Äänitysvinkki: ethän tee tätä yleistä virhettä albumisessiossa
Oletko äänittänyt albumia tai useampaa biisiä niin, että soitat sormet verillä jopa viikkoja tauotta aamusta iltaan? Tai varannut monta päivää lauluäänityksille ja ensimmäisen jälkeen huomaat laulaneesi liikaa, jonka seurauksena tarvitsetkin pidemmän tauon äänen palautumiseen? Otetaan tällä kertaa tarkasteluun taltiointia helpottava äänitysvinkki, jota lämpimästi suosittelen, eli ethän tee tätä yleistä virhettä albumisessiossa.
Lukemalla kirjoitukseni oivallat tärkeän asian, jonka avulla teet äänityksestäsi miellyttävämmän kokemuksen ja säästät aikaa. Tästä vinkistä on hyötyä etenkin basistille, kitaristille, laulajalle sekä äänittäjälle.
Äänitysvinkki: ethän tee tätä yleistä virhettä albumisessiossa
90-luvun lopulla albumiäänitykset Astia-studiolla alkoivat olla vähintään kuukauden mittaisia rupeamia ja pisimmillään taisimme työstää yhtä lättyä jopa reilut kolme kuukautta. Nuo kestot eivät tosin ole kovin pitkiä, kun niitä verrataan nykyisten julkaisujen aikatauluihin. Kotiäänityksissähän budjetti ei yleensä ole rajoittava tekijä ainakaan käytettävän ajan suhteen.
En aiemmin kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, kuinka esimerkiksi viikon tai jopa kahden mittainen kitaroiden äänitys sai väsyneen kitaristin soittamaan tavallista huonommin. Ihmettelin vain, kuinka soittaja toisensa perään valitteli, miten 10 tunnin päivittäinen soittorupeama sai sormenpäät helliksi. Kuulostaako tämä tutulle?
Samoin basisteilta tuntui puhti loppuvan jo muutaman pitkän studiopäivän pömpöttelyn seurauksena. Eikös basistinkin pitäisi tykätä soittamisesta? Syynä tosin saattoivat olla sormiin ilmestyneet vesikellot, jotka kuulemma haittasivat pömpöttelyä.
Muistan myös useita sessioita, joissa olimme varanneet lauluäänityksille monia päiviä tai jopa toista viikkoa. Kuitenkin jo ensimmäisen laulupäivän iltana ääni alkoi mennä heikkoon happeen ja taas olimme aikataulutuksen suhteen pulassa.
Kaikki valmiiksi yhden instrumentin osalta
Toteutimme tuolloin äänityssuunnitelmaa, jossa taltiointi tapahtui instrumentti kerrallaan. Se tuntui järkevälle, koska saimme keskittyä vain yhteen asiaan ja toisinaan soittajat pystyivät olemaan aikataulullisista syistä paikalla vain oman osuutensa taltioinnin ajan.
Havahduin jatkuvasti toistuneeseen kaavaan, jossa äänitettävänä oleva muusikko tuntui jatkuvasti olevan aivan puhki. Ja jos on puhki, on melko haastavaa antaa parasta mahdollista soittoa saati laulua jokaisella otolla.
Aloin kyseenalaistamaan silloin monissa studioissa yleisesti käytössä ollutta toimintamallia. Mietin, olisiko olemassa parempi äänitysmetodi, jonka avulla muusikot rasittuisivat vähemmän ja saisimme parempaa jälkeä taltioitua.
Yksilöllisyys liukuhihnan sijaan
Muistan vielä 2000-luvun alussa tehneeni useita sessioista, joissa pyrimme mahdollisimman yhtenäiseen saundimaailmaan kaikkien kappaleiden kohdalla. Emme tosin menneet yhtä pitkälle, kuin huhun mukaan eräs orkesteri, joka äänittäjän toimesta veti pikaliimalla studiolaitteiden napit pysyvästi paikoilleen mahdollisten muutosten välttämiseksi. Muutamaa vuotta myöhemmin he havahtuivat siihen kylmään tosiasiaan, että laulajan ääni oli jo vanhenemisenkin takia aivan eri, kuin säätöjä ruuvatessa…
Yhtenäisellä saundilla tarkoitan esimerkiksi sitä, että pidimme kitaravahvistimen asetukset samana läpi albumin. Ajattelimme, että näin luodaan vahvoja kokonaisuuksia. Nykyään olen kuitenkin palannut takaisin vanhojen metodien pariin, jossa jokaista kappaletta kohdellaan yksilönä.
Yksilöllisyyden etuja ovat esimerkiksi se, että pitkäsoitot ovat kaikkea muuta kuin tasapaksua huttua. Ruuvaamme saundit jo äänitysvaiheessa erikseen jokaiselle kappaleelle sopivaksi. Usein pelkkä sävellajin vaihto voi aiheuttaa sen, etteivät vahvistimen säädöt enää kuulosta hyvälle, vaikka ne erinomaiselle vielä edellisessä veisussa saundasivatkin.
Mutta mennäänpä nyt tämän kertaisen äänitysvinkkini pariin.
Aikataulutus ja vuorottelu
Sen sijaan, että taltioisit albumin kaikki kappaleet instrumentti kerrallaan, sinun kannattaapi vaihtaa lähestymiskulmaksi veisujen työstäminen muutaman biisin ryppäissä. Näin vähennät yhden soittajan taakkaa, saat huomattavasti paremman äänitysilmapiirin ja lisäksi kappaleet eivät ole liukuhihnatuotantoa, eli niistä tulee yksilöllisempiä.
Suosittelen kuitenkin, että äänität ensin rummut kaikkiin kappaleisiin. Ne ovat ainoa instrumentti, joka mielestäni kannattaa taltioida yhteen menoon. Rumpujenkin kohdalla on tosin hyvä tarkistella virettä ja vaihtaa esimerkiksi virveliä veisusta riippuen. Etenkin juuri eri virveleiden käyttö tuo mukavaa vaihtelua kappaleisiin ja lopputuloksesta ei tule puuduttava.
Rumpujen jälkeen valitse äänitettävistä biiseistä 1–3 saman tyylistä ja taltioi puuttuvat raidat seuraavassa järjestyksessä:
- Komppikitarat
- Bassot
- Koskettimet
- Melodiakitarat
- Liidilaulut
- Soolot
- Taustalaulut/kuorot
Voit toki taltioida bassot rumpujen kanssa samaan aikaan tai halutessasi jälkeenpäin ennen kitaroita. Tästä aiheesta on tulossa kirjoitus, jossa avaan tarkemmin, miksi suosittelen sinua ensin äänittämään komppikepukat ja vasta niiden jälkeen basson.
On myös hyvä huomioida, että mikäli joku veisu ei joltain soittajalta meinaa taittua, ei siihen kannata jäädä jumiin. Silloin on parempi siirtyä seuraavan instrumentin tai biisin pariin ja palata ongelmaveisuun, kun hetki on otollisempi.
Tärkeintä siis on, että jokainen bändin jäsen keskittyy vain 1–3 biisiin kerrallaan ja saa sen jälkeen lepotauon. Tällä metodilla pääset taatusti parempaan lopputulokseen ilman, että sormet saati äänihuulet menevät rakkuloille. Poikkeuksena ovat livetaltioinnit sekä lyhyessä ajassa tehtävät nopeat levysessiot. Tällöin voit vetää koko albumillisen kerralla purkkiin yhdenkin instrumentin osalta, sillä silloin kun liekki on päällä, ei kannata jarrutella äänityksenkään suhteen.
Lue lisää äänitystäsi parantavia kirjoituksiani:
- Ethän tee tätä yleistä virhettä rumpuja äänittäessäsi?
- Ethän tee tätä yleistä virhettä kitaraäänityksessä?
- Ethän tee tätä yleistä virhettä lauluäänityksessä
Miellyttävämpää albumiäänitystä
Ole rohkea ja vältä sarjatuotantoa niin saundien kuin äänittämisenkin suhteen. Asia, joka valitettavan usein tuppaa unohtumaan on se, että musiikin ja kaiken siihen liittyvän tulisi olla aidosti kivaa. Eikö olisikin mahtavaa, jos voisit nauttia siitä mitä teet vaikkapa yhtä muikean hymyn kera, kuten Welkins Boreal -yhtyeen jäsenet yllä olevassa kuvassa?
Muutamissa sessioissa on ollut ilo huomata, kuinka bändikaverit tsemppaavat toisiaan juurikin näillä sanoilla: nauti siitä mitä teet ja tee se suurella sydämellä. Välillä saattaa ilo vallan unohtua ja silloin soittaminen harvemmin sujuu. Energisen ja hyvän taltioinnin takeena on suurelta osin juurikin positiivinen asenne, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Kiitos, kun sain jakaa kanssasi tämän albumiäänityksiä parantavan vinkin. Jos koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, niin jaathan postaukseni sosiaalisessa mediassa. Tällä tavalla hyödyllinen informaatio tavoittaa mahdollisimman monia.
Haluatko kerrankin keskittyä äänityksissä vain soittamiseen? Koe unohtumaton sessio Astialla ja huomaat, kuinka pelkkään soittamiseen keskittyminen vie sinut ja bändisi paremman lopputuloksen äärelle. Laita minulle yksityisviestiä klikkaamalla tästä, niin jatketaan keskustelua. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
