Tästä syystä musiikkisi saundaa paremmalle, kun prosessoit raidat äänitysvaiheessa
Äänittäminen on nykyään helppoa sekä vaivatonta. Kitarat ja bassot voidaan taltioida vaikka makuuhuoneessa läppärillä ja re-ampata miksauksen yhteydessä. Ja miksi edes vaivautua soittamaan yhtä aikaa koko bändin voimin, kun homman voi hoitaa kätevästi instrumentti kerrallaan. Yleensä kaikenlainen prosessointi jätetään miksaukseen ja näin kukaan ei vielä äänityksen aikana tiedä, miltä lopputulos tuleekaan kuulostamaan. Tämän kirjoituksen luettuasi sinäkin voit tehdä äänityssessiosta miellyttävämmän ja nauttia parempaa saundia koko session ajan. Lyhennät myös miksaukseen käytettävää aikaa sekä selviät vähemmillä miksausversioilla. Nyt olemmekin siis mielenkiintoisen asian äärellä, sillä tästä syystä musiikkisi saundaa paremmalle kun prosessoit raidat äänitysvaiheessa.
Älä missään tapauksessa prosessoi äänitysvaiheessa
Yllä olevan lauseen lienee moni muusikko kuullut joko studiossa tai ohjeena miksaajalta. Jos jotain prosessoi liikaa tahi väärällä tavalla, on asian korjaaminen miksauksessa vaikeaa. Ymmärrettävää siis on suositus, ettei äänitettäessä saa prosessoida. Mutta mihinkäs tämä tarkemmin analysoituna johtaa ja voiko kehoituksella olla negatiivisia vaikutuksia?
Kun äänität kitarasta soittovaiheessa suoran signaalin re-amppausta varten, ei äänitysten aikana ole tarkkaa tietoa siitä, mille kitarasaundi tulee lopulta kuulostamaan. Miksauksessa vaihtoehtoja on paljon ja päätettävistä asioista ei ainakaan ole pulaa. Basson kohdalla homma on hyvin samanlainen. Vai voisiko tällainen työtapa kuitenkin johtua siitä, ettei päätöksiä uskalleta tehdä? Missäs vaiheessa ennen niin rohkeista ja railakkaista muusikoista tuli päätöksentekoa karttavia nössöjä?
Rock- ja metallimusiikissa rummut harvemmin toimivat ilman prosessointia. Jos tiedämme, että basariin joka tapauksessa lisätään yläpäätä, niin eikö se kannattaisi tehdä jo äänitysvaiheessa? Näin kuulisimme selvemmin menevätkö basarit täysin oikein ja miksauksessa ei paljastuisi ihan niin paljon vääriä kuvioita tahi kehnoa soitantaa. On huomattavasti mukavampaa kuunnella valmiimpaa saundia jo äänitysvaiheessa. Musiikkisi saundaa paremmalle, kun äänität kaiken valmiiksi prosessoituna.
Päätön määrä päätettävää
Kun jokaisen päätöksen jättää miksausvaiheeseen, on luonnollista ettei miksaus valmistu kovinkaan nopeasti. Tuleeko lopputuloksesta halutunlainen, kun jokainen päätös vaikuttaa saundiin ja päätettäviä asioita on kymmeniä, ellei jopa satoja? Kukaan ei tarkalleen tiedä onko biisi onnistunut vaiko ei, ennen kuin ensimmäinen miksausversio tipahtaapi sähköpostiin koko bändin kauhisteltavaksi ja dumattavaksi. Ja kuinka mones miksausversio olikaan se, jonka koko bändi viimein hyväksyykään?
Niinpä niin.
Olen jo vuosia, tai ehkä voidaan tässä tapauksessa sanoa jo vuosikymmeniä, äänittänyt niin valmista saundia kuin mahdollista. Aloin vertailemaan mille miksattu biisi kuulostaa, kun se äänitetään niin sanotusti “raakana” eli ilman prosessointia sekä mahdollisimman prosessoituna. Etenkin tietokoneäänityksessä huomasin selkeän eron, kuinka analogisilla laitteilla prosessointi ennen A/D-muunnosta parantaa saundia. Kyllä vaan ja tämä on sinunkin helppo todeta. Äänität biisin ilman prosessointia ja teet kaiken prosessoinnin analogisella laitteistolla miksauksessa. Sitten äänität saman kappaleen näiden miksausasetusten läpi tietokoneelle ja miksaat ilman prosessointia. Vaikka prosessointi on sama, on ero silti todella huikea! Tärkeintä on siis se, missä vaiheessa prosessointi tehdään. Sama prosessointi ennen tai jälkeen A/D-muunnoksen saundaa hyvin erilaiselle.
Onko prosessoinnilla väliä?
Itseasiassa aihe innosti minua niin paljon, että tein siitä demonstraatiovideon käyttäen lempi-instrumenttiani, siis tätä vaikeimmin taltioitavaa täysin akustista bändisoitinta, eli rumpuja. Videolla kuulemme saman kappaleen kolmella eri tavalla taltioituna ja prosessointi on tässä avaintekijän roolissa.
1) Tietokoneäänitys ilman prosessointia eli yleisin taltiointitapa
Tämä versio on äänitetty tietokoneelle ilman minkäänlaista prosessointia. Mikrofonit on kytketty mikkietuasteeseen ja siitä suoraan äänikortin sisäänmenoon. Versio on miksattu ilman prosessointia käyttäen ainoastaan volumea sekä panorointia. Tällä tavoin suurin osa bändeistä kuulee rummut äänitysten aikana.
2) Tietokoneäänitys analogisen prosessoinnin kanssa
Tämä versio on äänitetty tietokoneelle ja kaikki prosessointi, eli kompressointi sekä ekvalisointi, on tehty äänitysvaiheessa ennen A/D-muunnosta. Versio on miksattu ilman prosessointia käyttäen ainoastaan volumea sekä panorointia. Tällä metodilla äänittelin sessioita vuosikausia. Keskity kuuntelemaan etenkin virvelin ghost-iskuja, virvelistä välittyvää energiaa, bassorummun napsua sekä huonemikkien prosessoinnin tuomaa energiaa.
3) Kelanauhaäänitys analogisen prosessoinnin kanssa
Tämä versio on identtinen kohdan kaksi kanssa ja ainoa ero on se, että tässä rummut on äänitetty tietokoneen sijaan kelanauhalle. Käytin testissä yli 20 vuotta vanhaa nauhaa, jonka saundi on huomattavasti uutta nauhaa huonompi. Pienten yksityiskohtien määrä vanhasta nauhasta huolimatta on kuitenkin suurempi kahteen aiempaan versioon verrattuna. Omat lempparini, eli tilamikrofonit, tuovat vieläkin enemmän eloa sekä energiaa rumpuihin.
Kuunnellaanpa havainnollistava videoni oikein huolellisesti keskittyen, josko kuulemme äänenlaadussa eroa. Jos kyse olisi sinun bändistäsi, mitä näistä kolmesta versiosta haluaisit kuunnella koko äänityssession ajan? Versiot vaihtuvat neljän tahdin välein ja ne on selkeästi merkattu videon vasemmassa alalaidassa näkyvin tekstein.
Miksi sinunkin kannattaapi prosessoida äänitysvaiheessa
Miksaajalle on kiva jättää vaihtoehtoja ja osaamattomissa käsissä prosessointi äänitysvaiheessa voi pilata hyvänkin raidan. Arpomisen ja monien päivien mittaisen miksaamisen sekä lukuisten uusien miksausversioiden välttämiseksi suosittelen kuitenkin prosessoimaan ääniraitoja jo äänitysvaiheessa. Äänitä niin valmista saundia kuin mahdollista ja äänityssessiosta tulee huomattavasti nautinnollisempi. Näin vältyt myös ikäviltä yllätyksiltä ensimmäisen miksauksen saatuasi.
Jos rummut joka tapauksessa tapetaan vaihtamalla sämplet oikean soiton tilalle, niin silloinhan ei liene väliä vaikka rummut tekisi alusta asti midinä. Tosin, vaikka rumpusaundi myöhemmin pilattaisiinkin, on silti kivempi rapsutella kitarat ja bassot, kun rumpuraita kuulostaa lopulliselle jo äänittelyvaiheessa. Tällöinkin siis kannattaapi raitoja prosessoida jo äänitysvaiheessa.
Saadaksesi modernin rokki- ja metallirumpusaundin, ja miksei monen muunkin tyylisuunnan, täytyy rumpuja prosessoida. Yleensä tarvitseepi eq:lla leikata keskialuetta ja korostaa yläpäätä. Kompressoi basariin, virveliin sekä tomeihin hieman napsua ja hyväsaundista tilaa voi vetää ledzeppeliniksi surutta hardware-kompressorilla. Jos jätät prosessoinnin miksausvaiheeseen, voit äänittäessä vain arvailla mille lopputulos tulee kuulostamaan. Ja mieti kuinka pieni mahdollisuus on saada kaikki ne sadat yksityiskohdat menemään juuri, kuten olet haaveillut.
Itse en yleensä käytä ekvalisaattoria kitarassa saati bassossa äänitys- tahi miksausvaiheessa miksauspöydästä tai ulkoisesta eq:sta. Mieluummin ruuvaan äänilähdettä niin kauan, ettei taajuuksien muokkausta tarvita. En koskaan re-amppaa, enkä edes harkitse minkäänlaisia vahvistinsimulaatioita. Muista, että simulaatio on vain suuntaa-antava kopio aidosta ja alkuperäisestä. Vähän kuten PlayStationin autopeli ei ihan vielä yllä aidon ajonautinnon tasolle. Plugarit ovat aivan yhtä aitoja, kuin PlayStation pelit.
Nopeampia sessioita ja parempaa laatua
Nykyään suosittelen kaikille bändeille nopeita sessiota. Äänitän aina noin 95%:sesti lopullista saundia, eli koko session ajan kuuntelemme lähes valmista miksausta. Näin pysymme kartalla ja tiedämme mille lopputulos kuulostaa. Jos joku asia ei miellytä, ruuvaamme vahvistinta tai vaihdamme mikkiä, kunnes homma kuulostaapi sille mille pitääkin. Tärkeintä mielestäni on, että jokainen instrumentti on niin valmiin kuuloinen kuin mahdollista.
Musiikissakin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja et voi ruuvata loistavaa kitarasaundia ilman, että tiedät minkälainen basso tulee olemaan. Kun kaikki vaikuttaa kaikkeen, tulee jokaisen instrumentin toimia yhdessä ja yksiin. Hyvänä nyrkkisääntönä pätee myös seuraavanlainen lyhyt tarina. Muistan kuinka vuonna 1994 sain kallisarvoisen neuvon: älä kuuntele raitoja soolona, koska yksinään surkealta kuulostava instrumentti voi saundata törkeän hyvälle muiden instrumenttien seassa. Tämä on ollut itselleni ohjenuorana kaikki nämä vuodet ja samaa suosittelen sinullekin.
Valmiin saundin äänittäminen nopeuttaa miksausta huomattavasti ja päivässä miksaan kelanauhalle äänittämiäni kappaleita keskimäärin 2-5 biisiä sisältäen masteroinnin. En jaksa edes muistaa milloin viimeeksi olen joutunut tekemään toisen miksausversion kappaleesta. Toisin kuin monet muut miksaajat, pyydän bändiä olemaan studiolla miksauksen ajan läsnä. Näin bändin haluamat mahdolliset muutokset saadaan jo ennen ensimmäiseen miksausversion lukitsemistä. Tämä auttaapi pääsemään kaikkia osapuolia tyydyttävään lopputulokseen ilman ikäviä yllätyksiä.
Tästä syystä musiikkisi saundaa paremmalle kun prosessoit raidat äänitysvaiheessa
Suosittelen äänitysvaiheessa prosessointia kaikille ammattilaisille. Jos sinulla ei ole aiheesta kokemusta, suosittelen opettelemaan. Opettelu ei välttämättä ole sitä ihan nopeinta ja helpointa hommaa, mutta johtaa lopulta erinomaiseen lopputulokseen. Ja onneksi tämä ei ole kuitenkaan ensiapua tai vastaavaa, missä ihmishenki riippuu oikeista päätöksistä. Harvemmin sitä kukaan kuolee jos kitarasaundi on prosessoitu hassusti.
Musiikkisi saundaa paremmalle, kun käytät saundireferenssiä ja vertaat äänitysten aikana, etenkin urasi alkutaipaleella, äänitysjälkeä valmiisiin albumeihin. En kuitenkaan suosittele vertaamaan Spotifyn tai muiden striimauspaveluiden MP3:siin. Käytä vähintään cd-laatuista ääniraitaa vertailllessa. Itsehän vuosia vertasin Spotifyyn ja ihmettelin hiljaa mielessäni, kuinka niin hyväsaundiset levyt voivat kuulostaa todella lattealle. Ja sitten tein tätä latteaa saundia, joka MP3:seksi muuntamisen jälkeen oli todella latteaa. A/B-vertailulla tämänkin asian sain onneksi korjattua. Valitettavan moni käyttää Spotifyä referenssinään ja onpa kuuluisan kotimaisen kaiutinvalmistajan demohuoneessakin äänilähteenä tuo surkialaatuinen MP3 kuuntelunautintoa pilaamassa…
Päätössanat
Kiitoksia kun sain opastaa sinut äänitysvaiheen prosessoinnin pariin. Toivon kirjoituksestani olevan sinulle apua ja johdattavan sinut ei vain paremman lopputuloksen äärelle, vaan myös parantavan äänityskokemustasi. Näin musiikkisi saundaa paremmalle.
Olet sydämellisesti tervetullut tekemään kelanauhasession kanssani Astia-studiolle. Nauhahommat ovat nopeita ja lopputulos yllättää positiivisesti. Olethan jo lukenut kirjoitukseni Nauhalle äänittävät vain maailmanluokan virtuoosit – ja 4 muuta myyttiä kelanauhaäänityksestä?
Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.
Koe unohtumaton äänityssessio Astia-studiolla. Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Miika Haapala
06/06/2019 @ 4:21 pm
Oikein hyvä kirjoitus! Itse hommasin tässä hetki sitten analogimikserin (Soundcraft Delta 200) studiooni juuri sitä varten että saa heti valmiimmat soundit ettei tarvitse äänittää ‘raakana’ ja saa kuuntelut ilman viivettä. Ja ehkä hieman myös sinun analogisuuden innoittamana. 🙂 En ole vielä tositoimissa päässyt testaamaan, mutta omissa rumpu-, basso-, ja ak. kitara äänityksissä kuulostaa oikein kivalta! Jatkossa tulen miksaamaan hybridisti eli pöydän EQ:lla ja parilla analogivempaimella + Pro Toolsilla. 🙂
Anssi Kippo
06/06/2019 @ 5:17 pm
Kiitosten paljous, Miika ja mahtavaa kuulla, että olet pääsemässä analogisen saundin äärelle! ? Delta 200 on oikein oiva studiotiski ja kuuntelut ilman äänikorttia tekee huomattavan parannuksen soittofiilikseen. Hybridisetti on hyvä alku. Suosittelen rohkeasti miksaamaan enemmän pöydällä ja vähemmän Protarilla. Itselläni kesti kauan luottaa siihen, ettei recall-toimintoa tarvita. Aluksi säntillisesti merkkasin jokaisen potikan säädöt ylös. Kun huomasin, ettei tiskimiksauksissa yleensä toista versiota tarvittu, lopetin merkkailun. Johan analogilaitteet itsessäänkin saundaavat toisena päivänä hyvinkin erilaiselle. Tämä myös lisää sitä tärkeintä faktaa: meidän tulee äänihommissa käyttää silmien sijaan korvia. ?
Kaikkea Hyvää ja laitathan viestiä fiiliksistäsi, kun olet muutaman session tiskillä tehnyt. ?
Kimmo
07/06/2019 @ 9:01 am
Mitä mieltä simulaattoreista?Itselöäni on Spl transducer jonka kautta siuran kitarat ja bassot.Lienee analoginen?Soundi on huikea omasta mielestäni.
Anssi Kippo
07/06/2019 @ 2:34 pm
Päivän Hyvyyttä Kimmo ja kiitoksia viestistä. SPL Transducer on analoginen, eli niiltä osinhan se on ihan kelpo peli. Kannattaa kuitenkin muistaa, että harva meistä on sitä mieltä, että lentosimulaattori on aidon lentämisen kanssa identtinen asia. Äänessä on kyse ilman liikuttamisesta ja silloin, kun ilma ei liiku, ei simulaatio välttämättä yllä aidon äänen tasolle. Jos pelkkää taajuusspektriä tuijottaa, voivat ne olla identtisiä, mutta äänessä on myös paljon muutakin. ?
Kaikkea Hyvää! ?
Kimmo
09/06/2019 @ 6:32 pm
Ok.Kiitos vastauksesta.?
Kimmo
09/06/2019 @ 6:36 pm
Oletko itse käyttänyt samaan aikaan äänitettäessä simua sekä mikin kautta?Ihan mielenkiinnosta kysyn.?
Anssi Kippo
09/06/2019 @ 6:53 pm
Kiitoksia hyvästä kysymyksestä, Kimmo. Aikanaan äänittelin kitaraa kaikilla mahdollisilla variaatioilla ja muutaman kerran käytimme myös simulaattoria mikkisignaalin rinnalla. Itseäni ei simulaattorin saundi miellyttänyt, koska se jostain syystä kuulostaa liian kuolleelle. Jos ilma ei liiku, on sähkökitaran saundi mielestäni hassu. Mikin sekä simulaattorin yhteiskäyttö, samoin kuin kahden tai useamman mikrofoninkin käyttö vahvistimen edessä / ympärillä aiheuttaa vaihevirhettä ja silloin taltioitava saundi muuttuu mikkien / mikin & simulaattorin välistä balanssia muutettaessa. Ilmiöllä on kiva leikkiä ja pienikin muutos saa aikaan ihan erilaisen lopputuloksen. Tällä metodilla ei kuitenkaan ole kovin paljon tekemistä sen kanssa, mille kitara kuulostaa vahvistimen edessä kuunneltaessa. Ja juurikin tästä syystä olen siirtynyt, kuten Parempaa kitarasaundia -kirjoituksessani kerron, käyttämään vain yhtä mikrofonia kitaravahvistinta äänittäessäni. Kun luokseni saapuvat kitaristit ovat nähneet vaivaa ja työstäneet sellaisen kitarasaundin josta tykkäävät, on minun tehtäväni taltioida se juuri sellaisena, ilman loputonta määrää vaihtoehtoja. ?