Näin tehdään kelanauhasessio – “Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi”

If you like this post please share it with your friends!

Pitääkö kaikki saada yhdellä otolla livenä purkkiin? Voiko väärin soitetun soinnun korjata? Entäpä, jos soittajan osaamistaso ei riitä ja nikotiinipurukumimainoksen tavoin: “kelanauhaäänitys onkin v*#%n vaikeaa”? Mm. nämä kysymykset pyörivät monen mielessä ennen ensimmäistä kelanauhaäänitystä, ja voi sitä riemua, kun bändin jäsenet session aikana huomaavat pelkonsa täysin turhiksi. Tämän kirjoituksen avulla pääset seuraamaan kelanauhasession kulkua alusta loppuun ja tulet huomaamaan, että se on itse asiassa huomattavasti tietokoneäänitystä miellyttävämpi, tunnerikkaampi, helpompi ja myös nopeampi vaihtoehto. Tällä kertaa aiheena on: Näin tehdään kelanauhasessio – “Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi”.

Sinun kannattaapi lukea tämä kirjoitus, mikäli et ole kelanauhaäänitystä vielä kokenut tai jos olet varannut session, etkä tarkalleen tiedä mitä odottaa. Tietokoneelle äänittävän vastaavasti kannattaa tätä kirjoitusta kenties jopa välttää, sillä käymme läpi huomattavasti nopeamman vaihtoehdon, jossa ei käytetä sekuntiakaan editointiin, re-amppaukseen, tomiraitojen putsaamiseen saati laulujen tunettamiseen.

Ajattelin sessiosta tulevan hyvin haastavan, sillä teknisen äärimetallin soittaminen ilman metronomia kovan luokan studiossa asetti melkoisen suuret esivaatimukset. Ensimmäisten ottojen jälkeen kuitenkin alkoi havahtumaan siihen, että kappaleiden veivaaminen hyvillä puitteilla ja letkeällä meiningillä olikin aivan tajuttoman hauskaa! Session aikana harmituksen hetket olivat minimissään ja koko sessio tuntui ikään kuin menevän omalla painollaan. Näin luontevasti ja mukavasti kulkevasta sessiosta ei ole ollut kokemusta missään muualla.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä kirjoitus:
Tarkastelun alla miksaaminen – Tiesitkö tämän miksausta nopeuttavan salaisuuden?

Oletko valmis huikeaan sessioon Astia-studiolla

Näin tehdään kelanauhasessio – “Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi”

Aloitin äänittämisen vuonna 1993 ja seuraavana vuonna sai virallisesti alkunsa firma nimeltä Astia-studio. Sen jälkeen musiikki oli vuosia suurin intohimoni, mutta sitten jotain tapahtui ja liki 15 vuoteen se ei tuntunutkaan enää yhtään miltään. Syytin ilmiöstä itseäni ja ajattelin paatuneeni tunteettomaksi, kun edes vanhat lempialbumini eivät aiheuttaneet minussa minkäänlaista tunnereaktiota.

Lue lisää: Eikö musiikki aiheuta sinussakaan tunnereaktiota?

Päädyin tekemään vertailuja analogisen ja digitaalisen äänentaltioinnin mahdollisista eroista. Tämä johti siihen, että keväällä 2017 lopetin tietokoneäänittämisen ja -miksaamisen kokonaan, sillä saundiero kelanauhaäänittämiseen oli aivan liian suuri. Tätä “analogista ilosanomaa” olen siitä asti saanut jakaa lukuisten luokseni saapuneiden koti- ja ulkomaisten muusikoiden kanssa.

En rehellisesti tiennyt kuinka suuri merkitys Analogisella äänityksellä on verrattuna nykyajan digitaalisiin puuhiin… Tiesin vain, että haluan ensimmäisestä Carousel Full Of Faces:n julkaisusta lähtien tehdä asiat niin aidosti kuin mahdollista, ja mikäs tähän sen sopivampaa kun palaten rock`n rollin alkujuurille ja analogiseen maailmaan. Löysin Astia-studion sivut ja luin tästä paikasta sekä mestarista itsestään Anssi Kiposta ja tiesin, että tänne haluamme tulla…
–Nicky, laulu&kitara/Carousel Full of Faces

Olin myös totaalisen väsynyt loputtomaan editointiin, raitojen tuplaamiseen, laulujen tunettamiseen, tomiraitojen putsaamiseen, ottojen yhdistelyyn, ristifeidauksien laskemisen odotteluun ja moneen muuhun asiaan, johon studiotyöskentely oli kuin varkain ajautunut. Muistelin lämmöllä niitä aikoja, kun musiikki ja myös sen äänittäminen oli vielä mukavaa. Aikoja, jolloin keskityttiin loputtoman editoinnin sijaan itse musiikkiin ja siitä välittyvään fiilikseen.

Lyhyeksi ja karkeasti tiivistettynä ero tietokoneäänitykseen on, että kelanauhalle vedettäessä kuuluu, haisee ja maistuu.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian

Mutta siirrytäänpä itse asiaan eli käydään läpi mitä kaikkea kelanauhasessio, ja etenkin sen kulku Astia-studiolla pitääpi sisällään.

Se jännitti aika tavalla, että saako riittävän hyviä pitkiä vetoja kasaan, että niistä saadaan jotain aikaiseksi. Session jälkeen pelkoja ei enää ole, eli on vain löytämisen riemu siitä, miten musiikkia oikeasti pitäisi tehdä. Bändinä, yhdessä, ohikiitäviä hetkiä tallentaen ja yllättävällä nopeudella!!! En olisi ikinä uskonut, että tällä konstilla neljä biisiä saadaan alusta masteriin asti neljässä päivässä ja millä soundeilla!
–Mikko Järvinen, kitara/Erävesi

Case study Carousel Full Of Faces @ Astia-studio A – tarkkaamo
Carousel Full of Faces -yhtyeen laulaja-kitaristi Nicky kelanauhasessiossa Astia-studio A:n tarkkaamossa 2020.

Ennen sessiota

Pyydän aina bändiltä treenikämpällä livenä taltioidut versiot äänitettävistä kappaleista, koska haluan saada rehellisen kuvan siitä, mille he oikeasti kuulostavat. Näin pystyn äänityksissä hyödyntämään bändin vahvuuksia ja ennen sessiota parantamaan heikkoja osa-alueita.

Kun tuottaja kuuntelee pelkät Cubasella tehdyt demot, hän ei voi tietää mille bändi todellisuudessa kuulostaa ja siksi treenilive on tavoista toimivin. Siitä kuulee myös loistavasti kappaleen tuotannollista puolta, mutta tässä kirjoituksessa keskitymme kuitenkin pelkästään kelanauhasession kulkuun.

Ennen Astia-studion uumeniin astumista ajattelin session olevan paljon kivuliaampi prosessi. Tarkoittaen siis erityisen pitkiä työpäiviä, lukemattomia ärräpäitä ja kompromisseja. Nopeasti sen huomasi, että nämä kuumotukset todettiin jo heti ensimmäisenä päivänä vääriksi ja sessio sujui paremmin, kuin mitä olisin koskaan voinut kuvitella.

Harmi, kun itse sain rummut purkkiin niin nopeasti, sillä soittoa ei olisi halunnut millään lopettaa yhteen päivään.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian

Vähintään yhden päivän mittaisissa proggiksissa suosittelen bändiä saapumaan studiolleni jo edellisenä iltana klo 18:30. Ilman erillistä veloitusta kasaamme soittopelit, teen mikitykset ja ruuvaan lähtösaundit sekä luurikuuntelut. Kun kaikki on kunnossa, äänitämme koeoton, jonka tarkoituksena on saada niin sanotusti “löysät pois”. Koeotto poistaa jännityksen ensimmäiseltä sessiopäivältä ja poikkeuksetta jokainen ensi kertaa kelanauhasessioon saapunut muusikko hämmästelee, kuinka hyvältä kaikki kuulostaa – myös soiton suhteen. Ettei nyt käynyt niin, että ennakkoon pelkääminen olikin aivan turhaa.

Tino Jäntti Vanguardian-yhtyeestä Astia-studio rumpuhuoneessa
Tino Jäntti Vanguardian-yhtyeen kelanauhasessiossa Astia-studio A:n rumpuhuoneessa 2021.

Kelanauhasessio: äänittäminen kelanauhalle

Yleisin harhaluulo on, että kelanauhalle äänitetään kaikki instrumentit yhdellä kertaa ja kun joku soittaa väärin, joutuvat kaikki soittamaan koko kappaleen uudelleen. Todellisuudessa laulu, kitara, basso ja koskettimet sun muut voidaan tarvittaessa koostaa vaikka yhden tahdin viipaleista, mitä tosin en suosittele, mutta teknisesti se on täysin mahdollista.

Ennen ensimmäistä sessiota luulin, että koko bändi vetää niin monta ottoa, että lopputulos on tyydyttävä. Ja että soittimia ei soitettaisi jälkikäteen uudelleen. Ahdisti tämä ajatus.

…se yllätti, että erillisistä otoista voidaan koota raita. Ettei siis koko otto välttämättä päädy lopulliselle tuotokselle, vaan se saattaa koostua monista erillisistä otoista.
–Snake, kitara/Serpico

Yleensä vain rummut tulee vetää yhdellä otolla alusta loppuun, ja tämä toki saattaa joitakin rumpaleita hirvittää. Usein sanonkin, että jos et uskalla soittaa keikkoja, silloin kelanauhaäänitys ei ole sinua varten. Mutta miten ihmeessä vaikkapa teknisesti haastavaa modernia metallia voisi muka äänittää kelanauhalle ilman editointimahdollisuuksia? – Vastaus kysymykseen on: helposti.

Kelanauhaäänitys sopii moderniin metalliin oikein hyvin. Editoinnin, tunetuksen ja sämplejen poistuminen kuvioista sai aikaan rehellisen ja tunnerikkaan tuloksen.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian

Legendaarinen kitaristi Jarmo Nikku kelanauhasessiossa Astia-studio A:n tarkkaamossa 2020.

Siis eikö editointi ja tunetus olekaan välttämätöntä?

Olen lukuisia kertoja äänittänyt bändiä yhtä aikaa sekä tietokoneelle että kelanauhalle. Kun kuuntelemme kovalevylle taltioitua ottoa, rumpali löytää muutaman huonosti soitetun basarin, kitaristi ja basisti harmittelevat paria epärytmissä vedettyä sointua ja solisti haluaa joko laulaa uudelleen tai pyytää usean nuotin tunettamista. Kun kuuntelemme samaa ottoa kelanauhalta, rumpali hymyilee, sillä basarit menevätkin täysin oikein, kitaristi ja basisti yrittävät tuloksetta löytää kehnosti vedettyjä sointuja ja kirsikkana kakun päällä solistikin hymyilee, sillä laulua nauhalta kuunnellessa ei tunetukselle olekaan tarvetta. Kaikkien hämmästykseksi niin soitto kuin laulukin kuulostavat hämmentävän hyvälle.

Tietokoneelle äänitettäessä pienet virheet siis korostuvat ja muuttuvat suuriksi virheiksi. Kelanauhalle äänitettäessä pienet virheet tuntuvat katoavan lähes tyystin.

Kelanauhaäänitys hämmennyksekseni oli paljon “helpompaa” kuin digihommissa. Analogisilla menetelmillä äänittäessä lähes valmista soundia pysytään poissa digiäänittämisen usein aiheuttamasta noidankehästä, jossa soundia on mahdollisuus viilata maailman tappiin asti, sen jäädessä kylmäksi ja elottomaksi.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian

rumpuäänitys

Kelanauhasessio: rumpujen nauhoittaminen

Oletko koskaan ajatellut sanaa: nauhoittaminen? Mitähän se sanatarkasti mahtaakaan tarkoittaa? Entä termi: “pyörii”? Tokihan kovalevykin pyörii, mutta sillä kuitenkin taidettiin alunperin viitata pyörivään kelanauhaan.

Yleensä äänitämme rummut sangen nopeasti, sillä kun hetki on otollinen ja fiilis kohdallaan, voi päivässä pannuttaa jopa albumin verran rumpuraitoja. Moni rumpali yhtyy varmasti ajatukseeni siitä, kuinka mahtavaa on, kun pitkin hampain vedetyt viikon kestävät tuskalliset rumpuäänitykset loistavat täydellisesti poissaolollaan.

Rumpujen äänittäminen ei ole koskaan ollut näin hauskaa! Se kaikki fiilis ja tatsi, mitä olet omasta soitostasi ammentanut tallentuu kelanauhalle huomattavasti paremmin, kuin mitä digiäänityksissä ja sehän vasta onkin mahtavaa!
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian

Suosittelen, että pohjaraidat taltioidaan aina koko bändin voimin. Mikäpä olisikaan parempi tapa vetää rumpalin soittofiilikset nollaan, kuin soittaminen pelkän klikin tai köpösti vedetyn pilottikitaran kanssa? Toisaalta vaikka DAW:ilta pyörisi koko bändi rumpalin kuulokkeissa, silti soittimien vuorovaikutuksen puuttuminen korvaa riipivä klikki onnistuvat yleensä syömään ne vähäisetkin positiiviset soittofiilikset.

Lue lisää: Metronomilla vaiko ilman

Kelanauhalle tallentuu paljon muutakin kuin pelkkä ääni, digille taas se pelkkä ääni. Jos haluat vangita just sen sun oman yhtyeen energian, tyylin ja soundin, niin suosittelen vahvasti kelanauhasessiota.
-Jani Järvelin, rummut/Serpico

Case study Carousel Full Of Faces @ Astia-studio A – rumpuhuone
Carousel Full of Faces -yhtye Astia-studio A:n rumpuhuoneessa 2020.

Kelanauhasessio: pohjaraitojen nauhoittaminen

Kun koko bändi soittaa yhtä aikaa, on äänitystilanne aivan toisenlainen. Bändi on jälleen juurikin bändi, eli ryhmä hyviä ystäviä, jotka tykkäävät musisoida yhdessä. Näin rumpali saa vedettyä paremmalla fiiliksellä ja usein yhdellä kertaa taltioituu myös julkaisukelpoinen bassoraita. Parhaassa tapauksessa myös kitarat saadaan samalla, mutta usein – kenties kitaristeille ominaisen kiilaamisen ansiosta – kepukat toimivat paremmin erikseen äänitettyinä. Poikkeuksiakin tosin on.

Kun rummut on onnistuneesti nauhoitettu, bassoraidalta korjataan mahdolliset väärät äänet ja muut virheet, mikäli sellaisia on magneettinauhalle tarttunut. Kappaleet voidaan rumpujen jälkeen työstää joko niin, että tehdään yksi biisi loppuun kaikkien osalta, tai vaihtoehtoisesti ensin viimeistellään basso jokaiseen kappaleeseen.

Ennalta täytettyjen kitarakarttojen mukaan on helppo edetä. Tämä tarkoittaapi sitä, että hyvissä ajoin ennen sessiota kartoitetaan kitararaitojen määrä ja tarve. Tietokoneelle äänitettäessä on hyvin yleistä tuplata ja triplata käytännössä kaikki muut paitsi rummut. Kelanauhataltioinnissa ei moista juurikaan tarvita, ja jopa trio voi kuulostaa hämmentävän täyteläiselle ilman jälkiäänityksiä. Lisäksi meille monille niin kovin tuttu studiopäivän jälkeinen väsymys on tipotiessään, eli päivittäinen nuottikiintiö ei tule täyteen, kuten Oletko aivan puhki studiopäivän jälkeen? – Lue mistä väsymys johtuu ja kuinka voit sen välttää -kirjoituksessani kerron.

Kelanauhasessio oli tosi vapauttava kokemus. Yksi mielettömän iso ero oli, että edellisen (digi)session jälkeen olin joka päivä aivan puhki. En jaksanut kuunnella ja keskittyä koko päivää ja pää oli aivan jäässä. Oletin asian olevan tällä kertaa samoin. Se yllätti tosi paljon, että korvat eivät väsyneetkään, ajatus ei jumiutunut ja vieläpä pidempien studiopäivien päätteeksi tuli kuunneltua musiikkia lisää vinyylilevyiltä. Siihen jäi ikäänkuin jano.
–Mikko Järvinen, kitara/Erävesi

Jälkiäänitettävät bassot ja kitarat tehdään yleensä niin, että soittaja on soittohuoneessa ja kuulokekuuntelun lisäksi hän myös tuntee bassorummun sekä basson kehossaan 3 000 -wattisen PA-järjestelmämme avulla. Lähes poikkeuksetta soittajat ovat liekeissä siitä, että tunnelma on kuin siisteimmällä mahdollisella keikalla.

Äänitys oli aivan helvetin helppoa. Kaikki soundas alusta lähtien mielettömän hyvältä ja parani paranemistaan.
–Ville Mikkola, rumputeknikko ja hengenluoja/Vanguardian

En suosittele soittamaan yhtä parttia kerrallaan, koska silloin osioiden energia ja fiilis tuntuvat väärälle. Editoinnin ja osa kerrallaan taltioinnin sijaan soitamme kappaletta alusta loppuun, kunnes flow-tila löytyy. Joskus se löytyy nopeasti ja toisinaan se taas voi tarkoittaa isoakin määrää ottoja. Tärkeintä on se, että pääsemme parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

Editoinnin ja muun vastaavan poissaoloa ei välttämättä edes huomaa. Näitten kanssa säätäminen on yksi niistä asioista, jotka pitkittävät tietokoneella tehtäviä äänityksiä ja miksauksia, mutta ovat täysin vältettävissä sillä, että kaivetaan se paras anti soittajasta irti jo äänitysvaiheessa. Ja vuoden paras vitsi tähän: Anssi editoi väsytystaktiikalla.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian

Niin. Editillähän usein rauhoitetaan kiilaavaa kielisoittajaa. Väsytystaktiikka on erinomainen keino löytää täydellinen groove flow-tilan kautta. Ellet ole tehnyt kelanauhasessiota kanssani, Sakarin vitsi ei välttämättä aukene. Ja vastaavasti “editointini” kokenut tietää tarkalleen, mistä lausahduksessa onpi kyse.

Sakari Soisalo Vanguardian-yhtyeestä Astia-studion rumpuhuoneessa
Sakari Soisalo Vanguardian-yhtyeestä Astia-studio A:n rumpuhuoneessa 2021.

Efektipedaalit ja saundien vaihtaminen

Tietokoneäänityksessä käytössäsi on rajaton määrä raitoja, ja usein mopo lähteekin aivan totaalisesti käsistä. Kun jokaisen työstettävän kappaleen raitamäärä on yli 100, silloin kannattaa pysähtyä miettimään, voisiko jotain kenties tehdä eri tavalla.

Kitaristit ihmettelevät usein, että onko kelanauhalle mahdollista äänittää kaikki eri saundit omille radioille, kun pedaalien polkemisia on kappaleen aikana kymmenittäin. Yleensä ongelma ratkeaapi sillä, että kitaristi steppaa pedaalit lennossa ja näin 20 raidan sijaan äänitämme yhden eheän träkin alusta loppuun. Siitä, tarvitseeko kaikissa osissa olla eri saundi, voidaan toki olla montaa mieltä…

Joka tapauksessa kitaraäänitys on kelanauhasessiossakin yleensä se aikaavievin osio. Useimmiten tämä johtuu siitä, että kappaleessa on yksi soittoraita rummuilla ja bassolla. Kitarat sen sijaan yleensä tuplataan, eli yksi komppikitara on oikeassa ja toinen vasemmassa kaiuttimessa. Lisäksi soolot, melodiat ja säröttömän kitarat voidaan soittaa omille raidoilleen, joten kitaroiden parissa voi vierähtää muita instrumentteja kauemmin.

Case study Erävesi - lauluäänitys
Mia Erävesi kelanauhasessiossa Erävesi-yhtyeen kanssa Astia-studio A:n lauluhuoneessa 2019.

Kelanauhasessio: lauluosioiden nauhoitus

Toisin kuin tietokoneäänityksessä ollaan totuttu, laulujen nauhoittaminen kelanauhalle on yleensä sangen nopeaa puuhaa. Normaalitilanteessa, kun taustatyö on tehty ja tunnelma kohdallaan, liidilaulut saadaan talteen 1–3:lla otolla. Viime aikoina olen törmännyt siihen, että kotiäänitykseen tottuneet bändin jäsenet haluavat tuplata lauluraidan. Vaikken moista suosittele, on hyvä tehdä yksinkertainen vertailu; eli äänittää tuplaraita ja kuunnella biisiä sen kanssa sekä ilman. Korva kyllä kertoo mikä toimii ja mikä ei.

Soundin tulee lähteä soittajasta itsestään ja sitä ei parane plugareilla korjailla. Rakastettava aitous tulee aidoista asioista. Ei nollista ja ykkösistä.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian

Äänititpä sitten tietokoneelle tai kelanauhalle, on tärkeää tarkoittaa mitä sanoo ja vetää niin energisesti kuin mahdollista. Jos lauluäänitys kestää useita tunteja tai pahimmassa tapauksessa jopa useita päiviä putkeen, on käytännössä täysin mahdotonta vetää jokaista ottoa täydellä tunne- ja energialatauksella. Tästä syystä solistin tulee hakeutua kappaleeseen sopivaan tunnetilaan jo ennen lauluhuoneeseen astelemista. On myös äärimmäisen tärkeää, että lauluhuoneessa ja miksei vaikka ihan aina ja joka paikassa, laulaja tarkoittaa mitä sanoo. Äänityksissä tämä mm. auttaa meitä selviämään huomattavasti vähemmillä otoilla.

Tulin äänityksiin “En usko enää” -biisin kanssa ja mietin koko roskan lopettamista. Mutta kappas, palo ja vimma musiikin ja biisien tekemiseen syttyi uudelleen. Tämä on ainoa tapa, jolla Erävesi äänityksiä enää tekee, koska emme ole kompromissibändi.
–Mia Erävesi, laulu/Erävesi

Esimerkiksi albumisessiossa työstämme äänitykset usein näin:

  1. Pohjien äänitys livenä niin, että koko bändi soittaa yhdessä.
  2. Kun rummut on nauhoitettu, jaamme kappaleet 2–3 biisin ryppäisiin. Tällä tavalla yksittäistä soittajaa ei rasiteta liikaa.
  3. Nauhoitamme joko kitarat ja basson, tai basson ja kitarat niin, että kaikki paitsi soolot tehdään yhteen putkeen edellä valittuun ensimmäiseen ryppääseen.
  4. Jos kappaleessa on syntikoita, ne nauhoitetaan aina ennen lauluäänitystä.
  5. Nauhoitamme yleensä kitarasavotan päätteeksi illalla liidilaulut 1–3 biisiin.
  6. Sen jälkeen kun liidilaulut ovat valmiina, äänitämme sooloja ja taustalauluja vuorotellen.
  7. Nauhoittamisen jälkeen on vuorossa miksaus ja lopuksi masterointi.

Jos albumin sijaan työstämme pienemmän määrän biisejä, silloin etenemme usein yksi veisu kerrallaan eli rumpujen jälkeen työstetään yksi kappale kerrallaan valmiiksi.

rumpuäänitys

Kelanauhasessio: kaikkea muuta kuin aikasyöppö

Otetaan lopuksi vielä lyhyt kertaus siitä, mikä kelanauhasessiossa on mahdollista.

Kelanauhalle äänittäessä on mahdollista:

  • Taltioida kaikki instrumentit ja laulu yhdellä otolla alusta loppuun
  • Taltioida bassot, kitarat, koskettimet ja laulu erikseen, tarvittaessa vaikka pienissäkin pätkissä
  • Korjata livenä vedetyllä pohjaraidalla oleva basson tahi kitaran yksittäinen väärä nuotti tai kokonainen osa
  • Ottaa useita vaihtoehtoisia ottoja pohjaraidasta
  • Ottaa useita vaihtoehtoisia ottoja yksittäisistä instrumenteista tai laulusta
  • Välittää soittajan ja laulajan tunnetila kuulijalle
  • Saada erinomaista jälkeä lyhyessä ajassa

Tutkaillaan myös listausta, joiden ansiosta kelanauhaäänitys ja miksaus ovat huomattavasti nopeampia.

Miksausten aikana havahduin erityisesti siihen, kuinka tärkeässä roolissa hyvät lähtösoundit ovat. Miksausprosessi näytti todella vaivattomalta ja pieniä liikkeitä vaativalta, koska soundit olivat jo lähtökohtaisesti niin hyvät, ettei niihin korjausliikkeitä juurikaan tarvittu!
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian

Kelanauhalle äänittäessä ja nauhalta miksatessa aikaa ei kulu seuraaviin aikasyöppöihin:

  • Editointi
  • Aitojen rumpujen korvaaminen sämpleillä
  • Tomiraitojen putsaus
  • Basson ja kitaroiden re-amppaus
  • Loputon raitojen tuplaaminen, triplaaminen ja quadruplaaminen
  • Laulujen tunettaminen
  • Sadan taustalauluraidan äänittäminen
  • Sadan taustalauluraidan tunettaminen
  • Sadan taustalauluraidan taimaaminen ja kopiointi muihin kertseihin
  • Yli 140 raidan miksaaminen
  • Kymmenen eri miksausversion työstäminen

Kun soittajat ovat tehneet kotiläksynsä kappaleiden treenaamisen, sovittamisen sekä esituotannon suhteen, on kelanauhalle tehty äänitys huomattavasti nopeampaa, kuin tietokoneelle äänittäessä.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian

Niin. Silloin, kun vielä suostuin tietokoneäänityksiä miksaamaan oli yleistä, että niitä hierottiin ja vatvottiin loputtomasti. Saatat olla tottunut siihen, että vasta miksausversio 7 tai 11 on se, jonka koko bändi hyväksyy. Toisin kuin monissa muissa studioissa on tapana, suosittelen kaikkia bändin jäseniä aina olemaan miksauksessa läsnä. Tällä tavalla voit vaikuttaa lopputulokseen ja miksausversio 1 on poikkeuksetta se, jota bändi haluaa käyttää.

Odotin vanhan liiton meininkiä, sekä laitteita. Astialla nämä odotukset ylitettiin kaikessa aitoudessaan. Pelkoni analogiäänittämisen hankaluudesta todistettiin turhaksi.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian

Serpico_ Chosen Four -albumin äänitys Astia-studio A:ssa – Anssi Kippo
Anssi Kippo taltioi Serpico-yhtyeen kitaristia, Snakea, kelanauhalle Astia-studio A:n tarkkaamossa 2020.

Näin tehdään kelanauhasessio Astia-studiolla

Kiitos mielenkiinnostasi kelanauhaäänitystä kohtaan. Toivon tämän kirjoituksen selkiyttävän nauhoitusprosessia ja poistavan turhia pelkoja sekä ennakkoluuloja. Kelanauhaäänitys on juuri sinulle, joka olet väsynyt kaikkeen epäaitoon, mikä tuntuu nykyään ympäröivän meidät käytännössä jokaisella osa-alueella. Kelanauhalle äänittäminen on aito vaihtoehto, kun haluat välittää kuulijoille musiikkisi, soittosi ja laulusi rehellisesti.

En olisi voinut kuvitella, kuinka iso ero kelanauhaäänityksessä on verrattuna digitaaliseen. En ole varma haluanko jatkossa enää koskaan äänittää mitään digitaalisesti ja suorittaen.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian

Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.

Sessio Astialla muutti suhtautumiseni niin positiiviseen suuntaan kuin vaan voi olla. Täähän on taas maailman siistein juttu, ihan niin kuin pikkujunnuna! Tätähän mä oon aina halunnu tehdä ja just tätä varten!
-Jani Järvelin, rummut/Serpico

Mikäli mielenkiintosi kelanauhaäänittämistä kohtaan heräsi ja haluat kuulla lisää, suosittelen lämpimästi tsekkaamaan alla olevan kirjoitukseni. Siellä kerron yksityiskohtaisemmin miten hyödyt tästä lämpimästä, aidosta, rehellisestä ja tunteita välittävästä tavasta taltioida musiikkia.

Haluatko musiikkisi erottuvan massasta ja olla kerrankin tyytyväinen niin äänitykseen kuin miksaukseenkin? Klikkaa tästä ja lue lisää. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Oletko valmis huikeaan sessioon Astia-studiolla

Lue myös tämä aiheeseen liittyvä kirjoitus:
Tarkastelun alla miksaaminen – Tiesitkö tämän miksausta nopeuttavan salaisuuden?

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja