Tiesitkö, että voit pilata äänityksesi käyttämällä yleistä tiedostomuotoa?
Soittotiukkuus on hyve ja erinomainen hyve onkin. En liene kovin väärässä jos sanon, että sinäkin haluat äänitteidesi kuulostavan mahdollisimman tiukasti vedetylle. Mutta tiesitkö, että voit pilata äänityksesi käyttämällä yleistä tiedostomuotoa? Tämän kirjoituksen avulla opit, kuinka yksinkertaisilla valinnoilla on valtava merkitys lopputulokseen. Tätä virhettä ei voi jälkikäteen korjata – se täytyy siis osata välttää jo heti kättelyssä. Kirjoitukseni auttaa jokaista bändin jäsentä, äänittäjää sekä miksaajaa ymmärtämään, kuinka tiedostomuodon valinta voi radikaalisisti vaikuttaa soittotiukkuuteen.
**Tämä kirjoitus perustuu omakohtaisiin kokemuksiini vuosilta 2010–2017 sekä viestinvaihtoon bändien ja äänittäjien kanssa. Mikäli olet tyytyväinen äänittäessäsi MP3:sen päälle tai jopa MP3:seksi, sinun ei kannata lukea tätä kirjoitusta. Jos taas olet ihmetellyt miksi äänityksissä tiukasta soittamisesta huolimatta soittosi ei miksauksessa istukaan muihin soittimiin, voit mahdollisesti löytää ratkaisun ongelmaan vaihtamalla tiedostomuotoa. Tässäkin asiassa, kuten kaikilla elämän osa-alueilla suosittelen A/B-vertailua ja sen perusteella valitsemaan sinulle parhaan metodin.**
Tiesitkö, että voit pilata äänityksesi käyttämällä yleistä tiedostomuotoa?
Äänittäminenhän on nykyään todella helppoa ja jokainen voi kätevästi taltioida musiikkiaan käytännössä missä tahansa. Tiedostojen lähettelyn näppäryyden ansiosta bändin jäsenten ei tarvitse edes nähdä toisiaan äänitysten aikana. Soitat omat osiosi kotona rumpumiksauksen päälle ja sen jälkeen voitkin keskittyä kaikkeen muuhun kuin bänditoimintaan.
Silloin, kun vielä otin muualla äänitettyjä tiedostoja miksattavaksi, ihmettelin monasti miten bändit eivät olleet huomanneet groovea, tai siis pikemminkin sen puutetta. Ymmärrykseni ei riittänyt siihen, kuinka jokainen instrumentti huojui sekä notkui rytmillisesti kappaleen alusta loppuun. Useissa kirjoituksissani mainitusta lukkiutumisesta ei ollut vähäisintä häivähdystäkään. Jossain vaiheessa aloin jututtaa bändien jäsenistöä ja lypsää heiltä tarkempaa tietoa äänityksiensä kulusta.
Ethän vedä vain pelkkään klikkiin?
Olin hämmentynyt, kun yllättävän monet kertoivat äänittäneensä kaikki instrumentit pelkän klikkiraidan mukaan. He eivät siis olleet äänittäessään kuunnelleet lainkaan muita instrumentteja, vaan ainoastaan pelkkää metronomia! Äänityksen jälkeen ilman tarkempaa tarkastelua raidat lähetettiin miksaajalle ja toivottiin parasta. Mielestäni mikään ei voisi olla kauempana musiikin todellisesta olemuksesta! Huikea edesmennyt musiikkinero Frank Zappa vastasi uskontoa kysyttäessä sen olevan musiikki. Olen hänen kanssaan täysin samoilla linjoilla ja pelkän klikin mukaan taltioinnissahan käydään jo pyhäinhäväistyksen puolella.
Kun jokainen bändin jäsen soittaa pelkän klikin mukana kuulematta toisiaan, niin sehän on kuin lätkäjoukkue yrittäisi pelata samaa peliä yht’aikaa, mutta jokainen pelaaja olisikin yksin omassa hallissaan. Joukkuetoiminta, johon bändissä soittaminenkin luetaan, on moisesta sooloilusta hämmentävän kaukana… tai siis pitäisi olla. Ethän vaan siis äänitä kuunnellen pelkkää klikkiraitaa. Tässä taitaa olla jälleen yksi syy siihen, miksi sinunkin kannattaa äänittää ammattilaisen kanssa ja keskittyä pelkästään ydinosaamiseesi, eli soittamiseen.
Metronomilla vaiko ilman -kirjoituksestani saat hyviä vinkkejä metronomin järkevämmästä käytöstä. Niillä parannat musiikkisi saundia ja erotut paremmin massasta.
Lue lisää: Metronomilla vaiko ilman
Juoni tiivistyy
Osa jututtamistani bändeistä kuitenkin kertoi, että he eivät olleet soittaneet raitojaan pelkän klikin mukana. He vakuutivat kuunnelleensa myös muita instrumentteja. Mysteeri oli siis yhä ratkaisematta. Joissakin tapauksissa rytmiheitot olivat ymmärrettäviä, sillä osa soittajista oli vasta niin sanotusti uransa alkutaipaleella. Asiaa kuitenkin hämmensi se, kuinka joidenkin soittajien rytmi huikeasta soittotatsista huolimatta seilasi holtittomasti. Miten myös noin ammattimaiselta kuulostavat soittajat onnistuivat tekemään aloittelijan virheen? Eiväkö he olleet lainkaan kiinnittäneet huomiota grooveen tahi rytmilliseen tarkkuuteen?
Vihdoin salapoliisityöni alkoi tuottamaan tulosta yhtäläisten vastausten muodossa: “soitin kitarat rumpumiksauksen päälle, joka oli MP3!”. Kun törmäsin tähän tarpeeksi usein, alkoi kaava ja samalla myös syyllinen olla selvillä. Tiesitkö sinä, ettei MP3 ole laadullisesti ja etenkään rytmillisesti identtinen WAV-tiedoston kanssa?
Älä äänitä MP3-tiedostoksi, äänitä WAV:iksi
Poiketaanpa hetkiseksi ämpärien maailmaan. MP3-tiedosto on kätevän helppokäyttöinen tiedostomuoto, eikö olekin? Kätevä kyllä, sillä sehän ei vie kovalevytilaa juuri lainkaan. Laatu tosin on niin alhainen, etten sen käyttöä suosittele missään tapauksessa. Jotkuthan luulevat, että voivat huoletta äänittää instrumenttinsa MP3-tiedostoksi ja myöhemmin vain konvertoida tiedoston WAV:iksi ja samalla parantaa tiedoston laatua. Tokihan voit näin tehdä, mutta valitettavasti tiedoston laatu ei upscalen, eli WAV:iksi konvertoinnin myötä parane milliäkään. Vaikka konvertoisit MP3:sen WAV:iksi, on laatu edelleen vain MP3. Eli vaikka äänityksesi tiedostomuotoa muuntaisit jälkikäteen paremmaksi, on se yhä sekä äänitykseen että miksaamiseen täysin riittämätön.
Olen usein blogissani kertonut, kuinka ääniasioissakin laatu on juuri niin hyvä, kuin signaaliketjun heikoin lenkki. Jos jossain vaiheessa käytät MP3:sta, ei laatu siitä taianomaisesti sen jälkeen ainakaan parane. Älä siis koskaan äänitä mitään MP3:ksi!
Lue lisää kattavasta artikkelista, niin ymmärrät miksi osa tv- ja radiomainoksista kuulostaa luokattoman huonolle: Why You Should Never Record Your Voice Over As MP3 And Convert To Wave
Älä äänitä MP3-miksauksen mukana
Palataanpa takaisin bändien kertomusten pariin ja siihen, kuinka he olivat äänittäneet kitarat käyttäen MP3-taustaraitamiksausta. Tällä tavoinhan läppärin sisäinen kovokin jaksaa pyörittää raitoja ongelmitta, kun tiedostot eivät juurikaan tilaa vie. Omaan kokemukseeni perustuen, on tapauksia, joissa MP3 huojuu rytmillisesti ja tätä huojumista ei alkuperäisessä WAV-tiedostossa ole.
Äänitettyäsi rummut WAV-tiedostoksi on basson ja kitaran taltioinnin vuoro. Haluat päästä helpolla ja exporttaat rumpumiksauksen MP3-tiedostoksi. Tämän laitat kielisoittajille sähköpostilla ja he soittavat osionsa MP3-rumpumiksauksen päälle. MP3-rumpuraitaan on tullut rytmillinen huojuminen ja kielisoittajien soittaessa tarkasti, he huojuvat tiukasti rumpujen mukana. Ongelmat alkavat, kun MP3:sen mukana tehdyt raidat viedään alkuperäiseen WAV-muodossa olevaan sessioon. Raidat eivät osu alkuperäisten rumpujen kanssa yksiin, sillä ne huojuvat äänityksessä käytetyn MP3-taustaraidan mukaisesti. Alkuperäiset rummut eivät huoju ja nyt instrumentteja ei saa groovaamaan edes useiden tuntien editoinnillakaan!
Rytmiheitto ei ole suurta, mutta se saa musiikkisi kuulostamaan huonosti soitetulta. Itsekään en lukeudu niihin, jotka jaksaisivat viettää tästä elämästä enää sekuntiakaan lepsua soitantaa kuunnellen. Kun et valitse äänityksesi tiedostomuodoksi MP3:sta, voi soittosi sekä samalla koko bändisi kuulostaa huomattavasti tiukemmalle!
Missä tilanteissa MP3:sta kannattaa käyttää?
Mielestäni kyseistä tiedostomuoto ei kannata käyttää missään tilanteessa. Ei ainakaan ammattimaisessa ja laadukkaassa äänityksessä saati musiikinkuuntelussa. Toki “ämpäreiltä” on lähes mahdotonta välttyä, sillä nykyään kaikki televisio- ja lähes kaikki radiolähetykset, kaikki dvd:t, valtaosa netin striimauspalveluista ja kauppakeskusten taustamusiikki mainoksineen on laadultaan MP3. Asia on vähän sama, kuin jos palaisimme 8-bittisten, erittäin rakeisten mustavalkokuvien aikaan silkkaa laiskuuttamme…
On sinänsä hassua, kuinka yleistä on käyttää huonolaatuista MP3-formaattia, etenkin kun teknologia antaa helposti mahdollisuudet huomattavasti parempaan. Onneksi luit tämän kirjoituksen ja nyt tiedät välttää äänityksesi laatua huonontavaa tiedostomuotoa. MP3 vs WAV -valinta vaikuttaa yllättävän paljon ei pelkästään äänen laatuun, vaan myöskin rytmilliseen tiukkuuteen.
Mielestäni ainoa välttävä käyttötarkoitus MP3:selle on demojen lähettäminen. Mutta kuten Ida & Kalle -duon Kalle Lindroth kertoi; he mieluummin ottavat akustiset kitarat kainaloon ja esittävät uudet kappaleensa livenä levy-yhtiön väelle, kuin lähettävät biisejään MP3:sina. Ida ja Kalle huomasivat kuinka paljon MP3 laimentaa biisiä ja kuinka akustisesti livenä esitettäessä kappaleen hyvyys pääsee huomattavasti paremmin esiin. Viisauden siemen itää tuossakin esimerkissä niille, jotka sitä tarkemmin pohdiskelevat.
Miksausreferenssi – vertailukohtana MP3
Kun äänität ja miksaat, älä käytä MP3:sia. Käytin yhteen aikaan MP3:sia saundireferenssinäni, eli vertasin miksauksiani Spotifystä kuuntelemaani musiikkiin. Kunpa silloin joku olisi kertonut, että tällä tavalla vain pilaat miksauksiesi laadun! Kun potentiaalisesti hyvälaatuinen miksaus laitetaan heti kättelyssä saundaamaan MP3:selle, ollaan pahasti pöpelikössä ja saundi ei siitä enää ainakaan paremmaksi muutu. Minäkin olin noin kuutamolla, kun en tiennyt tästä valtavasta erosta. Jouduin ensin näihin asioihin havahtumaan, jotta voin nyt estää sinua tekemästä samoja virheitä.
Virheitä tekemällä toki oppii loistavasti, mutta se on pitkä tie ja samalla ehtii sössimään monta äänitystä sekä albumia. Kun keskityt huolellisesti, voit havahtua kuulemaan nämä erot. Voit myös oppia kirjoituksistani ja näin välttää pahimmat sudenkuopat.
Eräs kuuluisa kotimainen kaiutinvalmistajakin soittaa sekä kuunteluhuoneessaan että demorekassa musiikkia MP3-formaatissa. Suurella ilolla heillekin antaisin demonstraation siitä, kuinka ääniasioissa on laatu juuri niin hyvä, kuin signaaliketjun heikoin lenkki. Silloin kun liikkeelle lähdetään MP3-laadulla, on valitettavasti melko sama minkälaisten kaiuttimien kautta musiikkia kuuntelet.
Kattava kirjoitukseni Vinyylilevyt ja kuinka parantaa kuuntelunautintoa opastaa sinut kuulemaan erot MPmp3:sen ja analogisen signaaliketjun omaavan vinyylilevyn välillä. Ottamalla postaukseni haltuun ymmärrät paremmin miksi vinyylilevyjen, c-kasettien ja jopa vhs-elokuvien suosio on valtavassa kasvussa. Itsekin näistä muinaisista formaateista säännöllisesti nautin ja samaa lämpimästi sinullekin suosittelen.
Lue lisää: Vinyylilevyt ja kuinka parantaa kuuntelunautintoa
Äänityksesi tulisi olla vähintäänkin tiedostomuotoa WAV 44.1 kHz 24 bit
Älä äänitä käyttäen MP3-miksausta muista instrumenteista. Älä myöskään äänitä MP3:seksi. Pidä tiedostomuotosi aina vähintään 44.1 kHz 24 bittisenä ja vältyt grooven-kuoletuksen ohella myös ennenaikaiselta saundinhuononnukselta. Huonolla äänenlaadulla ja kehnolla groovella et erotu massasta ainakaan positiivisella tavalla. Tee siis äänityksesi aina käyttäen WAV- tai vastaavaa tiedostomuotoa.
Kiitos, kun sain jakaa kanssasi vinkin, jonka avulla vältät yllättävän yleisen virheen. Toivon sydämestäni, että kokeilet neuvojani, sillä olen vuosien saatossa nämä vinkit kaikkein toimivimmiksi havainnut ja tehnyt riittävästi virheitä, havainnointia sekä vertailuja ääniasioiden tiimoilta.
Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.
Haluatko musiikkisi erottuvan massasta ja olla kerrankin tyytyväinen äänityksiin sekä niiltä välittyvään saundiin? Klikkaa tästä ja lue lisää. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
08/08/2019 @ 10:49 am
Kiitos artikkelista. Meni yksi projekti uusiksi 🙂 mutta siis hyvässä mielessä.
08/08/2019 @ 11:14 am
Olen pahoillani eli siis hyvilläni, että nyt on taas yksi ongelmakohta vältetty. Suosittelen lämmöllä lukemaan muutkin blogikirjoitukseni, joissa jaan neuvoja miten välttää yleisiä saundia sekä äänitysten ja miksausten laatua huonontavia tekijöitä. ??
08/08/2019 @ 11:33 am
Sitä luulee aina tietävänsä kaiken. Kuitenkin teen refet aina mp3 muodossa ja pohdin onko renderöinnissä tapahtunut jotain outoa. Tästä lähtien pelkkää wavia! Kiitos Anssi! Sun blogeista oppii enemmän kun mistään koulusta!!
08/08/2019 @ 11:42 am
Kiitosten paljous, Petteri. Mahtavaa, että kirjoitukseni avasi jälleen yhden solmukohdan. Kuulen mieluusti kokemuksistasi, kun olet tovin käyttänyt WAV-tiedostoja referenssinä ja josko sillä on positiivista vaikutusta saundiin. Kaikkea Hyvää! ??
08/08/2019 @ 4:11 pm
Entä 44,1 Khz verrattuna 48 Khz?
08/08/2019 @ 5:58 pm
Kiitoksia viestistä Teemu. Isompihan on aina parempi vai miten se meni? Tokihan näistä tiedostohommista olen jo yli kaksi vuotta sitten jättäytynyt pois ja nykyään teen vain ja ainoastaan pelkkiä kelanauhaäänityksiä. Yksi syy tietokonehommien lopettamiseen oli tiedostojen kanssa puljailu. Onneksi enää ei tarvitse sellaiseen käyttää sekuntiakaan. ? Toki 48kHz on “paremmalla resoluutiolla”, mutta lopulta se kuitenkin konvertoidaan cd-laatuun, eli 44.1kHz. Tässä kannattaa tehdä A/B-vertailua ja valita kahdesta pahasta pienempi. Itse tein sessiot tietokoneäänitysaikoinani 44.1kHz. Jos taas miksaat analogisesti ja tallennat miksauksen muualle, kuin samaan DAW:iin, voi 48kHz toimia paremmin. Kaikkea Hyvää! ??
09/08/2019 @ 10:46 pm
Käytännössä videokamerat ja TV tuotanto perustuu vanhaan standardiin, jossa audion näytteenotto on 48kHz. CD aikakaudella 44.1kHz/16bit muodostui vastaavasti omaksi standardiksi, jossa suosittelen pysymään, jos on kyse pelkästä audio tuotannosta ja CD on tulossa. Jakolasku 48 《-》 44.1 lukujen välillä ei ole kovin yksinkertainen tietokoneellekaan, joten laadullisia häviöitä syntyy eittämättä, toisin kuin 192 《-》 96 《-》48. Äänitysvaiheessa 24bit äänite antaa huomattavasti etua lopputulokseen, jopa “ämpärijulkaisuna”. Paremman äänityslaadu saa tuplaamalla tai triplaamalla näytteenoton (96 tai 192 kHz), jotka ovat Bluray ja muussa multimediaesitysmuodoissa eduksi. Jos audioääniteen lopputulos pakataan “ämpäriin” huonolla codekilla tai masteroinnin jälkeen CD:lle ilman sopivaa ditherointi plugaria tai muutoinkin tehdään demoksi, ei ole syytä hurjastella spekseillä. Kaikki mikkien ja mikserin edessä istuvat ovat tärkeimmässä roolissa. Laadukkaat tallenteet kuitenkin välittävät (jopa demossa) eniten “kippoja”, joten kannattaa harkita jo heti aluksi missä ja miten tuotanto toteutetaan laadukkaasti. MAINOS: Astia-studio!
10/08/2019 @ 9:04 am
Digi Tane, kiitoksia valaisevasta kommentista sekä muistutuksesta, kuinka työkalujen ohella myös kuka taltioi ja missä on hyvin suuressa roolissa. Viikonlopun Hyvyyttä sekä kiitoksia mainoksestakin! ??
08/08/2019 @ 8:10 pm
Kiinnostava juttu, kiitos! Vähän kyllä ihmetyttää, että mistä tulee korvin kuultava timen huojuminen pakkauksessa… Soundit tietysti huononee mp3:ksi kääntäessä ja ilmeisesti alkuun ja loppuun tulee algoritmin takia lyhyt hiljainen pätkä, mutta tuota en ymmärrä että ajoitus rupeaisi huojumaan.
Olisiko tästä ihan esimerkkiä näyttää, vaikkapa vierekkäin tai päällekkäin sama aalto wav- ja mp3-muodossa?
09/08/2019 @ 8:22 am
Päivän Hyvyyttä Aleksi ja kiitoksia viestistä. Kuten kirjoituksessani kerron, en ole äänittänyt kyseisiä sessioita, olen vain miksannut ne. Itselläni ei ole tällä hetkellä pääsyä tiedostoihin, joiden mukana bändien jäsenet ovat instrumenttinsa äänittäneet. Kun kyselin kymmeniltä bändeiltä mistä rytmin huojuminen voisi johtua, oli mp3-raidan mukana soittaminen ainoa yhteinen tekijä. Keskustelin tuolloin aiheesta muiden äänittäjien kanssa ja sain joiltakin kollegoiltani vastauksia, joissa he olivat havainnoineet samaisen huojumisen. Pari vuotta on edellisestä tällaisesta sessiosta, sillä enää en tietokoneella äänitettyjä tiedostoja ota miksattavaksi. Mikäli mp3:n käytössä ei ole ongelmia ilmene, toki jokainen voi sitä käyttää. Äänihommissahan aina kannattaa valita ne asiat, jotka toimivat parhaiten. Kaikkea Hyvää! ??
09/08/2019 @ 3:13 pm
Kiitos vastauksesta! Itseäni kiinnostaa musiikkiin liittyvä matematiikka ja teknologia, mutta toki hyvät soundit vielä niitä enemmän. Välillä joutuu tekemään mp3:sten kanssa hommia tahtomattaan – siinä myös yksi syy esittämälleni kysymykselle. Pitää olla tarkkana niiden kanssa.
Periaatteessahan tuota vertailua voi tehdä kääntämällä itse jonkin wavin mp3:ksi ja tutkailemalla lähteekö transientit liikkeelle.
10/08/2019 @ 9:09 am
Kiitoksia kommentista Aleksi. Tuo on varmasti hyvin mielenkiintoinen vertailu. Suosittelen lisäksi ottamaan sen rinnalle vertailun täysin analogisesta äänilähteestä, kuten esimerkiksi ei-digitaalisesti-remasteroidulta vaan alkuperäiseltä analogiaikakauden vinyyliltä. Sen vertaaminen WAV-tiedostoon ja mp3:seen pitäisi oikein tehtynä olla hämmentävän valaisevaa. Alkuperäistä analogista äänilähdettä ei kannata kuunnella äänikortin ulostulosta, vaan täysin analogisen signaaliketjun kautta. Vinyylilevyt ja kuinka parantaa musiikkinautintoa -kirjoitukseni antaa avaimet noiden erojen spottaamiselle. Mukavaa viikonloppua! ??
11/08/2019 @ 7:17 pm
Yleisesti ei kiinnosta näihin lähteä kommentoimaan:)) mutta tämä aihe on mielenkiintoinen ja näköjään herättää sitä keskustelua jonkin verran,niin puolesta kuin vastaankin ja ehkä pikkaisen myös ihmetystä,miten joku yleisesti “ammatti muusikko/tuottaja äänittäjä” puolusteleepi kyseistä formaattia tuolla muilla palstoilla,kun lähtökohtaisesti koko mp3 tiedosta pitäisi lailla kieltää,koska eihän kukaan joka haluaa musiikista fiiliksiä pitäisi edes kuunnella kyseisellä formaatilla olevaa tuotantoa:)) c-kasetti toimii myös demotuksissa paljon paremmin ja näin myös bändin jäsenet näkevät toisiansa ja biisit rakentuisivat enemmän yhdessä sovittelulla jne:)
Mutta siihen mp3:seen johon soppaan myös itse henk.koht joskus joutunut ja omat kokemukset on seuraavat:)
En tiedä mistä johtui “tieteellisesti/teoreettisesti” mutta kun itse joutui monesta asiasta johtuen usein nauhoittamaan mm laulut mp3 tausta tuella,niin kun ne menivät miksaukseen jne aina oli vire heittoja ja ihmettelin,että mikä v…. siinä on,ettei keikoilla/treeneissä niitä tule,mutta aina äänittäessä ja etsin vikaa aina itsestäni,treenasin vaan enemmän ja kun aloitti taas nauhoitukset ja oli ns varma olo:) ja taas sama juttu..!
Alkoi tulla jo pelko koko juttuun,että eiks tässä enää kuule nuottivirheitä jne ja aina kun kuunteli treenejä/keikkoja,tätä ongelmaa ei ollut,mikä nyt sinänsä oli hyvä:)
Mutta sitten kun hommaili omia äänitys vehkeitä ja pääsi vetämään kaikki wav:n pohjalle,huomasinkin,ettei niitä vire ongelmia enää ollutkaan ja samoin oli myös kitaroiden jne “taimituksissa” jotka monesti myös puoliksi joutui vetämään kyseisen mp3:n päälle…en tiedä mistä johtui ja mikä tämän asian “tieteellisesti/teoreettisesti” selittää,mutta mistään asetuksista/kamoista se ei johtunut,sen verran ammatilaisilta otin asioista selvää…!:)
Semmoinen asia se kumminkin on,ettei mikään ns teoriaoppikirja sitä tue vaan kyllä se on se ns “kokemus” oppikirja:))
Kaikkea hyvää kaikille jotka haluavat parempaa elämystä musiikki maailmassa..!:))
11/08/2019 @ 9:13 pm
Illan Hyvyyttä Hexa ja kiitoksia kommentista. Erittäin mielenkiintoinen tuo huomiosi mp3:n vaikutuksesta vireeseen. Täällä on havaittu sama ilmiö hieman häiritsevänä, kun kuuntelee samaa biisiä Spotifystä. Ja samaa veisua analogisen signaaliketjun vinyyliltä nautittaessa kyseinen epävire ei ole lainkaan häiritsevä. Jos siis digitaalista tiedostomuotoa on pakko käyttää, ei kannata valita sitä kaikkein pakatuinta formaattia. Kaikkea Hyvää! ??