Näin tehtiin Alexi Laihon ja Jaska Raatikaisen IneartheD-yhtyeen Ubiquitous Absence of Remission -demo
Torstai-iltana 6. heinäkuuta vuonna 1995 kaksi innokasta 15–16-vuotiasta teinipoikaa saapui Espoosta Lappeenrantaan kolkuttelemaan Sammonlahden kirkon pommisuojan ovea. Nuo siloposkiset hevarit olivat kitaristi-laulaja Alexi Laiho ja rumpali Jaska Raatikainen, jotka saapuivat Astia-studion ensimmäiseen lokaatioon tekemään IneartheD-yhtyeensä toista demoa. Tästä alkoi lähes kymmenen vuotta kestänyt tiivis yhteistyö bändin, joka myöhemmin tunnettaisiin nimeltä Children of Bodom, ja tuottaja-äänittäjä Anssi Kipon välillä. Näin tehtiin Alexi Laihon ja Jaska Raatikaisen IneartheD-yhtyeen Ubiquitous Absence of Remission -demo.
Sinun kannattaa lukea tämä kirjoitus, jos haluat kuulla yksityiskohtia Alexin ja Jaskan tekemästä studiosessiosta ajalta ennen Children of Bodomia. Lisäksi Jaska Raatikainen ja Niina Keitel ovat ystävällisesti antaneet kommenttinsa tähän kirjoitukseen.
Muistan betonisen bunkkeritilan, jossa miksaajalle ei ollut erillistä, soittotilasta erotettua tarkkaamoa. Tämä ei mielestäni ollut mitenkään erikoista, sillä kokemusta studioista ei vielä ollut. Saimme kuitenkin tulosta aikaan ja olimme siihen tyytyväisiä.
–Jaska Raatikainen, rummut
Oletko jo lukenut:
5 erikoista faktaa Children of Bodomin Hate Me! -singlen nauhoituksista
Näin tehtiin Alexi Laihon ja Jaska Raatikaisen IneartheD-yhtyeen Ubiquitous Absence of Remission -demo
Kun pyörittämäni äänitysstudio joulukuussa 2024 täytti 30 vuotta, löysin kasan alkupään sessioista pitämiäni päiväkirjoja, ja niiden lukeminen innosti koostamaan tämän kirjoituksen. Olimme varanneet Ubiquitous Absence of Remission -demon tekemiseen kolme päivää, ja jo tuolloin – aivan kuten nykyäänkin – sisäänroudaus ja soundcheck tehtiin edellisenä iltana. Käytimme siihen kolme tuntia.
Menimme Allun kanssa tosiaan kahdestaan äänittämään demoa, koska kukaan muu bändistä ei päässyt tai muita ei ollut bändissä. Yösijan saimme isovanhemmiltani, jotka asuivat suht lähellä studiota, joten sikälikin paikka oli hyvä. Ja sitten vielä se Niina Keitel. 🥰
–Jaska Raatikainen, rummut
Muistiinpanojeni mukaan saapumisillan puhteisiin kuului yllättäen myös ”skitan korjailu”. En harmillisesti muista, mikä Alexin kitarassa oli vialla. Muistan kuitenkin hyvin sen, että meitä yhdisti heti ensikohtaamisesta lähtien erikoinen asia: meillä molemmilla oli kitarana musta Ibanez RG550.
Muutamaa vuotta myöhemmin Alexi haaveili kitaran heittämisestä kaulansa ympäri keikalla. Hän ei kuitenkaan halunnut ottaa sellaista riskiä, että lempikitaransa vaurioituisi moisessa tempussa. Toin eräälle ensimmäisistä Tavastia-klubin keikoista oman kitarani, jonka Alexi keikan lopussa heitti erittäin onnistuneesti kaulansa ympäri.
Muistan tämän. Allu harjoitteli liikettä studiolla tai bäkkärillä ja sai tehtyä hätkähdyttävän stagemoovin yhdellä meille tärkeimmistä keikkapaikoista. Sitä en muistanut, että kitara oli Anssin.
–Jaska Raatikainen, rummut
Hyvin tarkalleen kaksi vuotta myöhemmin tämä samainen kaksikko saapuisi Astia-studiolle työstämään pitkäsoittoa, joka tulisi tunnetuksi Children of Bodom -yhtyeen Something Wild -debyyttialbumina. Kehityskaari näiden kahden julkaisun välillä oli valtava, mutta palataan takaisin IneartheDin kakkosdemona tunnetun julkaisun tekemisen pariin.
Oletko jo lukenut:
5 asiaa, joita et tiennyt Children of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista
Äänityslaitteisto
Tämä oli laskentatavasta riippuen joko 48. tai 49. Astia-studiolla tehty sessio. Äänityslaitteistona oli Roland M24E-miksauspöytä, Fostex R8-kelanauhuri ja Alesis Adat-nauhuri. Olin synkronoinut nauhurit JL Cooper dataMaster-synkronointilaitteella, jolloin R8:sta meni yksi raita SMPTE-aikakoodille. Käytössämme oli siis ruhtinaalliset 15 raitaa. Kaikulaitteena toimi kitaralle tarkoitettu ART-merkkinen multiefekti ja kompressorina Something Wild -debyyttilevylläkin käytössä ollut Alesis 3630.
Nauhoitin rummut Adat-nauhurin kahdeksalle raidalle. Rumpuraidat olivat seuraavat:
- Bassorumpu
- Virveli
- Tomi 1
- Tomi 2
- Tomi 3
- Tomi 4
- Overhead right
- Overhead left
Kaikki muut raidat, eli basson, kitarat, koskettimet ja laulut taltioin Fostex R8-kelanauhurille.
Ensimmäinen studiopäivä
Perjantaina 7. heinäkuuta aloitimme hommat klo 11. Käytimme puolisen tuntia lämmittelyyn, jonka jälkeen taltioimme rummut ja kitaran samaan aikaan kaikkiin kolmeen kappaleeseen. Shamed-kappaleesta otimme nauhalle kaksi versiota, joista demolle päätyi jälkimmäinen. Pohjaraitojen jälkeen aloitimme nauhoittamaan kaikkiin kolmeen biisin toista komppikitararaitaa. Shamed-kappaleen livekitara korvattiin jälkiäänityksellä.
Tunnin mittaisen lounastauon jälkeen jatkoimme komppikitara-savottaa, jonka jälkeen Alexi soitti bassot. Välissä teimme pikavisiitin paikalliseen musiikkikauppaan, Finn-musiciin. Ilta kului sähkökitaroiden, bassojen ja akustisen kitaran parissa. Lopetimme klo 21, eli työtunteja kertyi 8,5.
Toinen studiopäivä
Lauantaina starttasimme poikkeuksellisesti jo klo 9.30. Kuuntelimme edellisen päivän äänitykset ja aloimme hiomaan kosketinsoitinsovituksia yhdessä kuntoon. Oli erittäin hellyttävää seurata vierestä, kun Alexi soitti oikean ja Jaska samaan aikaan vasemman käden osiot samalla kosketinsoittimella. Klo 13 pidimme lounastauon, jonka aikana kävin tekemässä soundcheckin illan soittokeikkaa varten.
Synajutut tulivat mielestäni ex tempore -lisänä vasta studiossa, koska syna sattui olemaan siinä hollilla. Muistan hyvin tilanteen, kun Allun kanssa soitimme koskettimet samanaikaisesti narulle. Pieni sovitus, treeni ja äänitys. Bravo!
–Jaska Raatikainen, rummut
Jatkoimme nauhoituksia klo 15.30, jolloin ystäväni Niina Keitel saapui laulamaan Translucent Image -kappaleen heleät melodiset osiot. Lauloin tuolloin Niinan kanssa samassa kuorossa. Kun Alexi kertoi perjantaina toivomuksestaan saada yhteen kappaleeseen naislaulua, soitin Niinalle ja pyysin hänet mukaan.
Se oli helppo ja vaivaton sessio. Sain Astialla käsiini nuotit, ja äänitettiin sitten lauluraidat alta pois. Jaska ja Alexi tuntuivat tietävän hyvinkin tarkkaan, millaisia juttuja he demolle halusivat niin tunnelman kuin äänenkäytönkin suhteen. Olin myös vaikuttunut heidän teknisestä osaamisestaan ja musiikin kompleksisuudesta. Esimerkiksi polyrytmiikkaa en ollut aiemmin kyseisessä musiikkityylissä kuullut.
–Niina Keitel, laulaja
Päivän lopuksi nauhoitimme lisää kosketinsoittimia ja saimme hommat valmiiksi klo 18. Soitin siihen aikaan hääkeikkoja, joten kuuden tunnin studiopäivän päätteeksi suuntasin keikalle ja pojat saivat iltavapaan.
Kolmas studiopäivä
Sunnuntaina aloitimme vasta klo 12 työstämään lisäkitaroita, jonka jälkeen oli Alexin lauluraitojen ja soolokitaran vuoro. Iltapäivällä pidimme tunnin lounastauon, jonka jälkeen oli jäljellä nylonkielisen akustisen kitaran soolo ja malleteilla eli pehmeäpäisillä kapuloilla soitettu symbaalin isku Possessed-kappaleeseen.
Samaisen kappaleen loppuun Alexi soitti syntikkakuvion kitarallani. Olin hankkinut tuohon aikaan melko harvinaisen Korgin kitarasyntikan ja asentanut sen Ibanez RG550-kitaraani. Alexi ilahtui, kun hän sai soittaa hankalan kuvion syntikan sijaan kitaralla.
Tämäkin muistui vasta nyt mieleen. Oli hauskaa ja siistiä, että Anssi otti roolia näihin bändin juttuihin. Sitä kautta avautui kaikkia uusia maailmoja, mitä emme olleet niin miettineet.
–Jaska Raatikainen, rummut
Studiopäiväkirjamerkintäni kertovat, että loppuilta käytettiin miksauksen valmisteluun, miksaukseen ja master- sekä kuuntelukasettien tekemiseen. Niiden mukaan kesken miksauksen olen myös korjannut Heinin sellon – en harmillisesti muista lainkaan mistä tässä on mahtanut olla kyse. Päivä ja samalla koko sessio saatiin pakettiin klo 22.30, eli kolmas studiopäivä kesti 9,5 tuntia. Kolmen biisin äänitykseen ja miksaukseen käytimme studioaikaa yhteensä 27 tuntia.
Kuuntele Jaskan kertomana, kuinka Ubiquitous Absence of Remissionin nauhoitukset sujuivat:
IneartheD: Ubiquitous Absence of Remission
Ubiquitous Absence of Remission oli viimeinen sessio, joka tehtiin Astia-studion ensimmäisessä lokaatiossa kirkon pommisuojassa. Sen jälkeen siirsin toiminnan Lappeenrannan ydinkeskustassa sijaitsevaan vanhaan rakennukseen, jossa tein muun muassa IneartheDin seuraavan Shining -demon, jolla Niina Keitel oli jälleen mukana. Lisäksi työstin siellä saman bändin Something Wild -debyyttialbumin, jonka jälkeen he vaihtoivat nimensä Children of Bodomiksi sekä Hatebreeder-albumin rumpu-, basso-, kitara- ja laulunauhoitukset.
Koska edellinen IneartheD-sessio oli mennyt mukavasti, tulin mielelläni paikalle uudelleen. Muistan myös sen, että IneartheDin – tai varmaan jo Children of Bodomin – suunnalta tuli myöhemmin tiedustelu, että haluaisinko tulla laulamaan bändin keikalle Helsingin Tavastia-klubille. Aikataulut eivät harmillisesti osuneet yksiin, joten live-keikka jäi haaveeksi.
–Niina Keitel, laulaja
Muutto kirkon pommisuojasta uusiin tiloihin vei vain kolme päivää ja jo seuraavana perjantaina oli ensimmäisen session vuoro uudessa lokaatiossa.
Ubiquitous Absence of Remission sisältää seuraavat kappaleet:
- Intro 1:37
- Translucent Image 4:05
- Possessed 5:02
- Shamed 5:04
Musiikin on säveltänyt Alexi Laiho ja sanoitukset ovat bändin basistin, Samuli Miettisen, käsialaa. He molemmat yhdessä Jaska Raatikaisen kanssa olivat IneartheD-yhtyeen perustajajäsenet.
Niina Keitel on saanut demon kansissa nimensä perään lisämaininnan: ”the best singer on earth”. Tiesitkö, että Niinasta tuli myöhemmin kuuluisa oopperalaulaja, joka on kiertänyt esiintymässä oopperalavoilla ympäri maailmaa? Suomen kansallisoopperan sivujen mukaan hän on ”yksi aikamme menestyneimmistä suomalaisista mezzosopraanoista.”
Kuuntelin Ubiquitousin bändiltä saamaltani alkuperäiseltä c-kasetilta tätä kirjoitusta varten ja se oli huikean hieno nostalgiatrippi. Möreydestä huolimatta Alexi aina välillä esittelee myöhemmiltä taltioinneilta tuttua, hieman räyhäkämpää laulullista ilmaisua. Niin riffeistä kuin rumpukuvioistakin kuulee yllättävän selvästi sävyjä siitä, mitä oli tulossa.
Oli mukava huomata, että Alexi oli käyttänyt joitakin Translucent Imagen riffejä esimerkiksi Sinergyn Beware the Heavens -kappaleessa. Ja onpa useammassakin biisissä havaittavissa myöhemmiltä Bodom-levytyksiltä tuttuja laulun delay-toistoja. Demolla toteutin ne ART-merkkisellä, kitaralle tarkoitetulla räkkiefektillä.
Intron idea taisi olla mun. Olin kopioinut sen PC 286:lta c-kasetille. Tämä liittyi siihen, että naapurini oli koodari, ja hän näytti tämän Second Reality -animaation mulle. Kyseinen demo taisi voittaa animaatiokilpailun jossain konemessuilla.
–Jaska Raatikainen, rummut
Wikipedia kertoo, että demon intro on varhaisen suomalaisen demoryhmän, Future Crewin, PC-demosta nimeltä Second Reality. Se sijoittui vuoden 1993 Assembly-tapahtumassa ensimmäiseksi PC demo -kompossa.
Oletko jo lukenut:
5 Kutkuttavaa Faktaa Children of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin
IneartheD, Children of Bodom ja Astia-studio
Tämä oli ensimmäinen hieman yli paristakymmenestä studiosessiosta, jotka IneartheDina – ja myöhemmin Children of Bodomina – tunnettu yhtye teki kanssani Astia-studiolla. Muistan elävästi miettineeni Ubiquitous Absence of Remission -demoa äänittäessäni, että olisipa hienoa, jos saisin tehdä enemmän tällaista musiikkia. Joskus vieno toive saattaa käydä toteen!
Sydämellinen kiitos, kun luit kirjoitukseni Jaska Raatikaisen ja Alexi Laihon kanssa kesällä 1995 työstämästämme demosta. Jaa kirjoitus somessa, jotta mahdollisimman moni pääsee näiden mielenkiintoisten faktojen äärelle. Jätä myös kommentti alle ja kerro mitä pidät Ubiquitous Absence of Remission -demosta.
Tiesitkö, että IneartheDin demo ja Children of Bodomin kolme ensimmäistä albumia mukaan lukien saman aikakauden singlet ja cover-versiot on äänitetty tietokoneen sijaan kelanauhalle? Kun haluat samanhenkistä räyhää ja tuotantoa musiikillesi kuin Bodomien alkupään levyillä, olet sydämellisesti tervetullut kelanauhasessioon kanssani Astia-studiolle. Varaa studiosessio tästä. Mukavaa viikkoa ja kaikkea Hyvää!
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua yli 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Lue lisää Bodom-aiheisia kirjoituksiani:
