Onko VHS seuraava vinyyli? – Tee testi ja hämmästy

If you like this post please share it with your friends!

Muistatko vielä ajan, jolloin elokuvat aiheuttivat sinussa tunnereaktion? Katsoessasi kauhuelokuvia säikähdit kunnolla ja sen jälkeen yksin pimeässä oleminen pelotti niin paljon, ettei nukkumisesta tullut mitään. Tai kuinka tunteellisen elokuvan katsominen sai sinut kyynelehtimään. Mutta miksi noiden vanhojen lempielokuviesikaan katsominen ei nykyään meinaa tuntua miltään? Entä miksi television ja elokuvien äänenvoimakkuus pitää laittaa hämmentävän kovalle, että sanoista saa selvää? Tämän kirjoituksen myötä jaan kanssasi mielenkiintoisen löydön. Onko VHS seuraava vinyyli? – Tee testi ja hämmästy.

Astia-studio lahjakortti

Onko VHS seuraava vinyyli?
– Tee testi ja hämmästy

Erikoisesta otsikosta huolimatta, tämäkin kirjoitus liittyy ääneen ja sen havainnointiin, mutta pureudutaan siihen hieman syvemmin alustuksen jälkeen.

Teinipoikana 80- ja 90-luvuilla katsoin kavereideni kanssa paljon elokuvia. Tuolloin formaattina oli Video Home System eli tutummalta nimeltään VHS ja katselulaitteena putkitelevisio. Muistan, kuinka ala-asteella katsotun Painajainen Elm Streetillä -leffan jälkeen en uskaltanut kävellä kotiin, joten juoksin peloissani koko matkan niin kovaa kuin pystyin.

Kahdeksan Oscaria voittanutta Amadeus-elokuvaa katsoimme Children Of Bodom -yhtyeen esiasteen, eli Inearthedin jäsenistön kanssa. Heidän kahdella ensimmäisellä pitkäsoitolla kuulet voimakkaita viitteitä sekä elokuvaan että Mozartin musiikkiin. Onpa kosketintaiteilija Janne Wirmanin soololevyjä ja niillä olevia kappaleitakin nimetty kyseisen leffan inspiroimana.

Jostain syystä en enää nykyään tykkää katsoa elokuvia, sillä DVD:ltä ja television kautta nautittuna ne eivät ikäänkuin tempaa mukaansa. Huomaan usein leffan aikana räplääväni puhelinta tai alkavani puuhastella kaikkea muuta. Mikä minussa on vikana, kun elokuvat eivät enää aiheuta minkäänlaista tunnereaktiota? Olenko vuosien saatossa paatunut kylmäksi ja tunteettomaksi, enkä enää kykene keskittymään edes yhden leffan verran?

VHS-elokuvat kiskaisevat lähes poikkeuksetta katsojansa heti alkumetreistä lähtien tarinaansa mukaan.
Ivary Vimm, “viittä vaille tohtoriksi valmistuva seppä” (LUT-yliopisto)

VHS – Suspiria
Dario Argenton kauhuklassikko Suspiria sykähdyttää voimakkaasti VHS-nauhalta analogisen signaalitien äänillä putkitelevisiosta nautittuna.

VHS-vertailu

Olen aiemmin kertonut sinulle tekeväni A/B-vertailua kaikkien asioiden suhteen. Tämä on johdattanut minut huomattavasti paremman kahvin, musiikin kuunteluformaatin, äänittämisen ja monen muun huikean hienon asian äärelle. Mielestäni elämä on aivan liian lyhyt haaskattavaksi minkään huonon asian parissa, joten myös elokuvat herättivät mielenkiintoni vertailun suhteen.

Olen osallistunut melko moneen Anjoviksen demonstraatioon aiheesta digital vs analog. Ovat aina mielenkiintoisia, mutta varsinkin viimeisimmän täydennyskurssin VHS-osuus avarsi maailmaa todella paljon.
Veli-Matti “Masa” Maijanen, basisti / Hector / Broadcast / Hoedown / Hell of a Band

Kytkin vanhan videonauhurini taulutelevisioon ja kaivoin varaston perukoilta muutamia lempielokuviani VHS-kasettien muodossa. Suureksi yllätyksekseni eroa DVD-leffoihin saati televisiokanavien antiin ei kuitenkaan ollut. Olin yhdistänyt nauhurin scart-kaapelilla televisioon, jonka kautta siis kulkivat sekä kuva että ääni. Taulutelevisio tosin muuntaa molemmat digitaaliseksi, joten ei ihme ettei äänen suhteen mitään eroa ollut havaittavissa.

Vasta kun älysin kytkeä äänet videonauhurin takaa RCA-ulostulosta suoraan Yamahan stereovahvistimeen ja ohittaa sen digipiirin Pure Direct -napilla, alkoi tapahtumaan! Aivan kuten vinyylilevyjä käsittelevässä kirjoituksessani, jolla on jo yli tuhat jakoa sosiaalisessa mediassa, totesin; tietyt kriteerit täyttävä ääni tulee ulos kaiuttimesta ja kirjaimellisesti osuu kuulijaan. Tämä on se “lämpö”, josta monet puhuvat ja se ei tapahdu vain vinyylien sekä c-kasettien, vaan näemmä myös VHS:ien kohdalla.

Tuli ipanoiden kanssa katsottua Die Hard ja heti seuraavana iltana ison Arskan Commando VHS:ltä. Lapset istuivat, kuin tatti molempien leffojen ajan sohvalla. Ei edes vessataukoja pidetty. Normaalisti räveltävät puhelimia ja kalkattavat jos jonkinlaisia juttuja, mutta ei VHS-leffojen aikana.
–Tero Haiko, elokuva- ja vinyyliharrastaja

Tiedätkö sen tunteen, kun joudut laittamaan television äänet kovalle saadaksesi jopa kotimaisesta puheesta selvää? Todellisuudessa kuulossasi ei ole mitään vikaa, sillä kuten demonstraatiossani esittelen; syy on nykyisessä digitaalisessa äänessä. Analogisen signaalitien vinyylilevyiltä saa sanoista helposti selvää ja sama tapahtuu myös VHS-elokuvissa. Videokasetin ääniraita voi näyttää paperilla speksien puolesta surkealle, mutta se pesee nykyformaatit selkeydessä ja tunteen sekä ilmeen välittämisessä 100–0.

Vieläkin erikoisemmaksi havainnon tekee se, että videoiden kautta ääni tuli huomattavasti vinyylilevyjä ja c-kasettia lähemmäs. Jos taas vastaavasti kytket äänet taulutelevisioon, digitaaliseen vahvistimeen tai digiprosessointia omaavaan aktiivipurkkeihin, jää ääni kaiuttimeen eikä ympäröi sinua. Ero on huomattavasti suurempi, kuin uskallat kuvitella ja siksi VHS-ääniraita on nykyisin osa suosittua demonstraatiotani.

VHS – Audio out
Ota äänet videoiden takaa RCA-kaapelilla analogisen signaalitien stereoihin.

Kauhuelokuvakerho kokoontuu

Esittelin löytöni paikallisen yliopiston tutkijatohtorille sekä tulevalle tohtorille, jotka molemmat ovat olleet jo teineinä kaltaisiani leffafriikkejä. Toinen heistä oli itse asiassa aikanaan taistelemassa elokuvasensuuria vastaan ja vieläpä siinä onnistui! Häntä oli kiittäminen, kun saimme vihdoin katsoa leikkaamattomia elokuvia myös Suomessa.

Olen nähnyt legendaarisen Manaajan kymmeniä kertoja, mutta VHS:ltä se tuntui huomattavasti DVD:tä väkevämmältä. Lankapuhelin tuntui soivan samassa huoneessa ja oven koputtaminenkin sai pulssini nousemaan. Aikoihin ei ole elokuvat tuntuneet samalta, kuin VHS:ltä katsottuna.
Tommi Tuhkala, kauhuelokuvien ystävä

Kokoonnumme heidän kanssaan säännöllisesti katsomaan vanhoja kauhuelokuvia VHS-nauhoilta ja pitkästä aikaa ne todellakin pelottavat. On huikeaa, kuinka vaikkapa Evil Dead ei 90-luvun lopun jälkeen ollut tuntunut miltään, vaikka olin sen useita kertoja katsonut DVD:ltä ja ties mistä muista digiformaateista. Aionkin jatkossa demonstroida vinyylilevyjen ohella myös elokuvaformaattien valtavia eroja luokseni saapuville muusikoille.

…nostalgiset muistot, asenne ”ennen tehtiin kaikki paremmin” ja hyvä seura kauhuelokuvakerhossa vääristävät hieman objektiivisuutta ja vaikuttavat elokuvakokemukseen, mutta elokuvien suurkuluttajana uskallan väittää, että VHS-elokuvissa on jotain ”taikaa”, mikä nimensä mukaisesti (elokuva/elävät kuvat) saa kuvat ja tarinan elämään.
Ivary Vimm, “viittä vaille tohtoriksi valmistuva seppä” (LUT-yliopisto)

Aikanaan bändit tykkäsivät katsoa elokuvia lähes joka ilta session aikana ja usein vietimme vapaapäivät VHS:ien parissa. Nykyään muusikot eivät studiossa ollessaan katso elokuvia, vaikka lähes kaikki maailman leffat ovat vain napin painalluksen päässä. Jotain lienee muuttunut.

Tosin, VHS:n paluun myötä katsomme nykyään elokuvia sekä vanhoja keikkatallenteita monena iltana viikossa ja poikkeuksetta luonani käyvät bändit ihmettelevät niiden aiheuttamia voimakkaita tunnereaktioita. Lisäksi monet heistä kertovat koskettavan elokuvan jälkeen nukkuvansa normaalia paremmin.

VHS – Kauhuelokuvia
Astia-studion VHS-kokoelman Evil Dead nostattaa niskakarvat pystyyn.

Entäpä muut, kuin kauhuleffat?

Yksi lempielokuvistani on Ang Leen huikea neljän Oscarin voittaja Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme vuodelta 2000. Olen nähnyt sen toista kymmentä kertaa ja yleensä loppukohtauksen aikana silmäkulmastani valuu kyynel tahi joskus jopa kaksi.

Kun intouduin asiaa testaamaan, katsoin tyttöystäväni kanssa kyseisen elokuvan analogiäänillä VHS:ltä, jolta sen aikanaan ensi kerran näin. Hämmästykseni oli valtava! Pillahdin kolmesti leffan aikana itkemään ja loppukohtauksen jälkeen tulvaportit niin sanotusti aukesivat kunnolla. Kesti useita minuutteja, että kykenin puhumaan. Onneksi tälläkään kertaa ei tyttöystäväni lisäksi ollut ketään näkemässä. Olisi hieman voinut hävettää moinen tunteenpurkaus…

Muistatko mille Matrixin aulakohtaus tai Pelastakaa sotamies Ryanin alkukohtaus aikanaan tuntui? VHS-nauhalta analogisen signaalitien äänillä olet kohtauksen keskellä, etkä tarvitse surround-kaiuttimia, sillä analogisen signaalitien ääni kahdesta kaiuttimesta lähes taianomaisesti ympäröi sinut.

VHS on vaan kaikkinensa täydellinen elämys. Ota kassu kansista ja imauta pesään…kohinaa…mainokset…leffa. Odottamisen arvo, jännitys. Pikku väpätys ei haittaa…päinvastoin. Lämmin kuva ja lämmin soundi. Paluu hetkeen, kun kaikki oli arvokasta ja haluttua. VHS.
Erno Salmela, “Metallicaakin tutkinut tohtori” (LUT-yliopisto)

Hetkinen, siis milloinkas surround-kaiuttimet alkoivat tehdä laajemmalti tuloaan? Aivan niin, DVD-aikakaudella. Ja tämä DVD:hän on digitaalinen. Frank Drebinin sanoin: “Ymmärrän.”

Voit viedä asiat sfääriin, kuten minä ja hankkia 80 kiloa painavan vanhan järkälemäisen kuvaputkitelkkarin. Havaintoihin perustuen kuvaputkitelevision katsominen ei rasita silmiä ja yliopiston matematiikan opettaja kertoikin, ettei VHS-formaatin kuvassa ole lainkaan teräviä reunoja. DVD:t, Blu-ray:t ja muut teräväpiirtoformaatit taas jo nimensäkin puolesta perustuvat juurikin kuvan terävyyteen. Opettajan mukaan silmämme hakeutuvat teräviin reunoihin ja kun niitä on paljon, kuormittaa jatkuva havainnointi aivojamme.

VHS-elokuvaa etenkin putkitelevisiosta katsoessa silmä kirjaimellisesti lepää. Kuva näyttää pehmeälle ja sitä on miellyttävä katsoa, eivätkä silmät tunnu rasittuvan läheskään niin paljon, kuin teräväpiirron kohdalla. Putkitelkkarista katsotun VHS-leffan jälkeen ei tee mieli katsoa latteaa ja kaksiulotteisen tuntuista taulutelevision kuvaa.

Vinyylidemonstraatio Astia-studiolla

Näin voit tehdä testin kotona

Voidaksesi kokea sykähdyttävän elokuvanautinnon suht helposti kotonasi, listasin sinulle tarvitsemasi asiat:

  1. Toimiva VHS-nauhuri
  2. Taulu- tai putkitelevisio
  3. Scart- ja kaksi RCA-kaapelia
  4. Stereovahvistin, jossa ei ole digitaalisia piirejä tai vaihtoehtoisesti toiminto, jolla digipiirit ohitetaan (Pure Direct tai vastaava)
  5. VHS Media Care -puhdistuskasetti
  6. VHS-elokuvia

Kytke videot scart-johdolla televisioon. Taulutelevision kanssa tarvitset erillisen analogisen vahvistimen, kun taas putkitelevision kohdalla voit käyttää sisäänrakennettuja kaiuttimia tai kytkeä äänet stereovahvistimeen. Voit ottaa videonauhurin takaa äänet “audio out” -ulostulosta RCA-kaapelilla vahvistimeen.

Huomioithan, että monet videonauhurit ovat valitettavasti ääniformaattia mono eli ne toistavat vain yksikanavaääntä. Videot, jotka toistavat stereoääntä on usein merkitty selkeästi videoiden etupaneeliin tekstillä “Hi-Fi” tai “stereo”. Ohita vahvistimesi mahdollinen digipiiri (Yamahassa Pure Direct -toiminto) ja nauti elokuvasta. Vältä digitaalisia vahvistimia ja digiprosessointia, sillä ne kadottavat äänestä yllättävän paljon.

Jotta voit nauttia hyvästä elokuvakokemuksesta, on soittimesta pidettävää hyvää huolta. Pitkään käyttämättömänä olleessa videonauhurissa kannattaa pyöräyttää VHS-puhdistuskasetti. Se avulla pääset eroon ääni- ja kuvapäihin kertyneestä pölystä sekä liasta ja estät nauhaa vaurioitumasta. Likainen nauhuri heikentää äänen ja kuvan laatua, mutta toisaalta vaurioitunutta nauhaa ei enää puhdistaminenkaan pelasta. Alan ammattilainen taas irroittaa kopan ja käy kaikki nauhan kanssa kosketuksissa olevat metalliosat erikseen läpi isopropyylialkoholilla ja pumpulipuikolla.

Itse kuitenkin puhdistan studion videot VHS Media Care -puhdistuskasetilla 30 käyttötunnin välein tai noin kerran kuukaudessa. Osta lämpimästi suosittelemani VHS Media Care -puhdistuskasetti tästä.

VHS – Philips VR502 Hi-Fi Stereo Video Recorder
High-Fidelity.

Keikkatallenteet ja musiikkivideot VHS:ltä

Keikkatallenteet ovat mielestäni täyttä parhautta VHS:ltä nautittuna. Hassuna sivuhuomautuksena voit selkeästi havaita äänen tulemisen ulos kaiuttimista myös 90-luvulla julkaistujen musiikki-DVD:iden kohdalla. Tänä päivänä tehdyt DVD:t eivät moista ilmiötä aiheuta ja ääni jää kaiuttimen sisään. Mikäli olet käynyt demonstraatiossani, osaat tämän eron jo helposti havaita.

Myös keikat ja musiikkivideot kuulostavat VHS:ltä huomattavasti DVD-versioita paremmalle.
Tommi Tuhkala, kauhuelokuvien ystävä

Oli suuri ilo katsoa pitkän linjan ykkösrivin muusikoiden kanssa vanhaa Pink Floydin keikkatallennetta 70-luvulta. He eivät selvästikään olleet pitkään aikaan kokeneet mitään vastaavaa ja tunnelma studion olohuoneessa oli hyvällä tavalla lähes yhtä harras, kuin herätyskokouksessa konsanaan.

Vuosien saatossa olemme tyytyneet hitaasti heikentyvään äänenlaatuun, joka nykyisellään on vain varjo siitä, mitä se joskus oli. Onneksi voimme analogisen signaalitien avulla nauttia musiikin sykähdyttävyydestä ja tunteikkuudesta vinyylien ohella myös VHS-nauhoilta.

VHS – Musiikkivideot
Keikkojen nauttiminen VHS-nauhalta analogisen signaalitien äänillä on kokemuksena aivan omaa luokkaansa.

Onko VHS-formaatti elokuvien pelastus?

Mielestäni ei. Testiemme perusteella nykyään jotain hyvin oleellista katoaa äänestä ensimmäisessä A/D-muunnoksessa ja sen jälkeen sitä ei ainakaan kovin helposti saada elvytettyä takaisin. Nykyelokuvien siirto VHS:lle on mielestäni yhtä turhaa, kuin tietokoneäänityksen laittaminen vinyylille tai c-kasetille. Tarkoitan tällä sitä, ettei äänestä kadonnut informaatio palaa, ja käytät vain hankalaa formaattia ilman laadullista hyötyä. Tarkkakorvainen havaitsee tämän eron helposti ja se on huomattavasti suurempi, kuin moni uskaltaa kuvitellakaan.

Elokuvamaailmassa analogisen filmin merkitys on huomattu jo jokin aika sitten ja monet Oscar-voittajaleffoista sekä suurista tv-sarjoista kuvataan nykyään filmille. Vaan mikäs järki siinä on, kun se lopulta kuitenkin päätyy digitaaliseen muotoon?

Tässä pätevät samat lait, kuin musiikissakin. Kelanauhalle taltioituna musiikistasi välittyy huomattavasti enemmän sävyjä ja tunnetta, vaikka kuuntelisit kappaletta huonolaatuisena mp3:sena netissä. Samaisesta syystä elokuvayhtiöt ovat valmiita sijoittamaan satoja tuhansia siihen, että leffa kuvataan filmille lopputuotteen kuitenkin ollessa digitaalinen.

VHS – Anssi Kippo ja kourallinen videofilmejä
Anssi Kippo esittelee Astia-studion olohuoneessa muutamia lempinauhojaan.

Se elokuvateatteri, joka ensimmäisenä ottaa kopin ja alkaa näyttää klassikkoleffoja vanhoilta filmikeloilta täysin analogisella kalustolla, tulee menestymään. Jok’ikinen meistä huomaa nämä valtavat erot. Kyse ei todellakaan ole mistään pienistä sävyistä, vaan ero on niin järisyttävän suuri, että kerran sen koettuasi et pysty palaamaan digiformaattien pariin.

VHS-elokuvissa on sitä jotain, mitä nykyisin kohtaa enää ani harvoin. Ihon kananlihalle saava äänimaailma, loistava tarinnankerrontataito ja kekseliäät kuvakulmat tarjoavat elämyksellisen kokemuksen yhä uudelleen ja uudelleen.
Ivary Vimm, “viittä vaille tohtoriksi valmistuva seppä” (LUT-yliopisto)

VHS – Rita Hayworth - Avain pakoon
Internet Movie Databasen kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi on äänestetty tämä Oscareita voittamaton klassikko.

Lue lisää analogisen ja digitaalisen äänen eroista:

Onko VHS seuraava vinyyli?

VHS-elokuvat ovat palauttaneet intoni leffojen katselemiseen ja olen saanut sytyttää tämän liekin jo lukemattomille muillekin. Toivon sydämestäni, että kokeilet tässä kirjoituksessa kertomiani asioita. Huomaat eron varmasti, kunhan pidät signaalitien täysin analogisena. Analoginen signaalitie on elokuvienkin suhteen se kaikkein tärkein asia.

Se “taika” on noissa VHS-filmeissä sama, kuin analogisissa äänitteissä. Se on jotenkin läsnä ja sitoo/vetää puoleensa… Helkkarin vaikea selittää, mut helkkarin selkeä kokemus.
–Tero Haiko, elokuva- ja vinyyliharrastaja

Tämän ammoisen formaatin paluusta kielivät myös Facebook-ryhmät, kuten Videonauhan venyttäjätVHS-kirppis ja monet muut vastaavat.

Seuraava väite on varmasti täysin naurettava sellaiselle, joka ei ole formaattien vertailua kuullut; mielestäni VHS-elokuvat ovat seuraava vinyyli. Poikkeuksetta jokainen, joka on formaattien välisen demonstraationi kuullut, kaivaa VHS-nauhurin varastosta ja alkaa nauttimaan lempileffojaan huomattavasti muita formaatteja sykähdyttävämmin.

Kiitos, kun sain jakaa kanssasi nämä erikoiset elokuviin ja etenkin niiden ääniraitaan liittyvät löytöni. Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Jos haluat kuulla lisää analogisen ja digitaalisen äänen eroista sekä siitä, kuinka voit päästä nauttimaan musiikista sekä elokuvista huomattavasti aiempaa paremmin, laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio lahjakortti

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja