyhjiä välejä eli taukoja.” Hän katsoo piirtämiään viivoja. “Ja tämä tässä”—osoittaen kiinteää viivaa ja naurahtaa—”Tämä on niinkuin tosi elämää. Ei taukoja. Ei tyhjiä välejä.”
–Jack White, haastattelu Popular Mechanics:issa
Kuulostavatko kaikki vinyylit hyvälle?
Valitettavasti vastaus on kieltävä. Tämä, kuten lähes kaikki asiat elämässä voidaan selvittää yksinkertaisella A/B-vertailulla. Kuuntele vanhaa, ei-digitaalisesti-uudelleenmasteroitua vinyylilevyä ja vertaa sitä mihin tahansa uuteen vinyylilevyyn, jonka musiikki on digitaalisesti taltioitu.
Voit myös verrata alkuperäistä täys-analogista vinyyliä digitaalisesti re-masteroituun uusintapainokseen ja ero on jopa harjaantumattomalle kuulijalle todella selkeä, kunhan vain osaa keskittyä oikeisiin asioihin. Kun ääntä muunnetaan digitaaliseksi, informaatiota katoaa. Tämä informaatio ei palaudu, kun ääni muunnetaan takaisin analogiseksi.
Vinyylilevyissä on yllättävän suuria eroja ja etenkin siinä, mitä niiltä välittyy. Sangen helppoa on kuulla täysin samat asiat eri vinyylilevyjen välillä, jotka kuvailin A/B-vertailu -otsikon alla kertoessani Spotifyn ja vinyylin vertailusta.
Joku voisi tässä vaiheessa alkaa kyselemään levyistä, jotka on taltioitu digitaaliselle nauhalle tai miksattu vaikkapa dat-nauhalle. Tähän palaamme varmasti tulevissa postauksissa, mutta jätetään se vielä tässä vaiheessa asian laajuuden vuoksi tämän keskustelun ulkopuolelle.
Kummallisesti digitaalisessa muodossa katoaa kaikki energisyys, kun taas kelanauhuriäänityksessä energiaa välittyy aivan toisella tavalla. Laulu ikäänkuin elää ja siinä on jonkinlaista mystisyyttä. Myös vinyylilevyjä kuunnellessa tietokone- ja kelanauhuriäänityksen eron huomaa selvästi.
–Juho Koski / Spell Of Torment
Digitaalinen signaalitie
Minkä tahansa vinyylilevyn saa kuulostamaan yhtä kuolleelle, kuin striimauspalveluversiot, kun sitä soitetaan USB-vinyylisoittimella. Jotkut kytkevät vinyylisoittimen tietokoneen äänikortin sisäänmenoon ja kuuntelevat musiikkia äänikortin ulostulosta. Tämäkin on oiva tapa päästä eroon kaikesta siitä hyvästä, mitä vinyylilevyiltä voi välittyä. Signaalitie tulee pitää analogisena.
Mikäli tämä tuntuu hämmentävälle, olet sydämellisesti tervetullut elämykselliseen vinyylidemonstraatioon. Sen avulla sinunkin on helpompi löytää tämä hämmästyttävän suuri ero äänestä ja päästä jälleen nauttimaan musiikista aivan uudella tasolla! Varaa aika demonstraatioomme tästä tai hanki ylläolevaa banneria klikkaamalla elämyslahjakortti musadiggarille.
Studiollamme kelanauhasessiossa käyneet bändien jäsenet ovat havainneet nämä ilmiöt. He nimittäin kuvailevat eroja täysin samoilla termeillä; solistin ja myös soolokitaristin ilme, virvelin energia, kuinka läsnä bändi sekä laulaja ovat ja tuleeko ääni kaiuttimesta ulos vai jääkö se kaiuttimen sisään.
Viime sessiossa teimme vertailun kelanauha vs tietokone. Saundista hävisi muhkeus ja samalla se tuntui myös kapenevan. Tätä asiaa on vaikea kuvailla, mutta nauhalle tarttuu paremmin ääni ja kaikki muu.
–Petri Lindroos / Ensiferum
Olin todella hämmästynyt nämä ilmiöt ensi kerran löydettyäni. Koen, että etenkin musiikkiterapiassa tästä löydöstä voisi olla valtavasti apua ja olen aloittamassa virallista tutkimushanketta paikallisen yliopistoväen kanssa. Musiikilla tuntuu olevan suuria terveyshyötyjä, jotka ovat kadonneet tiettyjen vallalla olevien formaattien myötä.
Mielenkiintoisia ovat olleet myös saamani kommentit, joissa päivittäinen vinyylilevyjen kuunteleminen on parissa viikossa vähentänyt ADHD-oireita ja parantanut unenlaatua. Kuinka siistiä olisikaan, jos tulevaisuudessa pillereiden sijaan lääkäri määräisikin tiettyjä analogisen signaalitien vinyylilevyjä vaikkapa masennuksen hoitamiseen!
Lue lisää formaattien välisistä valtavista eroista:
- Onko VHS seuraava vinyyli? – Tee testi ja hämmästy
- Eikö musiikki aiheuta sinussakaan tunnereaktiota?
- Nauhalle äänittävät vain maailmanluokan virtuoosit
– ja 4 muuta myyttiä kelanauhaäänittämisestä - Jarmo Nikku: “Soundi tuntui luonnolliselta (pitkästä aikaa)”
– Case study Seniors Clearwater Revival
Meillä on kolme kissaa. Kun kuuntelemme musiikkia digitaalisesta äänilähteestä, yksikään kissa ei viihdy huoneessa. Levysoittimen hommattuamme aina neulan pudotessa levylle, vähintään yksi kissoista saapuu huoneeseen, yleensä kaikki kolme. Kun vaihdan äänilähteen kesken kuuntelun digitaaliseksi, kaikki kissat poistuvat huoneesta.
–Anssi Salokannel, laulaja
Eläinten ja pienten lasten reaktiot
Eläimet sekä pienet lapset tuntuvat reagoivan voimakkaasti vinyylilevyltä soitettuun musiikkiin. Kissat viihtyvät huoneessa, jossa analogisen signaalitien vinyylilevy soi ja kun kesken kaiken äänilähde vaihdetaan digitaaliseksi, poistuvat ne ulos huoneesta. Ilmiön ovat todenneet lukuisat henkilöt ja saan jatkuvasti siitä lisää palautetta. Koirat eivät käyttäydy samoin pelkästään vinyyli vs. digitaalinen äänilähde -testissä, vaan myös kun kyseessä on kitaran putkivahvistin vs. digitaalinen vahvistin. Sangen hämmentävää, eikö?
Kissamme linnoittautui kaiuttimen eteen monen albumin ajaksi vinyylimusiikista nauttimaan, kunnes nälkä viimein yllätti. Keittiöön päästyään kaiuttimesta tulvi huuliharppu-soolo ja kissa säntäsi vauhdilla takaisin kaiuttimen eteen siitä nauttimaan. Vasta soolon loputtua hän malttoi mennä syömään.
–Mariina Niittymäki, laulaja
Sylivauvojen reaktiot ovat hyvin yhteneväisiä eläinten reaktioihin. Digitaalisesta äänilähteestä musiikkia soitettaessa he yleensä riuhtovat holtittomasti ympäriinsä ja kun äänilähde vaihdetaan analogiseksi, natiaiset jähmettyvät paikoilleen. Kuinka mielenkiintoista olisi tutkia tätäkin ilmiötä?
Se on totta! Sain tänään haettua ton aidon ja alkuperäsen vinyylilevysoittimen ja koira hakeutuu lähemmäs ääntä, iha päinvastoin ku jos soittaa musiikkia uusista (digitaalisista) poppivehkeistä ?
–Steppipaja-projektin asiakas
Kuinka pääsen alkuun, kun vinyylikärpänen puraisee?
Tarvitset levysoittimen, stereovahvistimen, jossa on RIAA-esivahvistin (phono input) sekä kaiuttimet. En suosittele USB-soitinta, koska silloin sinulla on Spotifyn äänenlaatu vain huomattavasti työläämmässä muodossa. Myös Bluetooth on oiva tapa saada informaatiota katoamaan. Mikäli vahvistimessasi on digitaalipiirejä, suosittelen niiden ohittamista. Huokeassa Yamahan vahvistimessani on Pure Direct -nappi, jolla digipiirit ohitetaan. Jos vahvistimestasi ei löydy phono inputtia, tarvitset ulkoisen RIAA-esivahvistimen, johon vinyylisoitin yhdistetään. RIAA-esivahvistimen voit kytkeä mihin tahansa vahvistimessasi olevaan linja-inputtiin (CD in, tape in, MD in…).
Kuunteluhuoneen akustiikka on erittäin tärkeässä roolissa, mutta sehän ei vaikuta vain vinyyliltä kuunneltavaan musiikkiin, vaan kaikkiin formaatteihin yhtälailla. Nahkasohva heijastaa ääntä ja siksi en sellaista suosittele. Kangassohvasta hyödyt huomattavasti enemmän, sillä se toimii samalla myös bassoansana parantaen huoneen saundia. Puu on oiva pintamateriaali. Gyproc ja kiviseinä heijastavat ääntä lisäten kaiun ohella myös taajuuskaistan ylemmällä keskialueella olevaa ikävän kuuloista kovuutta ääneen. Paksu lattiamatto yleensä parantaa kuunteluhuoneen saundia.
Vanhat kaiuttimet kuulostavat usein uusia paremmalle. Veikkaan sen johtuvan samasta syystä, kuten vaikkapa vanhojen kitara- sekä bassokaiuttimien kohdalla; vuosien ajan ääniaallot ovat kaiuttimia muovanneet ja ääni vähitellen muuttuu miellyttävämmäksi.
Jo parin digitaalisesta äänilähteestä kuunnellun biisin jälkeen korvani väsyvät, enkä halua kuunnella enempää. Sama tapahtuu kokonaisen cd-levyn jälkeen. Vinyylilevyjä sekä c-kasetteja voin kuunnella vaikka kuinka monta albumillista ilman, että korvani väsyvät.
–Mikko Huopainen, kitaristi ja vinyylilevyn suurkuluttaja
Soittovälineeni
Meiltä löytyy 90-luvun Dual 435 -levysoitin, joka räjäytti tajuntani ensimmäisen kerran A/B-vertailua tehdessäni kesällä 2016. Pääsoittimeni on Pro-Ject 2Xperience SB Ortofon 2M, joka on kytketty Pro-Ject Tube Box SE RIAA-esivahvistimeen. Joku voisi sanoa, että vertailu pääsoittimeni sekä Spotifyn välillä on täysin epäreilua ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Kyseinen vertailu on siksi loistava, että siinä havahdutetaan kuulemaan erot ylikorostuneesti. Kun sitten alamme vertailemaan pelkkiä vinyylilevyjä, eli analogisen signaalitien levyjä digitaalisen signaalitien levyihin, perimmäinen totuus vihdoin paljastuu. Kun tiedät mitä kuunnella, et enää ihmettele miksi nykymusiikki kuulostaa ja etenkin tuntuu valitettavan laimealle.
On aika surullista, että nykynuoriso, nuo suoratoistopalveluaikakauden lapset, eivät ole koskaan päässeet kuulemaan ja tuntemaan musiikin koko ulottuvuutta. Piakkoin kotoa muuttava teini ilmoitti A/B-vertailun jälkeen vinyylisoittimen olevan ensimmäinen hankinta omaan kotiin. Meille se kaivettiin välittömästi esille varastosta.
–Tony Vesterinen, musiikinharrastaja
Huoltohommia
Soittimen hommattuani en ollut kuullutkaan levyharjasta. Olin pettynyt, kun muutaman kuukauden kuuntelun jälkeen kaikkien levyjeni ääni oli pahasti säröytynyt. Päivittäinen levyharjan käyttö toi ratkaisun ongelmaan. Toisin kuin laadukkaampi harja, huokeaa versiota en suosittele, sillä se poistaa vain pölyn eikä staattista sähköä. Käytän levyharjaa joka kerta laittaessani vinyylin levylautaselle ja luonnollisesti erikseen levyn kummallekin puolelle.
Myös neulaharjan käyttö saa suuret suositukseni. Ennen moisen hankkimista oli soittimeni neulan ympärille kasaantunut pippurin kokoinen pölypallo ja saundi oli täysin säröytynyt. Käytän neulaharjaakin päivittäin, sillä levyn pinnalta pöly kerääntyy juurikin neulaan. Mitä enemmän neulassa on pölyä, sitä enemmän äänessä on säröä.
Ethän käytä levyharjaa neulaan tai neulaharjaa levyyn. Neulaa saa harjata vain edestakaisin neulan varren suuntaisesti. Sivuttainen harjaaminen vaurioittaa neulaa ja siksi sitä ei missään tapauksessa suositella.
Hyllystäni löytyy myös Pro-Ject Vinyl Clean Record & Stylus Cleaner, jota harvakseltaan käytän neulaan ja joskus myös levyyn sen ollessa todella likainen. Käytäessäsi tätä neulaan, anna sen kuivua puhdistuksen jälkeen kunnolla ennen levyn kuuntelemista. Mikäli laitat levyn heti pyörimään, neulan keräämä pöly tarttuu siihen huomattavasti tiukemmin ja pölyn irroitus onkin sitten omanlaisensa aikaa vievä urakka. Tämä tuote soveltuu luonnollisesti kaikkien soittimien neuloihin.
Kuuntelen paljon musiikkia työskentelyni taustalla ja vinyyliltä se on kuin 3D, jos sellaista termiä voi musiikista käyttää. Se herää eloon ja koskettaa. Haittapuolena vinyylien kuuntelu on melko työlästä, joten kulutan nykyään enemmänkin c-kasetteja.
–Ivary Vimm, kuvataiteilija / tutkija (LUT-yliopisto)
Levypesuri
Yksi parhaista ostoksistani on ollut levypesuri. Pesen aina poikkeuksetta kaikki hankkimani vanhat sekä uudet vinyylilevyt, sillä pesuri poistaa pölyn ohella myös staattisen sähkön. Tämä staattinen sähkö on sitä ritinää, mitä levyistä useimmiten kuuluu.
Löysin jokin aika sitten ensimmäisen UK-painoksen Led Zeppelin II -albumista hintaan 10 €! Vaikka levy näytti heikkohappiselle, en vain voinut jättää sitä ostamatta. Kotona laitoin levyn pesuriin ja suureksi yllätyksekseni näytti se pesun jälkeen upouudelta! Levyn pinnalta ei löytynyt yhtäkään naarmua ja kaikki ritinä oli tiessään. Myyjä oletti levyn olleen niin huonokuntoinen, että laittoi hinnan naurettavan alas. Disco-antistat:in ansiosta tämä 50 vuotta vanha yksilö kuulostaa jälleen aivan yhtä hyvälle, kuin puoli vuosisataa sitten.
Katso Instagram-joulukalenteriini tekemä lyhyt video aiheesta tästä.
…analogista musiikkia kuunneltua ei soisi kenenkään turvautuvan helppoon digitaaliseen vaihtoehtoon, joka kuulostaa lähinnä demolta. Hienoa, että muistutit vinyylilevyjen merkityksestä minua niin säveltäjänä, kuin musiikin suurena diggarina. Musiikin voima on se, minkä takia aikoinaan itsekin tälle alalle lähdin. Rock vinyylisti!
–Kassu Halonen, säveltäjä / musiikkituottaja
Lopputulema
Jack White sijoitti valtavasti rahaa johonkin, jonka uskoo olevan musiikkiteollisuuden pelastus. Kunnioitan suuresti herra Whiten rohkeutta ja en voi muuta kuin yhtyä hänen ajatukseensa aiheesta täysin. Keväästä 2017 asti olen tehnyt kaikki studiosessiot kelanauhalle, eikä paluuta tietokonehommien pariin ole. Tekemäni vertailun perusteella nauhasta tehdyt vinyylilevyt kuulostavat samalle, kuin studiossa miksauksia kuunnellessamme ja WAV-tiedostoista tehdyt vinyylit ovat vain varjo kelanauhaan verrattuna.
Olen syntynyt vinyylien maailmaan. Hairahduin digiin vain ymmärtääkseni miksi vinyyli on formaattina ylivoimainen. Kulutustavaran ja nautinnon välinen kuilu on valtava.
–Erno Salmela, “Metallicaakin tutkinut tohtori” (LUT-yliopisto)
Tämän päivän maailmassa ei mikään tunnu olevan todellista. Kaikki on feikkiä ja valitettavasti näin on käynyt myös ruoan ja mainosten ohella myös musiikille. Palautetaan yhdessä musiikkiin kaikki se hyvä, mikä siitä on viime ajat ollut kadoksissa ja välitetään kuulijalle enemmän tunteita. Ja eikös musiikissa juuri siitä ole kyse: tunteista ja niiden välittämisestä.
Analoginen ääni välittää tunteen paremmin ja juuri siitä syystä vinyylilevyt sekä c-kasetit ovat tekemässä valtavan paluun. Tämän pyrimme todistamaan yliopistoväen kanssa työn alla olevan tutkimushankkeemme avulla. Myös eläinten ja pienten lasten reaktiot ovat merkittäviä ja niitä tulisi tutkia virallisen tutkimuksen muodossa.
Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa
Kiitosten paljous, kun luit kokemuksiani vinyylilevyistä, niiden vertailusta ja miten kuuntelunautinnon parantamisessa päästään alkuun. Jätäthän kommenttisi ja kysymyksesi alle.
Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.
Ota yhteyttä ja varaa aika elämykselliseen demonstraatioon klikkaamalla tästä. Toivotan sinulle miellyttäviä kuunteluhetkiä vinyylilevyjen parissa. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!
Lue lisää formaattien välisistä valtavista eroista:
- Onko VHS seuraava vinyyli? – Tee testi ja hämmästy
- Eikö musiikki aiheuta sinussakaan tunnereaktiota?
- Nauhalle äänittävät vain maailmanluokan virtuoosit
– ja 4 muuta myyttiä kelanauhaäänittämisestä - Jarmo Nikku: “Soundi tuntui luonnolliselta (pitkästä aikaa)”
– Case study Seniors Clearwater Revival
Kirjoittaja aloitti studiouran kelanauhureilla -93, äänitti 15 vuotta tietokoneelle, josta 8 vuotta työskenteli digimiksereiden parissa. Nyt Anssi kelaa vain kelanauhurilla, koska hän tietää kuinka paljon informaatiota digitaalisen signaalitien äänestä on kadonnut.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Jari Vahviala
22/04/2019 @ 8:06 am
Hieno juttu, ilmankos olenkin aina vinyyleitä haalinut ja pitänyt digiääntä laimeana.
Anssi Kippo
22/04/2019 @ 8:15 am
Kiitosten paljous, Jari. Ohjeillani on helppo huomata erot eri formaattien välillä ja kaikenlaista A/B-vertailua suosittelen poikkeuksetta jokaiselle käytännössä kaiken suhteen.
Jarkko Mäki
24/04/2019 @ 1:29 pm
Moi, oisko sulla antaa suositusta hieman huokeamman hintaisesta vinyylisoittimesta aloittavalle vinyyliharrastajalle?
Anssi Kippo
26/04/2019 @ 8:55 am
Päivän Hyvyyttä Jarkko. Huokeampien soittimien kohdalla pysyisin kaukana uusista ja tutkailisin 70-90 -lukujen soittimia. Kolme vuotta sitten hankimme Dual 435 vinyylisoittimen, josta maksoimme 180€. Hyvä ja huokea perusmalli, jolla pääsee oivasti alkuun. Dualin saundia voi parantaa huomattavasti ostamalla ulkoisen RIAA-esivahvistimen. Halvimmallakin soittimella kertomani erot kuuluvat ja pääset varmasti nauttimaan musiikista huomattavasti enemmän.
Peksi
27/11/2019 @ 4:57 pm
Moi,
320 kbs mp3 tiedoston tunnistaa kompressoiduksi ilman A/B testiäkin, CD voittaa vertailun aina.
Olen ajatellut että suurin ero vinyylien ja CD-levyjen välillä on paska masterointitapa. Aika monta hyvää klassikkoalbumia on pilattu remasteroimalla siitä kaikki dynamiikka pois ja pistämällä uudestaan jakoon. Spotifyssäkin yleensä ne remasteroidut versiot albumeista, sen lisäksi että ääni vielä pakattu mp3-muotoon.
Sitten itse aiheeseen: jos haluaa oikeasti selvittää pilaako AD-muunnos oikeasti lopullisesti musiikin, pitäisi tehdä A/B testi siten että äänilähde pysyy kokoajan vinyylinä, mutta ennen vahvistinta olisi toisella kertaa laadukas AD/DA muunnin. Tällä poistettaisiin sekoittavat tekijät, kuten erilainen masterointi ja vinyylistä tulevan särön yms. häiriöitten tuoma lämmin fiilis. Oletko Anssi tällaista testiä tehnyt?
Anssi Kippo
27/11/2019 @ 5:30 pm
Päivän Hyvyyttä Peksi ja kiitoksia kommentista. Olet täysin oikeassa kun sanot, että uudelleenmasteroinnilla on monta hyvää klassikkoalbumia saatu melko kammottavan kuuloiseksi.
Ehdottamaasi testiä en ole tehnyt, mutta olen kyllä tehnyt siitä mielestäni tarkemman version. Olen lukemattomia kertoja äänittänyt bändiä taltioiden saman oton sekä kelanauhalle että tietokoneelle yhtäaikaa. Testi on niin valaiseva, etteivät bändit sen jälkeen halua musiikkiaan tietokoneelle taltioitavan. Aihe on sen verran kutkuttava, että paikallisen yliopistoväen kanssa olemme aloittamssa sen tiimoilta tutkimushanketta. Tätä asiaa avaan demonstraatiossani, jonka jälkeen esimerkiksi Kassu Halonen sanoi, että minun pitäisi väitellä aiheesta tohtoriksi. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Sen verran sanon vielä, että 20 vuotta sitten digitaalinen ääni oli huomattavasti nykyistä laadukkaampaa ja tämänkin aukottomasti demonstraatiossani esittelen.
Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää! ??
Rainer Taavitsainen
02/02/2020 @ 9:02 pm
Yli 20 v vanhat vinyylit ovat maanneet pölyttymässa. Vanha levysoitinkin oli jumiutunut. Pitäisihän niitä joskus soitta ja tilasin Verkkokaupasta levysoittimen. Phono input vinkui ja särisi. Onneksi soittimessa oli
RIAA vaihtokytkin ja kytkin video input. Pistin jotain klassista soimaan . Alkoi tuntua kylmiä väreiä selkäpiissä. Musiikki oli huoneessa.
Sellaistan tunnetta ei tullut koskaan CD levyillä, vain konserttisalissa livemusiikilla. Ajattelin että onkohan tämä itsesuggestiota vai mitä. Niinpä googlasin ” vinyyli cd ero” ja löysin tämän kirjoituksen. Asia on juuri noin. Minkä musiikkinautinnon ihmiset ovatkaan menettäneet CD-aikakaudella. Puhumattakaan musiikin terapeuttisesta vaikutuksesta. Ilmeisesti suurin osa vanhoja levyjäni on täysanaloogisia. Uudemmissa lukee DIGI. Pitääpä sekin ero vielä testata; varmasti ääntä on leikelty. ,. Menestystä työlle vinyylien puolesta.
t.Rainer T
Anssi Kippo
02/02/2020 @ 9:13 pm
Illan Hyvyyttä Rainer ja kiitoksia ilahduttavasta viestistä. Olet selkeästi päässyt tärkeän asian äärelle ja havahtunut nykymusiikin kylmyyteen. Ero on huomattavasti suurempi, kuin mitä kuulematta uskaltaa kuvitella. Analogisen signaalitien terapeuttisista vaikutuksista saan viikottain runsaasti kannustavaa palautetta. Suosittelen lämpimästi lukemaan myös kirjoitukseni Eikö musiikki aiheuta sinussakaan tunnereaktiota? sekä samaa asiaa hieman toiselta kantilta sivuavan Oletko aivan puhki studiopäivän jälkeen? – Lue mistä väsymys johtuu ja kuinka voit sen välttää, joista uskon sinun saavan lisää ahaa-elämyksiä.
Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää! ??
Rainer
02/02/2020 @ 10:48 pm
Aikoinaan kun transistorit syrjäyttivät putkivahvistimet, hifistit olivat sitä mieltä että soundi on kärsinyt.
Vieläkö tämä asia on ollut mukana hifistien keskusteluissa. Ehkä ne kylmät väreet ovat muistikuvia noilta ajoilta.
Anssi Kippo
02/02/2020 @ 10:58 pm
Vinyylin saundi on lämmin ja digitaalista usein kuvaillaan kylmäksi. Putket saundaavat lämpimälle ja transistorit taas kylmälle. Studiollani on jatkuvassa käytössä 5 kitara- ja 2 bassovahvistinta, joista kaikki ovat mallia putki. Vinyylisoittimeni RIAA-vahvistimessa on kaksi putkea. Näyttäpi siltä, että lämmin saundi aiheuttaapi herkemmin kylmiä väreitä. ?
Toni
17/03/2020 @ 10:47 pm
Analoginen tallennus ja miksaaminen tuottaa hienoa ääntä. Eroa digitaaliseen on. Ja olenhan eroja käynyt myös kuuntelemassakin, paikan päällä.
Mutta tuo Peksin A/B vertailu melkein kannattaisi kokeilla. Sen voisi ajatella siltä kantilta, että jos vinyylipainos tehdään täysin analogisesti alusta loppuun, mutta toistossa signaali käytetään kerran digitaalisena, niin voiko tuon turhan AD/DA-muunnoksen kuulla. Eli pilaako se hyvän pohjatyön kokonaan?
Kyllä minulle kelpaisi täys analoginen signaalitie ja muutama vanha GNR ja Pink Floyd vinyyli. Bitteinä käpisteltyä äänisignaalia ei valitettavasti oikein tänä päivänä voi vältellä vaikka haluaisikin.
Parhainta illanjatkoa!
Anssi Kippo
17/03/2020 @ 10:56 pm
Illan Hyvyyttä Toni ja kiitoksia asiallisesta kommentista. Kyllä nykyään yhdenkin AD/DA-muunnoksen kuulee käytännössä jokainen, joka tietää mihin huomio tulee kiinnittää. Ne, jotka ovat kytkeneet vinyylisoittimen digitaalisiin aktiivikaiuttimiin tai äänikorttiin, eivät tiedä miten paljon paremmalle musiikki voisi analogisen signaalitien kautta kuulostaa.
Lämmin suositus testaamaan VHS-elokuvia analogiäänillä. Ero on niin valtava, että nykyään hämmästytän myös elokuvademonstraatiollani jokaisen luokseni saapuvan bändin.
Mukavaa viikkoa ja mitä parhainta terveyttä! ??
Paavo Eerola
12/04/2020 @ 3:52 pm
Analogia-aikainen, vinyyleillä töitä tehnyt tiskijukka ja ‘It-nörtti’ allekirjoittaa huomiosi täysin.
Anssi Kippo
12/04/2020 @ 3:59 pm
Päivän Hyvyyttä Paavo ja kiitoksia ilahduttavasta kommentista. ? Suosittelen lämmöllä lukemaan myös Onko VHS seuraava vinyyli? – Tee testi ja hämmästy -kirjoitukseni. Siinä yksinkertaisen vertailun avulla avaan elokuvien kylmyyttä ja sitä, miksi radio sekä televisio pitää nykyään olla todella kovalla, että saamme sanoista edes joten kuten selvää. Toisin kuin moni luulee, syy ei ole heikentyneessä kuulossamme. ?
Mukavaa viikkoa, mitä parhainta terveyttä ja kaikkea Hyvää!
Jussi
14/04/2020 @ 3:47 pm
Kiintoisaa asiaa.. en löytänyt detaileja siitä mitä laitteita on spotifyn ja kaiuttimien välissä. Tuleeko ääni läppärin kuulokeoutputista esivahvistimelle, vai onko välissä esmes joku laadukas DAC? nimittäin, hyvinkin samanlaisia kommentteja olen lukenut laadukkaisiin DACeihin liittyen (lämpimämpi sound jne). Uskoisin kyllä että sillä, miten digitaalinen signaali muutetaan takaisin analogiseksi on hyvinkin paljon merkitystä lopputulokseen. En ole päässyt kunnon A/B vertailuja tekemään vinyylin ja digitaalisen äänilähteen välillä, aihe kyllä sinänsä kiinnostaa, kun olen huomannut suuria eroja juurikin liittyen siihen millä vehkeillä se digitaalinen ääni muunnetaan korvin kuultavaksi.
Anssi Kippo
14/04/2020 @ 5:20 pm
Päivän Hyvyyttä Jussi ja kiitoksia kommentista. Spotifyn ja kaiuttimien välissä olen testannut useita eri vaihtoehtoja ja samoin ovat tehneet jo myös sadat asian todentaneet. Studion olohuoneessa oleva setuppi on hyvin identtinen suurimman osan kanssa eli läppärin äänikortin kautta kirjotuksessa mainittuun vahvistimeen. Toki olemme kokeilleet myös lukuisilla eri äänikorteilla ja myös kaikilla mahdollisilla WAV-tiedostoilla. Asiaa on lukemalla vaikea ymmärtää ja siksi annan aiheesta demonstraatioita. Joulukuussa minut esimerkiksi kutsuttiin LUT-yliopistolle pitämään kaksi yli parituntista demonstraatiota. Tällä hetkellä kaikki merkit viittaavat siihen, että häviö tapahtuu ensimmäisessä A/D-muunnoksessa ja sen jälkeen kadonnutta informaatiota ei saada palautettua. Sanani eivät luettuna juurikaan meikkaa senssiä, mutta jos tunnet jonkun joka on kuluneen puolen vuoden aikana demonstraatiossani käynyt, suosittelen lämmöllä kysymään häneltä tai varaamaan ajan demonstraatiooni.
Mukavaa viikkoa, mitä parhainta terveyttä ja kaikkea Hyvää! ??
Juha-Pekka Suominen
30/06/2020 @ 4:38 pm
Tämä blogi oli minulle hyvin avartava lukea ja innoitti kokeilemaan. Epäilin aluksi, että huomaisinko itse mitään eroa musiikinkuuntelussa kun kokeilen vinyyleitä. Muistin kuitenkin lapsuudesta miten jollain tavalla isäni vinyylit kuulostivat aina olohuoneessa erittäin voimakkailta ja kokeiluun tarjoutui hyvä tilaisuus kun löysin setäni vanhan vinyylisoittimen pölyttymästä isoisäni talosta. Kokeiluun vaikutti myös se, että sain heti alkuun lainaan levyjä isäni usean sadan levyn kokoelmasta joita hän oli kerännyt viidenkymmenen vuoden ajalta. Jo ensimmäisiä levyjä kuunnellessa huomasin miten äänet tuntui elävän olohuoneessani ja olin täysin myyty. Nyt tästä on tullut minulle iloinen harrastus ja olen vuoden mittaan haalinut jo lähes sata levyä omaan kokoelmaani ja lempibändieni uudet julkaisut hankin suoraan vinyyliversioina.
Eli tähän loppuun todetakseni kiitos sinulle tästä avartavasta blogista ja innoituksesta uuteen musiikinkuuntelu harrastukseen.
Olen jo keskustellut/haaveillut jospa joku päivä meidänkin bändin tulevat julkaisut teetettäisiin vinyylimuotoon.
Kiitollisin terveisin:
J-P Suominen
Anssi Kippo
01/07/2020 @ 4:01 pm
Päivän Hyvyyttä J-P ja kiitoksia ilahduttavasta kommentista. Hienoa kuulla, että kirjoitukseni auttoi sinua paremman kuuntelukokemuksen äärelle. ?
Kun bändinne kanssa suunnittelette vinyylijulkaisua, suosittelen lämpimästi äänittämään ja miksaamaan musiikkinne kelanauhalle. Tänä päivänä A/D-muunnoksessa katoaa niin paljon informaatiota, että tietokoneäänityksen laittaminen vinyylilevylle on valitettavasti vain hankala formaatti kehnolla äänenlaadulla. Astia- sekä monet muut studiot ovat onneksi havainneet kyseisen ilmiön ja tarjoavat pitkän tauon jälkeen jälleen #fullanalogexperienceä, eli analogisen signaalitien sessioita laatutietoisille artisteille ja yhtyeille.
Suosittelen lukemaan lisää täysin analogisesta äänentaltionnista tästä linkistä:
https://astiastudio.fi/fi/kelanauhaaanitys/
Oletko huomannut, että sama ilmiö on tapahtunut myös elokuville. Tässä linkki, jonka avulla pääset nauttimaan elokuvista nykyistä huomattavasti sykähdyttävämällä tavalla:
https://astiastudio.fi/fi/onko-vhs-seuraava-vinyyli-tee-testi-ja-hammasty/
Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää! ??
Lasse Palin
02/05/2021 @ 11:24 pm
Olen itsekin aina ollut sitä mieltä että analogisessa on sitä jotakin hämärää, ja digitaalinen on mitä on, parhaimmassa tapauksessa siedettävää, välillä tavannut aika huonosti tehtyä settiä. Sitten pakkaus siihen päälle ja se siitä. Olen aina välttänyt remasteroitua ja pakkaamista kun olen voinut.
Olen itsekin vertaillut asioita ja huomannut usein että CD:n kanssa, etenkin jos kyseessä on niin sanottu remasterointi, katoaa ääni liian aikaisin ja muuten nopiasti kappaleissa, joissa ääni häviää vähitellen pois lopussa, verraten vinyyliin missä ääni jatkaa pisemmälle. Yllättävän häiritsevää kun tietää miten se alunperin menee ja kuuntelee lähdettä jossa lopusta puuttuu settiä. (Tapanani on nostaa äänenvoimakkuutta kun ääni hiljenee, pitää kuulla se kaikki nimittäin.)
Kohteista jossa on kuvatunlainen esimerkki voin mainita The Italian Job:in (1969) soundtrackin ja EAST – Rések a falon (1983) albumin, jälkimmäisestä omistan alkuperäisen 1983 vinyylin ja 1996 CD:n, joka on kuulemani mukaan vieläpä “enhanced”.
Muutamien elokuvien VHS-versioita tullut pyöriteltyä viime aikoina, kyllä nekin ihan mukavasti osaa jymistä, etenkin kun niissäkin on mahdollista olla ne Surroundit. Väitän että DVD ei ole kaikin puolin parempi niin kuin yleensä väitetään, kuvassa on tarkkuutta ehkä enemmän jos näin voi sanoa, mutta kuva on pakattu, samoin ääni. VHS-nauhassa tietääkseni ei tarvitse pakkailla mitään. Kuvaputkitelevisiota yhä käyttävänä tapasin kerran niin loistavan VHS-nauhan että ellen olisi tiennyt sitä nauhaksi, olisin luullut kuvan osalta DVD:ksi.
Pystyn itsekin antamaan eräänlaisen esimerkin siitä että digitaalinen voi hyvinkin huonontaa ääntä – en tiedä onko muissa DVD-julkaisuissa (myös Blu-ray, -Toim. Huom.) sama ongelma mutta Pohjoismainen DVD elokuvasta Four Flies On Grey Velvet (1971), olen nähnyt arvostelun kiekosta jossa mainittiin että musiikki soi kauniisti ja hyvin. Pakko on olla jokseenkin eri mieltä, tiettyjä ääniä on hankala ellei mahdoton kuulla, lisäksi osa äänistä käy myös hermoille. Löysin kerran eräästä kohdasta VHS-nauhalta otetun pätkän ja kyllä ääni oli siinä paljon paremman kuuloinen. Eikä se DVD-julkaisu ole edes teknisesti leikkaamaton, kelojen aluista ja muistaakseni myös lopuista puuttuu joitakin sekunteja materiaalia ja syyksi olen kuulut vaurioitumisen.
Jos nyt joku jaksoi tänne asti lukea niin onnittelut ja analogisuus kunniaan.
Anssi Kippo
03/05/2021 @ 10:27 am
Päivän Hyvyyttä Lasse ja kiitos hienoista havainnoista. Täytyykin ottaa mainitsemasi The Italian Job sekä EAST -julkaisut haltuun. Itsekin katson kaikkein mieluummin elokuvia VHS:ltä putkitelevision kautta, koska silloin ääni ympäröi sinut ja katsominen ei lainkaan rasita silmiä.
Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää! ?
Juhani
02/02/2022 @ 3:18 pm
Jos tehdään cd ja vinyyli samasta masterista tietokoneelta (tiedostosta), onko tässä tapauksessa havaittavissa äänenlaadussa eroa jomman kumman hyväksi? Erästä musadiggaria lainatakseni ”cd toistaa, vinyyli soi.”
Tällaisessa tapauksessahan olisi helpointa soittaa suoratoistopalvelusta cd tasoista, häviöttömästi pakattua tiedostoa. Jos kuitenkin vinyyli tässäkin tapauksessa kuulostaisi paremmalta, olisin valmis näkemään sen vaivan että laitan levyn soittimeen ja kuuntelen sitä kautta.
Ja vielä lisäksi: onko cd tasoisella suoratoistopalvelulla ja cd:llä jotain eroa äänenlaadussa?
Anssi Kippo
02/02/2022 @ 3:52 pm
Päivän Hyvyyttä Juhani ja kiitos kommentista. Jos tehdään CD ja vinyyli samasta digi-masterista, minun ja lukuisten muiden henkilöiden havaintojen mukaan vinyylilevyn saundi on hieman miellyttävämpi. Kun vinyyli tehdään analogisen signaalitien julkaisuna; eli moniraitaäänitys, miksaus ja masterointi on tehty ilman muunnosta digitaaliseksi, silloin ero on jo yllättävän suuri. Yksinkertainen vertailu on helppo tehdä, kunhan myös kuuntelulaitteisto on analoginen. Tällaisesta vertailusta annan tarkat ohjeet lähiviikkoina julkaistavassa kirjoituksessani.
Mielestäni CD kuulostaa paremmalle kuin CD-laatuinen suoratoistopalvelu. Oletan eron johtuvan digitaalisesta tiedonsiirrosta ja siinä tapahtuvista D/A- ja A/D-muunnoksista.
Suosittelen lämpimästi tekemään vertailua tutussa kuunteluympäristössä, tai saapumaan suosittuun demonstraatiooni kokemaan formaattien välinen yllättävän suuri ero.
Ystävällisin terveisin, Anssi