Hate Crew Deathroll -albumin julkaisusta tuli 6.1.2021 kuluneeksi 18 vuotta. Kirjoitan näitä alkusanoja raskain sydämin, sillä pari päivää sitten sain kuulla ystäväni, Children Of Bodom -yhtyeen laulaja-kitaristi Alexi Laihon poistuneen keskuudestamme. Teimme kolme hienoa Bodom-albumia, ja yhteisiä äänityssessioita Alexin kanssa kertyi kaiken kaikkiaan kolmisenkymmentä. Niiden lisäksi teimme lukuisia keikkoja, kun kiersin miksaamassa Children Of Bodomia ympäri maailmaa vuosina 1998–2002. Täysi-ikäisyyden kunniaksi kerron sinulle 18 asiaa Children Of Bodomin Hate Crew Deathroll -albumin äänityksistä.
Sinun kannattaapi lukea tämä kirjoitus, mikäli pidät Children Of Bodom -yhtyeen Hate Crew Deathroll albumista ja haluat kuulla hieman erikoisempiakin muistoja sen äänityksestä.
Tiesitkö nämä 18 asiaa Children Of Bodomin Hate Crew Deathroll -albumin äänityksistä?
Olimme tehneet kimpassa IneartheD:in, eli Bodomien esiasteen toisen ja kolmannen demon, joiden jälkeen bändi oli solminut levytyssopimuksen Spinefarm Recordsin kanssa. Parin albumin sekä useiden single- ja cover-sessioiden jälkeen suosittelin, että josko he kävisivät välillä jossain muussakin studiossa. Hienon Follow The Reaper -levyn jälkeen he kuitenkin halusivat palata luokseni seuraavaa albumia työstämään. Mutta nyt itse asiaan.
1. Hate Crew Deathrollin live-energia
Neljä vuotta Bodomien keikkoja miksanneena tiesin, kuinka energisiä he parhaimmillaan pystyivät olemaan. Tuon huikean live-energian halusin välittyvän juurikin tältä levyltä. Aiemmilla julkaisuilla olimme lähinnä keskittyneet oikein soittamiseen, mutta nyt oli aika nostaa homma seuraavalle levelille ja tuoda mukaan vaaran tunnetta sekä sen, mitä olin saanut keikkoja miksatessani todistaa. On helppoa soittaa asioita oikein, ja vastaavasti on huomattavasti haastavampaa soittaa osio räyhäkkäällä live-energialla. Koen, että Hate Crew Deathroll -albumille onnistuimme taltioimaan jotain sellaista, mikä on uniikkia ja ainutlaatuista. Toki levyn biisimateriaali on kaiken perusta ja tärkeä lähtökohta on myös bändin jäsenten virtuoosimainen soittotaito.
Levyltä välittyvää energiaa kuvaa mielestäni parhaiten tämä:
Kuvittele jyrkkä ja mutkitteleva vuoristorata, jossa vaunu ei ole kiinni kiskoissa. Jokaisessa mutkassa se kurvaa toisen puolen renkaat ilmassa meinaten lentää pois raiteilta, mutta kuin ihmeen kaupalla vaunu kuitenkin onnistuu pysyttelemään raiteilla. Henkilökohtaisesti diggaan valtavasti juurikin siitä, kun mennään ihan edgellä, mutta nipin napin paketti kuitenkin onnistuu pysymään pystyssä ja bändi selviytyy kunnialla maaliin eli biisin loppuun.
Välillä Alexi saattoi soittaa jotain kappaletta tai jopa yksittäistä osiota useita tunteja. Kun hän tarpeeksi kiukustui, tuli soittoon yhtäkkiä valtavasti raivoa ja tämä oli juuri se hetki, jota olin odottanut. Tuo raivo on Hate Crew Deathroll -albumilla alati läsnä, etkä ole voinut välttyä sitä aistimasta.
2. Tämä levy inspiroi meitä Hate Crew Deathroll -albumin äänityksissä
Inspiroiduimme päivittäin kuuntelemalla Andrew W.K.:n energistä I Get Wet -albumia ja etenkin sen hilpeää Party Hard -kipaletta. Ei päivääkään, etteikö se olisi jytissyt Astia-studion takapihalla Alexin Pontiacin kaiuttimista.
3. Hate Crew Deathroll ja terveelliset elämäntavat
Muistan, kuinka vuosia aiemmin uudelle managementille siirtymisen myötä saimme valmiin keikkaraideri-pohjan. Ruokien osalta siinä luki: “Ei roskaruokaa, kuten *luettelo roskaruokapaikkojen nimistä*. Hyväksymme vain terveellistä ruokaa.”. Ikuisina punkkareina muutimme välittömästi kohdan näin: “Vain roskaruokaa, kuten *luettelo roskaruokapaikkojen nimistä*. Emme hyväksy terveellistä ruokaa.”.
Nyt puhalsivat kuitenkin uudet tuulet. Päätimme nimittäin kerrankin pitää itsestämme myöhemmin käsiteltävien sponsorijuomien loputtua hieman parempaa huolta ja otimme session aikana tavoitteeksi terveelliset elämäntavat. Teimme viikkomenun ruokaympyrän mukaan ja uskaltauduimme kokeilemaan jopa kasviksia. Roskaruokaa sai syödä vain kerran viikossa herkuttelupäivänä.
4. Kitaravahvistin ja -kaappi
Alexi Laihon ja Alexander Kuoppalan omien kitarakamojen lisäksi joidenkin komppiosioiden tuplaukset soitettiin Astia-studion EVH 5150 -putkinupilla Marshallin 4 x 10″ -kaapin kautta.
5. “Sanoittaja työssään, älä häiritse!”
Alexi viimeisteli kappaleiden lyriikat vasta studiosession aikana. Eräänä päivänä Tav-Astian, eli Astia-studion loungen keikkalavan eteen oli ilmestynyt pahvilaatikoista kyhätty pieni maja, jossa komeili roudarinteipillä kiinnitetty lappu. Lapussa luki hatarin tikkukirjaimin: “Sanoittaja työssään, älä häiritse!”.
6. Levytyssopimuksen allekirjoitus
Kun Hate Crew Deathroll -albumin äänitykset alkoivat, ei Children Of Bodom -yhtyeellä ollut voimassa olevaa levytyssopimusta. Ensimmäisen viikon aikana asia kuitenkin korjattiin ja sopimus Spinefarmin kanssa sai signeeraukset Astia-studiolla.
7. Bodom Beach Terror -kappaleen rumpualoitus
Alun perin kyseinen kappale alkoi kaikilla instrumenteilla yhtä aikaa. Tuottajana ehdotin, että mitäpä jos lähestyisimme aloitusta hieman toisesta vinkkelistä. Ajatuksenani oli antaa kappaleen ensitahdeille omaleimaisempi sävy, jota voisi keikoilla hyödyntää esimerkiksi pitkitetyn rumpuintron tapaan. Ideana oli tehdä ikäänkuin Painkiller, mutta Bodomin tyyliin.
8. Sponsorointi
Kitaristi Alexander Kuoppala oli hassujen sattumusten kautta onnistunut hoitamaan sponsorin sessioon. Hetki oli ikimuistoinen, kun olutfirman rekka kaartoi Astia-studion pihalle ja sisään kannettiin valtava pinkka olutlaatikoita sekä viisi lavaa energiajuomia. Kuljettaja sanoi vitsaillen: “Soittakaa, kun tarvitsette lisää”. Viikon kuluttua soitimme, että milloin saisimme täydennystä, sillä kaikki juomat ennättivät jo loppumaan. Luvattu täydennys ei koskaan saapunut.
9. Alexi Laihon villi soolotatsi
Alexin soolotatsi oli tällä albumilla vielä aiempaakin villimpi. Kun äänitimme kosketintaiteilija Janne Wirmanin kiippariliidejä, jouduin soiton aikana kääntämään saundimoduulista hienovirettä tietyissä kohdissa ylös, jotta se toimisi Alexin ärhäkästi vedetyn kitaran kanssa. Ilman vireen ruuvaamista lennossa olisivat tietyt osiot kuulostaneet liian epävireisille.
10. Äänitetyksessä käytetty legendaarinen miksauspöytä
Astian A-studiossa oli 2000-luvun alussa käytössä legendaarisen Love Recordsin vanhan Helios-miksauspöytä vuodelta 1977. Kyseisellä tiskillä on äänitetty valtava määrä kotimaisia klassikkoalbumeita, mukaan lukien Children Of Bodom -yhtyeen Hate Crew Deathroll.
11. Äänitysmedia
Tämä on ensimmäinen Bodom-albumi, joka äänitettiin tietokoneelle. Emme kuitenkaan käyttäneet tietokoneen tarjoamia editointimahdollisuuksia, vaan äänitimme kunnes osio oli valmis. Lyhyiden viipaleiden sijaan päätimme taltioida pitkiä pätkiä ja tämä on yksi niistä syistä, miksi levyltä välittyy aito soittamisen into.
12. Plektroja siellä, plektroja täällä
Välillä sessioissa erinäiset asiat lähtevät lentoon, ja Hate Crew Deathrollin äänityksissä tuo asia oli plektrat. Jossain vaiheessa kitarakaksikko Kuoppala-Laiho alkoi kirjaimellisesti viljelemään plektrojaan joka paikkaan. Löysin niitä jopa herkuttelupäivänä tilaamastani pizzasta. Oudoksi asian teki se, etten ollut huomannut kenenkään kopeloivan pizzalaatikkoa ja silti myöhäisen lounaani pintaa koristi kourallinen Jazz3:sia. Lisäksi yöllä äänitysten päätyttyä, kun avasin studiorakennuksessa olevan asuntoni oven, karmin välistä tipahteli lattialle kasa plektroja. AA-kerho, eli kuten Alexia ja Alexanderia leikkisästi kutsuimme, oli kyllä melkoinen hassuttelukaksikko.
13. Melodisempia kiipparisooloja
Tälle levylle haimme monien asioiden suhteen erilaista lähestymiskulmaa, ja yksi niistä on sooloissa näyttäytyvät melodiat. Oivana esimerkkinä toimii Lil’ Bloodred Ridin’ Hood -kappaleen lopun kiipparisoolo, jonka melodiakulkua ja rytmikoukkuja työstimme yhdessä Janne Wirmanin kanssa. Sitä mukaa, kun nuotit vähenivät, melodian hyvyys alkoi löytymään.
14. Hate Crew Deathroll ja jengisota Astia-studiolla
Takapihalla Andrew W.K.:n soidessa sytytimme joka ilta tulet siellä olleisiin tyhjiin öljytynnyreihin. Tätä kutsuimme nimellä jengisota. Saatat muistaa Bodomien keikkoja, joissa lavalla on ollut useita palavia tynnyreitä. He siis toivat Hate Crew Deathroll -albumin äänityksissä olleen jengisodan myös keikkalavoille.
15. Needled 24/7 laulusärö
Needled 24/7 -kappaleen laulussa oleva särö tehtiin äänitysvaiheessa ajamalla laulu Helios-miksauspöydän mikkietusessa ruvelle.
16. Keikalta studioon
Kävimme juuri ennen Hate Crew Deathroll -albumin äänitystä Saksassa Wacken Open Air -festivaaleilla. Bodomien veto alkoi päälavalla perjantai-iltana klo 21.30 heti Bruce Dickinsonin jälkeen. Olimme tehneet valtavasti keikkoja ja Children Of Bodom tuntui olevan uransa siihen asti parhaassa iskussa. Wackenin veto oli kaikin puolin niin huikea, etten koskaan tule unohtamaan sitä ja sen miksaamista. Keikka sai kuitenkin hieman oudon sävyn, kun puolivälissä settiä selkäni taakse tuli hämmentävä hemmo puhisemaan. Häneen saatamme vielä palata.
17. Hate Crew Deathrollin liidilaulujen äänitys
Harmiksemme Alexilta katosi ääni juuri lauluäänitysten alla, joten jouduimme lykkäämään taltiointa myöhempään ajankohtaan. Olen melko varma, että äänitimme kaikki albumin liidilaulut muutamalla otolla yhden yön aikana. Niin, tuolloin tykkäsimme tehdä töitä juurikin yöllä, koska silloin saimme olla rauhassa ja olimme muutenkin sopivammassa vireessä.
Muistan, kuinka aamuyön tunteina kesken lauluäänityksen väsymys alkoi saada yliotteen. Aloin nimittäin nähdä näkyjä, kuinka lattiaa pitkin vipelsi valtavia jyrsijöitä. Yritä siinä nyt äänittää ja samalla vältellä rottien puremia. Onneksi pahemmilta vaurioilta kuitenkin vältyttiin ja saimme laulut onnistuneesti taltioitua.
18. Keikkamiksaaja lyö hanskat tiskiin
Sain Hate Crew Deathroll -albumin äänitysten aikana sähköpostia kosketinsoittaja Janne Wirmanilta. Siinä kerrottiin, että Wackenin keikkaa miksatessa selkäni taakse tullut hemmo oli Wackenin äänilaitteiden omistaja. Hän oli laittanut viestiä bändin managerille, joka puolestaan välitti viestin Jannelle. Puhiseva hemmo oli tullut katsomaan, että kuka oli tuo viiksekäs känninen pitkätukka, joka oli vääntänyt festivaalien parhaat saundit. Tämän kuultuani kiitin Children Of Bodom -yhtyettä neljän vuoden keikkamiksaajan pestistä ja ilmoitin tekeväni sovitut keikat, jonka sen jälkeen löisin kirjaimellisesti hanskat tiskiin. Mikäpä olisikaan ollut parempi hetki sanoa kiitosten paljous ja hehhulei.
Children Of Bodom: Hate Crew Deathroll
Kiitosten paljous myös sinulle, kun luit nämä 18 muistoa Hate Crew Deathrollin äänityksistä. Olen ikuisesti kiitollinen Alexi Laiholle, Alexander Kuoppalalle, Henkka Seppälälle, Janne Wirmanille sekä Jaska Raatikaiselle, että sain olla mukana tällä huikealla albumilla ja Children Of Bodom -yhtyeen uran alkutaipaleella. Vaikka Alexi Laiho jätti jälkeensä todella vahvan musiikillisen perinnön, haluan vielä muistuttaa, kuinka tärkeä rooli jokaisella jäsenellä on ollut bändin menestymisen suhteen.
We’re the Hate Crew, we stand and we won’t fall!
Onnen paljoutta 6.1.2021 täysi-ikäiseksi tullut Hate Crew Deathroll!
Jos tykkäsit kirjoituksestani, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän mielenkiintoisen informaation äärelle.
Oletko jo lukenut nämä Children Of Bodom -yhtyeen albumeiden tekemisestä kertovat kirjoitukseni:
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Children Of Bodom -yhtye saapui Astia-studiolle loppuvuodesta 1998 työstämään jatkoa huikean suosion saaneelle Something Wild -debyyttialbumille. Kakkoslätyn työnimenä oli Towards Dead End, joka sittemmin muuttui muotoon Hatebreeder. Levy sisältää mm. kappaleet Warheart, Silent Night Bodom Night sekä keikkojen kestosuosikiksi nousseen listaykkössinglen, Downfall-kipaleen. Tässä kirjoituksessa jaan kanssasi 5 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin.
Mikäli pidät 2,4 miljoonaa Facebook-seuraajaa keränneen Children Of Bodomin alkupään tuotannosta ja haluat kuulla Hatebreeder-albumin työstämisestä suoraan alkulähteeltä, sinun kannattaapi jatkaa lukemista. Lisäksi mukana on ennen julkaisemattomia valokuvia äänityssessiosta, jossa toimin sekä tuottajana että äänittäjänä.
5 kutkuttavaa faktaa Children Of Bodomin Hatebreeder-albumin äänityksistä, joita et ole kuullut aiemmin
“Hemmo! Murhajärviset! Tokarieska! Riittääks kuukaus, häh!?!” – Näin alkoi puhelu, jossa lyötiin lukkoon Hatebreeder-levyn äänitykset Astia-studiolla. Soittaja oli Spinefarm Recordsin huikea Ewo Pohjola, joka nykyään tunnetaan mm. Nightwish-yhtyeen managerina.
Tuohon aikaan ei asioita vatvottu ees taas. Lyhyellä puhelulla asiat saatiin sovittua ja kaikki oli kerralla selvää. Olimme aiemmin samana vuonna työstäneet pikaisen albumidemon sekä tehneet singlet kappaleista Children Of Bodom ja Towards Dead End.
Kiersin tuolloin Bodomien matkassa myös keikkamiksaajan, kiertuemanagerin, roudarin, kitara-, rumpu- ja kosketinsoitinteknikon, valomiehen, monitorimiksaajan sekä bussikuskin ominaisuudessa. Uudet kappaleet olivatkin tulleet tutuiksi myös keikoilla, sillä aikana ennen YouTubea bändit jatkuvasti testasivat uusia biisejään yleisön edessä. Mikäpä olisikaan ollut siistimpää, kuin etuoikeutetusti seurata vierestä, kuinka uudet Bodom-veisut jokaisella esityskerralla muuttivat hieman muotoaan kohti albumille päätyvää versiota.
Hatebreeder äänitettiin debyyttilevyn tapaan Astia-studiolla, joka tuohon aikaan toimi Lappeenrannan ydinkeskustassa Koulukatu 1:ssä. Yhtyeen jäsenet Alexander Kuoppala, Alexi Laiho, Henkka Seppälä, Janne Wirman ja Jaska Raatikainen saapuivat Astialle aloittamaan äänitykset joulukuun 4. päivä 1998.
Taltiointimediana toimi tämänkin levyn kohdalla ysärillä suositut Adat-nauhurit, joissa yhdelle S-VHS -nauhalle mahtui kahdeksan raitaa. Edelliskerran jälkeen olin hommannut nauhureita lisää, jotta raidat eivät loppuisi kesken. Hatebreeder-levy taltioitiin viidellä Adat:illa eli raitoja oli käytettävissä yhteensä 40.
Olimme kuutamolla olevia, täysin kokemattomia natiaisia Pohjolasta. Mutta olimme tosissamme ja valmiina kenkimään kaikkia sekä ketä tahansa naamariin. Halusimme listiä kaikki. Tämä oli ajatus Hatebreederin takana.
–Alexi Laihon haastattelu Kerrang! Magazinessa
1. Downfall-kappaleen työnimi
Bändeillä on usein tapana antaa kappaleille työnimiä, jotka toisinaan jäävät pysyvästi käyttöön. Työnimissä viitataan yleensä säveltäjän lempibändiin tai kappaleeseen, joka on inspiroinut uuden veisun syntyä. Hatebreeder-albumilla työnimiä olivat mm. Kreator, Stonehenge, Guinnes, Uusi 2, Tuiwards ja Something Wild.
Yllä olevassa kuvassa näet Downfall-kipaleen alkuperäisen lyriikkalapun ja raitakartan. Tekstin yhteydessä mainitaan Adat-nauhurin kellonaikoja, joiden avulla osiot löytyvät huomattavasti sokkona etsiskelyä nopeammin. Lyriikkalapun alaosassa on osien vieressä niissä käytettyjä syntikkasaundeja. Keskimmäisessä sarakkeessa näyttäisi lukevan “Soolo Jens”, joka viitannee Stratovariuksen kosketinvelho-Jens Johanssonilta saatuun erittäin asialliseen soolosaundiin.
Raitakartassa on lueteltu mitä milläkin raidalla kappaleessa tapahtuu. Kun lappusta silmäilen näin 22 vuotta myöhemmin, alkoi hieman kiinnostelemaan tuo Nootteja-kohdassa mainittu “loppuun Majoneesia!” -kommentti. Onkohan sitä siellä lopussa nyt varmasti tarpeeksi…
Ja työnimistä täytyy vielä mainita, että Downfall-kappaletta kutsuttiin pitkään albumin julkaisunkin jälkeen nimellä Harjunpää. Tästä aiheesta ei liene tarvetta kommentoida toistaiseksi enempää.
2. Silent Night, Bodom Night -kappaleen osien nimet
Jatketaan vielä tovi arkistosta löytyneiden dokumentaatioiden parissa. Tässä kuvassa on rakenne- ja raitakartta veisusta Uusi 1 aka Bed of Mad-onna, jonka tuntenet paremmin nimellä Silent Night Bodom Night. Hauskana yksityiskohtana on Alexin vasempaan lappuseen raapustama piirros pakenevasta hahmosta, jota jahtaavalla kirvesmurhaajalla on kirjaimellisesti mahanalus jalkoja täynnä. Alexin piirroksetkin ovat mielestäni monilta osin silkkaa parhautta. Voi mitä kaikkea Astia-studion kätköistä löytyykään… Mutta palataanpa takaisin otsikon aiheeseen.
Silent Night, Bodom Night -kappaleen osioiden nimet ovat seuraavanlaiset:
1. At the gates
2. Metustrato
3. Iskut/Espanja/Mexico
4. Ch
5. Eri variaatioita metustratosta
6. Harppuriffi/Mun ja shakman soolot
7. Ch
En avaa osioiden nimiä sen enempää, kuin että Ch tarkoittaapi luonnollisestikin chorusta eli kertosäettä. Mikäli soolo-osion jälkimmäinen osa ihmetyttää, on juttu valitettavasti liian hämmentävä ja pitkä selostettavaksi. Siitä riittänee maininta, että kyseessä on villi viittaus tapahtumaan, johon liittyy eräs elokuva, melko kosteahko ilta sekä likaisen keikka-auton takaovi.
3. Mitä taltioituikaan nauhalle Warheartin alkuun?
Äänittäjällä on yleensä tapana ennen rec-napin painamista varmistaa, että äänitettävä muusikko on valmiina. Itseäni ei ole koskaan houkutellut hokea päivästä toiseen tylsyyksiä, kuten: “Oletko valmis?”. Siksipä tuohon aikaan äänitysvalmiuden tiedusteluna toimi kysymys: “Lähtetäänkö?”.
Avaan ensin hieman mistä tässä sanassa kirjaimellisesti onkaan kysymys. Ilman nyt jo edesmennyttä sotaveteraani-ukkiani en olisi koskaan voinut toteuttaa unelmaani Astia-studiosta. Olen siitäkin hänelle yhä valtavassa kiitollisuuden velassa. Ukki kävi usein moikkaamassa bändejä, joiden kanssa äänityksiä työstimme. Children Of Bodom -yhtyeen jäsenet tapasivat hänet lukuisia kertoja ja ukkini teki heihinkin lähtemättömän vaikutuksen.
Muistan Bodomien kysyneen: “Siis eikö ukkisi oikeesti osaa sanoa d-kirjainta?” – Kerroin, että hän ei osaa herraskirjaimia, eikä myöskään ng-äännettä. Tästä muistutuksena A-stution ovessa lukee vielä tänäkin päivänä Ukkini lausahtus “kenkät pois”. Päntin jäseniä hymyilytti kovin, kun kerroin, että ukki sanoi katuosoitteekseen “*****katu yhteksän tee niin kuin taavit”. Kyseessä oli asunto numero 9 D.
Eipä aikaakaan, kun koko pänti alkoi puhumaan Anssin ukkia. Tosin, vielä tänäkin päivänä heitän kanssaan jutustellessani, he eivät puhu pelkästään ukkiani vaan kuvaan astuupi myös Lappeenrannan huvittava aksentti, eli sie ja mie -kieli. Ukkini lanseeraama “Anssin tutio” on vahvasti iskostunut myös “Potomin poikien” käyttöön.
Hassuttelun ollessa vahvimmillaan ilmaisin kiitollisuuteni levylle päätyvän oton taltioinnin jälkeen sanomalla: “Minä kiitän”, johon etenkin Aleksi usein vastasi: “kuin tuulispää”. Tätäkään ei ehkä tarvinne avata sen enempää…
Nyt meillä on riittävästi taustatietoja, joten mennäänpä siis asiaan. Lähtökäskyn ja äänityksen oikea-aikainen ajoitus astui kehiin Warheart-kipaleen liidilaulua nauhoittaessamme. Alpumille päätyneessä lauluotossa oli nimittäin jotain sellasta, joka miksauksessa päätyttiin jättämään poies.
Juuri ennen kuin kappale jyrähtääpi käyntiin, onnistuin taltioimaan Aleksin vastauksen lähtövalmius-tietusteluuni. Onneksi se on kuitenkin edelleen tallella sekä moniraitanauhalla että raakamiksauksella. Päntiltä saamallani erikoisluvalla pääset nyt kuuntelemaan alkuvuotesta 1999 tekemäni raakamiksauksen, jossa juuri ennen ensimmäistä iskua voit juuri ja juuri erottaa Aleksin rivakan “Lähtetään”-kuiskauksen. Laita siis volume kovalle ja kuuntele näyte painamalla play.
Niin ja yllä olevassa kuvassa ovat Bed Of Razors ja Warheart -piisien raitakartat. Ensimmäisessä on lueteltuna myös mikrohvoonit, joilla runput onpi äänitetty.
4. Osa koskettimista äänitettiin rekkamiesten pukuhuoneessa
Syksyllä -98 olin löytänyt uudet studiotilat parin kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta. Entisessä rekkojen huolto- ja pesuhallissa olisi jopa 750 m2 tilaa temmeltää. Olin jo jonkin aikaa etsinyt puolet pienempää teollisuushallia, mutta suuresta neliömäärästään huolimatta tämä rakennus tuntui juuri oikealta. Tilaongelma, eli mitä tehdä ylimääräisellä tilalla ratkesi, kun päätin tehdä halliin yhden sijaan kaksi erillistä 130 m2 huippuluokan studiota.
Vaikka äänitimme Hatebreederiä käytännössä seitsemän päivää viikossa ilman taukoja, emme silti ennättäneet saada kaikkea valmiiksi ennen seuraavan session alkua. Virallisesti studion osoite vaihtui vasta rakennustöiden valmistuttua keväällä -99, joten Hatebreederin viimeiset osiot työstettiin hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa.
Rakennuksen 500 m2 halliosa olisi ollut kaikessa avaruudessaan turhan kaikuisa, joten päädyin kasaamaan pienen äänityskattauksen entiseen rekkamiesten pukuhuoneeseen. Samassa paikassa sijaitseepi nykyään HC-sauna sekä alakerran makuuhuone. Siellä taltioimme kosketintaituri Janne Wirmanin kanssa levyn syntikkaraidat loppuun ja näin Hatebreederistä tuli ensimmäinen albumi, jota nykyisissä tiloissamme on äänitetty.
Alla olevat kuvat ovat Hatebreeder-sessiosta.
5. Warheart-kappaleen arpeggioiden dilemma
Rekkamiesten entisessä pukuhuoneessa oli syntikoiden äänitys edennyt mainiosti ja enää muutama osio odotti purkittamista. Janne oli halunnut jättää Warheart-kappaleen cembalosaundilla kitaran kanssa uniksessa vedettävien arpeggioiden taltioinnin session loppuun ja nyt niiden hetki oli koittanut.
Laitoin nauhat nauhureihin, kelasin kyseisen kappaleen oikeaan kohtaan ja painoin play. Kunpa olisin äänittänyt mitä tuleman piti. Osio kuulosti aivan järkyttävälle! Kovinkaan moni nuotti ei nimittäin sopinut kitaran kanssa yksiin.
Kyse ei kuitenkaan ollut vitsistä ja Janne oli aivan yhtä hämmästynyt, sillä hän oli soittanut kuvion juuri kuten Alexi oli sen näyttänyt. Arpeggiokuvio oli myös huolellisesti treenattu, mutta jostain syystä syntikka ja kitara eivät lainkaan pelittäneet yhdessä. Mistä tässä mahtoikaan olla kyse?
Otimme pikaisen puhelun Alexille Helsinkiin ja tiedustelimme missä vika. Hän kertoi tomeraan tapaan muuttaneensa kuvion viime hetkellä, koska uusi versio tuntui paremmalle. Erittäin hyväksyttävä selitys, mutta mitenkäs tämä uusi kuvio sitten oikein meneepi? Tähän Allulla ei ollut vastausta, sillä hän oli soittanut kuvion fiiliksellä, eikä muistanut siitä käytännössä mitään. Puhelun päätteeksi hän toivotti meille Akka päälle tv-sarjan Oikotuulet-jakson Liimiksen tavoin tsemppiä ja häntää pystyyn päin siellä päin. Jäimme Jannen kanssa pohtimaan, kuinka homma saataisiin maaliin…
Ainoa ratkaisu oli kuunnella nauhalta Alexin arpeggiokitaran kuvio ja ottaa se nuotti nuotilta haltuun. Seuraavan tunnin käytimme nauhojen kelaamiseen ja opettelimme kuvion yksi ääni kerrallaan. Haluan tähän väliin muistuttaa, että tietokoneella on suht helppo kuunnella kitararaitaa vaikkapa nuotti kerrallaan. Nauhan ollessa kyseessä se kuitenkin tarkoittaapi suurta määrää edestakaisin kelaamista ja näin ollen homma oli jonkin verran työläämpää vaan ei suinkaan mahdotonta. Otimme siis haasteen vastaan.
Kun kuvio oli selvillä, seuraavaksi se piti treenata lihasmuistiin ja sitten vielä niin sanotusti “selkärankaan”, jotta soittaminen kuulostaisi mahdollisimman luontevalle. Pyristellen moni homma olisi saatu jo aiemmin valmiiksi, mutta juurikin luontevuus on yksi niitä asioita, joita voit tuottamiltani Children Of Bodom -yhtyeenkin levyiltä aistia.
Luontevaa soittoa on miellyttävä kuunnella ja tämänkään veisun kohdalla emme suostuneet kompromisseihin. Homma saatiin maaliin ja vielä tänäkin päivänä se kuulostaa erittäin hyvälle.
6. Anjovis bonus
Viisihän näitä piti olla, mutta otetaanpa loppuun vielä erittäin spesiaali bonus-knoppitieto, jota et ole kuullut koskaan aiemmin. Kuka soittaa Hatebreeder-kappaleen pre-chorusmelodian vasemman kaiuttimen harmoniakitaraa?
Oli suuri ilo saada toimia tuottajana sekä äänittäjänä Bodomien kakkosalbumilla, jota myös väritrilogian keskimmäiseksi eli vihreäksi levyksi kutsutaan. Bändillä oli valtava halu tehdä jotain todella suurta ja oli huikeaa seurata heidän luovaa kauttaan lähietäisyydeltä.
Muistiinpanojeni mukaan 10 biisin äänityksiin käytettiin yhteensä 291 tuntia 29 päivän aikana. Towards Dead End -kipale purkitettiin kahdessa erillisessä osassa, jotka yhdistettiin vasta miksauksen jälkeen.
Olen saanut valtavasti positiivista palautetta molempien albumeiden uudelleen masteroiduista vinyyliversioista. Moni on myös hehkuttanut, ettei ole aiemmin kuullut kappaleita näin lämpimän kuuloisina. Alkuperäisen julkaisun aikaanhan vinyylilevyt eivät olleet enää kovinkaan suosittuja ja ne työstettiin usein CD-masterista.
Suomessa Hatebreeder myi platinaa ja ylsi albumilistan sijalle 6, joka tuohon aikaan oli äärimetallibändille erittäin harvinaista. Nimikkoveisu Children Of Bodom sekä toisena lohkaisuna julkaistu Downfall myivät molemmat kultaa ja nousivat kotimaisen singlelistan ykköseksi pysyen siellä useita viikkoja. Mikä on sinun lempikappaleesi tältä albumilta ja miksi?
Jaettu ilo, parempi ilo
Kiitos, että sain jakaa nämä Hatebreeder-albumin sessiomuistot kanssasi. Oli huikeaa kuunnella levy vuosien tauon jälkeen ja huomata kuinka jokainen nuotti oli yhä syvällä muistin sopukoissa. Lisäksi musiikki toi pintaan valtavasti muistoja monista hetkistä, joita albumin äänityksen aikana yhdessä koimme.
Jos tykkäsit kirjoituksestani, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia Bodomfaneja pääsemään tämän mielenkiintoisen informaation äärelle.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
2,3 miljoonaa Facebook-seuraajaa, yli kaksi miljoonaa myytyä albumia ja lukuisia muita tunnustuksia sekä palkintoja on kahminut eräs kotimainen metalliyhtye. Tässä kirjoituksessa käymme läpi muutamia aiemmin kertomattomia yksityiskohtia hienon albumin synnystä. Kerron nimittäin sinulle 5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista.
Sinun kannattaa lukea tämä kirjoitus, mikäli haluat kuulla ennen julkaisemattomia Bodom-tarinoita suoraan alkulähteeltä.
5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista
Elettiin vuotta 1997, kun sain puhelun Alexi Laiholta, joka halusi varata studioaikaa albumin äänitykseen ja miksaukseen. Muistin pojan, sillä olin tehnyt jo kaksi demosessiota hänen bändinsä kanssa. Ja mikäli luulet hänen soittaneen Espoolaisella järvellä tapahtuneisiin murhiin viittaavan bändin asialla, olet väärässä. Alexi nimittäin oli tekemässä varausta Inearthed-yhtyeelleen, eli bändille joka vasta myöhemmin tulisi tunnetuksi nimellä Children Of Bodom.
Inearthed oli tehnyt kolme demoa, joista kaksi viimeistä olin äänittänyt ja miksannut. Nyt oli tullut aika ottaa suurempi askel ja alkaa työstämään ensimmäistä kokopitkää, jonka työnimeksi matkan varrella muodostui leikkisästi “peiskalätty”.
Ajankohta varattiin kesäloman lopulle ja sessio tulisi alkamaan heinäkuun 23. päivä Astia-studiolla, Lappeenrannassa. Siihen aikaan studioni sijaitsi kaupungin ydinkeskustassa, osoitteessa Koulukatu 1.
Olet aiemmista kirjoituksistani voinut lukea joitakin asioita Something Wild -albumin synnystä. Tällä kertaa kuitenkin kerron sellaisia yksityiskohtia, joista en aiemmin ole blogissani jakanut.
1. Kenen vahvistimella kitarat soitettiin ja missä vahvistin on nyt?
Albumin kitarasaundi on melko rankka ja useissa arvosteluissa sitä on kovasti hehkutettu. Ennätin kuulemaan Alexi Laihon soittoa lukemattomilla vahvistimilla, kun kiersin miksaamassa heidän keikkojaan ympäri maailmaa vuosina 1998–2002. Ja aina Alexi kuulosti omalta itseltään vahvistimesta riippumatta. Soittajan saundi on siis ensisijaisesti aina hänen sormissaan.
Studiollani oli tuolloin työkaverini Jussi Jauhiaisen kitaravahvistin; jenkkisähköillä toimiva Peavey 5150 mk1 -putkinuppi. Tuo kyseinen vahvistin saundasi kaikin puolin hämmentävän hyvälle. Se oli monien sillä soittaneiden mielestä erinomainen yksilö ja voit kuulla sitä useilla kyseisen aikakauden Astia-äänitteillä.
Something Wild -albumin kitarat on siis soitettu Jussin vahvistimella. Kaappina taisi olla kuvassa näkyvä Marshallin 4×12″ ja sen taltioin Shure SM57 tai SM58 -mikrofonilla.
Mutta minne onkaan tuo kyseinen kitaravahvistin vuosien saatossa päätynyt? Sen nykyinen omistaja on Antti “Hyrde” Hyyrynen eli Stam1nan laulajakitaristi. Hän kertoo käyttäneensä vahvistinta mitä todennäköisimmin kaikkien Stam1nan levyjen komppikitaroissa.
2. Yksi kappale jäi julkaisematta
Tiesitkö, että Something Wild -albumille äänitettiin ja miksattiin yksi kappale, jota ei koskaan julkaistu? Kyseisen kappaleen demoversio löytyypi eräältä Inearthedin demolta hieman toisenlaisessa muodossa.
Albumin teon aikaan soitin aktiivisesti kitaraa ja olin erittäin otettu, kun Alexi pyysi minua luikauttamaan soolon kyseiseen kipaleeseen. Kenties jonain päivänä tämä veisu, joka on nyt odottanut jo yli kaksi vuosikymmentä näkee päivänvalon ja sinäkin pääset siitä nauttimaan.
3. Rumpujen yhden osan jälkiäänitys kelanauhurilla
Something Wild on äänitetty S-VHS -nauhaa käyttävillä Adat-nauhureilla. Tuohon aikaan Astialla ei ollut suurempia editointimahdollisuuksia vaikka lopuksi miksaukset DAT-nauhalta tietokoneelle siirrettiinkin.
Parin kappaleen pohjaraitaa soitettaessa alku sujui hyvin, mutta lopussa tuli soittovirhe. Päädyimme äänittämään loppuosan erikseen ja yhdistämään otot miksauksen jälkeen. Tänä päivänähän tuo on helppoa ja sangen yleistä, mutta tuohon aikaan asia oli vallan toinen.
Kelanauhaäänityksessä ei ole undo-nappia. Kun painat äänityksen päälle, pyyhkiytyy äänitettäviltä raidoilta aiempi otto pois ja uusi otto äänittyypi tilalle. Et voi jälkikäteen muokata ottojen saumoja saati palata edelliseen ottoon.
Yhden veisun kohdalla rumpali Jaska Raatikainen oli muuten täysin tyytyväinen, mutta halusi soittaa nopean tuplabasarikohdan uudelleen. Päädyimme tekemään sellaista, mitä yleensä nauhaäänityksissä ei tehdä.
Vaikka kappaleita ei soitettu klikin mukana, oli Jaska silti täysin varma, että pystyisi soittamaan nopean tuplabasari-kohdan jälkiäänityksenä paremmin. Teimme pari harjoituskieppiä ja sitten taltioimme muutaman sekunnin pätkän rummuilla uudelleen.
Kyseinen veisu on Deadnight Warrior, jonka kohdassa 2:16–2:20 olevan tuplabasari-pyrähdyksen rummut äänitimme jälkeenpäin uudelleen. Tietokoneäänityksessä tämä ei ole mitenkään ihmeellistä. Nauhahommissa taas äänittäjän tulee kyetä painamaan äänitys päälle ja pois millisekunnilleen oikealla hetkellä. Ja olen edelleen iloinen siitä, kuinka sekä Jaska että minä siinä onnistuimme!
4. Miksatessa keskellä yötä saimme yllättävän vieraan
Äänitysten jälkeen bändi palasi kotiin Helsinkiin, tai siis kaikki muut palasivat paitsi Jaska. Miksaus hoidettiin minun, studioharjoittelijani Pasi Kärpän sekä Jaskan toimesta.
Koska minkäänlaista automaatiota ei tuohon aikaan studiollani ollut, kirjoitimme kullekin paperilapun täydeltä tekstiä miksauskartaksi. Seurasimme Adat-nauhurin kelloa ja tietyissä kohdissa teimme lapun osoittamia miksausmuutoksia.
Alustin jokaisen kappaleen miksauksen; ruuvasin saundit, tein automaatiosuunnitelman sekä kirjoitin miksausohjeet, jotka yhdessä harjoittelimme ja hioimme kuntoon. Kutakin miksausta täytyi harjoitella monta kertaa, sillä välillä meillä kädet viuhuivat biisin alusta loppuun lähes tauotta.
Jokaisessa biisissä kukin meistä teki jopa parikymmentä muutosta. Yksikin virhe, edes pieni sellainen, ja jouduimme aloittamaan alusta. Jaska vastasi rummuista ja nosti virveliä, sekä piti huolta että jokainen tomi-isku oli varmasti riittävän kovalla. Hän myös hoiti rumpukaikujen kääntämistä isommalle sekä pienemmälle.
Eräänä yönä noin klo 02 studion ovi aukesi ja Alexi tepasteli sisään. Tervehdimme häntä ja jatkoimme miksausta. Muutaman sekunnin kuluttua tajusimme tilanteen ja olimme ihmeissämme. Miksi Alexi harppoi studion ovesta sisään keskellä yötä? Hänenhän piti olla Helsingissä!
Herra Laiho kertoi, ettei taaskaan ollut saanut nukuttua ja koska äitinsä tarvitsi autoa vasta aamulla, hän päätti karauttaa vajaat 250 km Espoosta Lappeenrantaan keskellä yötä pariksi tunniksi diggailemaan miksauksia. Hän ei luonnollisestikaan ollut informoinut meitä saapumisestaan.
Niin. Me teimme tuolloin töitä noin 16 tuntia päivässä, joten kahdelta aamuyöllä oli vielä oikein hyvä hetki miksata hienoa levyä. Alexi oli miksauksiin tyytyväinen ja kurvaili aamuksi kotiin. Sellainen oli miksauksia seuraamaan saapunut öinen yllätysvieras.
5. Ostoskärry-ralli
Äänitin muistaakseni Alexander Kuoppalan kitaroita jälleen keskellä yötä, kun havahduimme hämmentävään mekkalaan. Menimme etsimään metelin aiheuttajaa ja löysimme muut bändin jäsenet kurvailemasta pitkin studion käytäviä ostoskärryjen kanssa!
Basisti Henkka Blacksmith Seppälä oli nuorimpana päässyt kärryjen kyytiin ja muut roikkuivat niiden reunoilla. He olivat kuulemma ensin laskeneet kärryillä studion vieressä olevaa Lappeenrannan toista pääkatua. Siihen kyllästyttyään he keksivät raahata kärryt paloportaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa studioni tuolloin sijaitsi. He nostivat Henkan kärryihin ja rullailivat pitkin kaltevaa kattoa. Onneksi ostoskärry-ralli ei tällä kertaa aiheuttanut suurempia vahinkoja.
Kun aamulla tutkailin kärryjä, olivat ne kuitenkin sen verran heikossa hapessa, etten kehdannut niitä enää alakerran kaupalle palauttaa. Muuttaessani nykyisiin tiloihin Hatebreeder-albumin aikoihin, jouduin ottamaan kärryt mukaani. Yllä olevan kuvan ostoskärryt liittyvät tapaukseen.
6. Näitä piti olla viisi, mutta otetaanpa vielä yksi erikoinen sattumus
Something Wild -albumin aikaan miksasin kesäteatteriesityksiä ja tuona kesänä teimme nuorisonäytelmää nimeltä Kaunotar ja hirviö. Rumpali Jaska asui ennen Espooseen muuttoa Lappeenrannassa ja osa teatteriväestä oli hänelle ennestään tuttuja.
Eräänä päivänä Jaska tuli mukaani kesäteatterille ja hassujen sattumien kautta hän päätyi savukoneen käyttäjäksi. Tuohon aikaan savukoneetkin olivat hieman toista kuin nykyään ja käyttäjän piti ryömiä esiintymislavan alle konetta operoimaan.
Jaska teki työtä käskettyä ja hoiti tämänkin tonttinsa erittäin mallikkaasti. Levyä tekemään saapuessaan hän tuskin arvasi joutuvansa ryömimään kesäteatterin lavan alla ja töräyttämään valtavaa savumäärää hirviön muuttaessa muotoaan…
Kiitos kun luit Children Of Bodom -yhtyeen debyyttialbumi Something Wildin synnytyksessä tapahtuneista erikoisista sattumuksista. Välillä äänityssessioissa tapahtuupi sangen hassuja asioita.
Muistan nauttineeni tämän levyn tekemisestä todella paljon. Yksi asia, jonka elävästi muistan voi kuulostaa sinusta varmasti oudolle, mutta seuraavalla tavalla sekä bändi että minä kyseisestä albumista ajattelimme.
Olimme nimittäin varmoja, ettei tästä levystä tule kukaan koskaan tykkäämään. Ja olimme kerrankin aivan tosissamme. Naureskelimme, että levy on liian bläkkistä melodisen metallin diggareille ja aivan liian melodista rankemman metallin ystäville. Teimme koko sydämestämme musiikkia, jota halusimme kuunnella ja josta nautimme valtavasti, emmekä välittäneet muiden mielipiteistä piirun vertaa.
Edellisessä Inearthed-yhtyeen Shining-demon sessioissa katsoimme joka ilta huikeaa Amadeus-leffaa VHS-nauhalta. Tuo elokuva teki bändin jäseniin lähtemättömän vaikutuksen, joka kuuluu Children Of Bodomin debyytillä. Tunnistatko albumilta löytyvät Mozartin melodiat?
Olen kiitollinen, että sain olla mukana tekemässä Something Wildia. Ja etenkin nyt, kun bändi on vanhan kokoonpanonsa osalta lopettanut toimintansa, haluan sydämeni pohjasta kiittää Alexi Laihoa, Jaska Raatikaista, Alexander Kuoppalaa, Janne Wirmania sekä Henri Seppälää kaikista niistä hienoista muistoista ja kokemuksia, joita sain kokea ja jakaa kanssanne yli 20 yhteisessä studiosessiossa sekä neljän vuoden ajan keikkareissuilla. Kiitos myös tekemästänne musiikista, jonka avulla moni on selvinnyt vaikeiden aikojen yli.
Jaa kirjoitus sosiaalisessa mediassa
Mikäli tykkäsit kirjoituksestani, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia Bodom-diggareita nauttimaan näistä aiemmin julkaisemattomista tiedonjyväsistä.
** Netissä on useita eri julkaisupäivämääriä Something Wild -albumille. Levy nauhoitettiin kesällä 1997, joten sitä ei ole voitu julkaista saman vuoden helmikuussa. Helmikuussa 1998 Century Media julkaisi Something Wildin Euroopassa. 90-luvulla albumit julkaistiin Suomessa yleensä keskiviikkona, joten mitä todennäköisimmin Something Wildin virallinen julkaisupäivämäärä on 26.11.1997.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Mitä kaikkea äänitysstudiossa tapahtuu ennen kuin biisi on valmis julkaistavaksi? Studiokierroksella tutustut inspiraatiota huokuviin studiotiloihin ja analogiseen laitteistoon. Lisäksi kuulet mielenkiintoisia tarinoita Astia-studiolla tehdyistä sessioista.
Vinyylidemonstraatio Onko väliä mistä formaatista musiikkia kuuntelet? Huippusuositussa vinyylidemonstraatiossa vertaamme eri tyylilajien musiikkia useasta formaatista. Demonstraatio avaa selkeästi kuunteluformaattien välisen valtavan eron ja auttaa sinua nauttimaan musiikista aivan uudella tavalla.
Polttariseurueen nauhoitus – ohjelmaa polttareihin Lappeenrannassa Laulaako polttarisankari karaokea aina kun mahdollista? Tule Astia-studiolle kokemaan aito nauhoituskokemus, joka on polttareiden kohokohta! Saat kappaleen mukaasi, kun siirrytte studiolta seuraavaan kohteeseen. Tunnetta pursuava äänitys päädytään usein soittamaan myös häissä.
Astia-studiolle on helppo tulla, sillä se sijaitsee vain kahden kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, Harapaisen kaupunginosassa. Pihalla on runsaasti maksutonta pysäköintitilaa. Elämyksistä vastaa kulta- ja
platinalevyjä tuottanut, täys-analogisen Astia-studion perustaja Anssi Kippo.
Studiokierroksella pääset tutustumaan Astia-studion tunnelmallisiin studiotiloihin. Molempien tarkkaamoiden – eli huoneiden, joissa äänityslaitteet sijaitsevat – sydämessä sykkii harvinainen, Britanniassa vuonna 1990 valmistettu Trident Vector 432 -miksauspöytä. Soittohuoneissa kuulet akustiikan vaikutuksen ääneen ja pääset näkemään tilat, joissa on äänittänyt albumeita muun muassa 2,2 miljoonaa Facebook-seuraajaa kerännyt Children of Bodom ja monet muut suositut yhtyeet. Kuulet samalla yksityiskohtaisia tarinoita sessioista ja lopuksi kurkistamme Astialla äänittävien bändien hulppeisiin majoitustiloihin.
Ne studion tilat oli nii mielettömän siistejä, kun siellä sit oikeesti oli ne analogiset laitteet.
– Lappeenrantalaisen koulun oppilas
Studiokierros ylitti moninkertaisesti kaikki odotukseni. – Ilse Luukas
Kesto: 60 minuuttia Osallistujamäärä: enintään 10 henkilöä Hinta: 100 euroa/seurue
Vinyylidemonstraatio on suosituin Astia-studion tarjoama elämys, jossa löydät selkeiden ääninäytteiden avulla aivan uuden tavan kuunnella musiikkia. Saat myös vastauksen siihen,
miksi laulujen sanoista ja tv-ohjelmien puheesta ei saa enää nykyisin kunnolla
selvää. Useat demonstraation kokeneet kuvailevatkin vinyylidemonstraatiota elämää muuttaneeksi kokemukseksi.
Vinyyli-demonstraatio oli pysäyttävä ja jokaisen vähääkään musiikista kiinnostuneen olisi syytä kokea se. – Kalle Lindroth
Anssin demonstraatio oli hyvin informatiivinen ja jopa hämmästyttävä. Analogisen soundin läheisyys ja lämpö oli hyvin havaittavissa. – Jarmo Nikku
Kesto: 90–180 minuuttia Osallistujamäärä: enintään 8 henkilöä (toimii kaikkein parhaiten kolmelle kerrallaan) Hinta: 150–300 euroa/seurue
Voit myös yhdistää studiokierroksen ja vinyylidemonstraation niin,
että ensimmäisen kesto on 30 minuuttia ja jälkimmäisen vähintään 90 minuuttia.
Polttariseurueen nauhoitus – OHJELMAA POLTTAREIHIN LAPPEENRANNASSA
Polttariseurueen nauhoitus on ikimuistoinen elämys koko seurueelle! Nauhoitamme juhlakalun laulua Pave Maijasen vanhalla Neumann U67-putkimikrofonilla magneettinauhalle käyttäen valmista taustaa. Valmiin taustan sijaan on mahdollista saada myös livebändi tai säestäjä. Silloin studioaikaa tarvitaan useampi tunti, ja samalla studiokokemus on kokonaisvaltaisempi.
Voit myös yhdistää studiokierroksen ja vinyylidemonstraation polttariseurueen nauhoitukseen. Laita viestiä tästä, ja räätälöidään polttareihisi parhaiten soveltuva paketti.
Tuntui, että niin sankari kuin myös muut mukana olleet olisivat olleet isompiakin rokkistaroja. Kukaan ei tule unohtamaan kokemusta, kun sai olla ammattilaisen ohjauksessa! –Terhi Saldre
Kesto: alkaen 60 minuuttia Osallistujamäärä: enintään 15 henkilöä Hinta: alkaen 150 euroa/seurue
Kun äänitys ja miksaus on valmis, seuraavaksi on vuorossa masterointi. Masterointi tarkoittaa yleisimmässä merkityksessä stereomiksauksen jälkikäsittelyä, jossa miksattua raitaa muokataan kompressorilla ja ekvalisaattorilla eli EQ:lla. Musiikin masterointi on äänenkäsittelyn viimeinen työvaihe.
Masteroinnissa voidaan muun muassa:
Leikata tai korostaa miksatun kappaleen tiettyä taajuusaluetta
Kompressoida tai limitoida miksauksen dynamiikkaa
Yhdistää kaksi tai useampia biisejä toisiinsa
Masteroinnissa ei voi esimerkiksi:
Nostaa pelkän lauluraidan äänenvoimakkuutta
Lisätä kirkkautta johonkin tiettyyn instrumenttiin
Vähentää virvelikaikua
2. Mitä masterointi tarkoittaa?
Masteroinnin tarkoituksena on antaa miksaukselle paras mahdollinen viimeistely, jotta kappaleesi saadaan soimaan mahdollisimman tasalaatuisesti kaikissa kuunteluympäristöissä. Muokkauksen kohteena on miksattu raita, eli muokkaukset vaikuttavat sekä kaikkiin instrumentteihin että lauluun. Masteroinnissa nostetaan äänenvoimakkuus nykyvaatimuksien mukaiseksi.
Vuosikymmeniä sitten masterointi ei muuttanut ammattilaisen tekemää miksausta, koska miksaus kuulosti jo valmiiksi erinomaiselle. Kotiäänityksen yleistyttyä masteroinnin merkitys on kasvanut huomattavasti, ja usein ammattilaisen tekemä masterointi voi parantaa saundia yllättävän paljon.
Masterointi tarkoittaa:
Miksatun stereoraidan hienosäätöä
Miksatun kappaleen äänenvoimakkuuden nostamista
Alku- ja loppufeidien lisäämistä miksattuun raitaan
3. Kuinka paljon masterointi maksaa?
Edullisimmillaan masteroinnin saa vitosella. Jos kuitenkin haluat musiikkisi kuulostavan oikeasti laadukkaalle ja hyvälle, sinun kannattaa maksaa masteroinnista ammattilaiselle. Masterointihinta vaihtelee tekijän ja tekotavan mukaan. Läppärillä masterointiin ei tarvita kalliita laitteita ja silloin hinta on edullinen, mutta laatu ei yllä analogisella laitteistolla masteroitujen kappaleiden tasolle.
Astia-studiolla masteroinnit hoitaa musiikkituottaja Anssi Kippo, joka on toiminut äänialan ammattilaisena vuodesta 1994. Plugarien sijaan Anssi käyttää aitoa analogista laitteistoa ja ajaa masteroitavan musiikin magneettinauhalle. Analoginen masterointi lisää musiikkiisi miellyttävää analogilämpöä. Aitojen laitteiden ja nauhallepyöräytykseen käytetyn ajan takia Astia-studion masterointihinta on plugarimasterointia korkeampi – aivan kuten laatukin.
Astia-studiolla masteroinnissa:
Käytetään analogisia laitteita
Masterointi äänitetään magneettinauhalle
Lisätään kylmyyden sijaan lämpöä musiikkiisi
Esimerkkejä Astia-studion masterointihinnoista:
Yksi 4-minuuttinen kappale 80 €
Kaksi 4-minuuttista kappaletta 140 €
40 minuuttia kestävä albumi 500 €
Hinnat sisältävät arvonlisäveron 24 % ja ovat voimassa toistaiseksi.
4. Kuinka saan musiikkini masterointiin Astia-studiolle?
Yleisin tapa on lähettää tiedosto(t) masteroitavaksi esimerkiksi Dropboxin, Google Driven tai WeTransferin kautta. Kappaletta ei tule lähettää sähköpostin liitetiedostona eikä WhatsAppin tai Messengerin kautta.
Mikä tiedosto masterointiin? Suositeltu tiedostomuoto on stereo WAV tai stereo AIFF 44.1 kHz 24 bit. Vaihtoehtoisesti tiedoston näytteenottotaajuus voi olla 48 kHz. Otamme masteroitavaksi myös 1/4″ kelanauhaa sekä c-kasetteja, jos kappaleesi on miksattu kyseiseen formaattiin.
Suuri kiitos sinulle masteroinnista. Soundaa ja toimii täydellisesti. –Astia-studion asiakas
Esimerkkejä Astia-studiolla masteroiduista kappaleista ja albumeista:
Hannu Lepola Ystävineen: Kuka avasi hornan portit -single
Pyydä erikseen tarjous vinyylimasterista. Saat parhaan lopputuloksen, kun se tehdään kelanauhalle. Digitaalisesti tehty albumi saadaan selvästi lämpimämmäksi, kun vinyylilevyt työstetään tiedostojen sijaan kelanauhasta.
Esimerkkejä Astia-studiolla kelanauhalle tehdyistä vinyylimasteroinneista, jotka on tiedostojen sijaan tehty magneettinauhasta:
Children of Bodom: Something Wild (Svart Records SRE389)
Children of Bodom: Hatebreeder (Svart Records SRE394)
Children of Bodom: Follow the Reaper (Svart Records SRE412)
Children of Bodom: Hate Crew Deathroll (Svart Records SRE413)
Sound is amazing on this! This version is absolutely breathtaking. Couldn’t ask for a better reissue! –EndorAurora/Discogs.com
I purchased FTR, HCDR, and HB reissues from Svart Records. These reissues are about as good as it gets. The sound quality, the packaging, etc. all top-notch. Couldn’t be happier. –ThemetalLife/Discogs.com
Tarvitsetko masteroinnin YouTubea varten 48 kHz näytteenottotaajudella? Tämä onnistuu hyvin. Mainitse asiasta tilauksen yhteydessä.
Palaneita käämejä, hampaiden kiristelyä, totaalista turhautumista ja epämiellyttäviä tilanteita kireässä ilmapiirissä – niistä on kaikki äänityssessiot tehty. Vai onko sittenkään? Entäpä jos äänittäminen olisikin pelkästään positiivinen kokemus, ja olisit lopputulokseen täysin tyytyväinen? Tällä kertaa tarkastelemme modernia äärimetallia soittavan yhtyeen session kulkua kenties hieman hämmentävästä kulmasta: “Voi jestas kuinka kivaa musiikin äänittäminen voikaan olla!” – Case study Vanguardian | Tuottajan merkitys.
Oletin session olevan henkisesti paljon raskaampaa, kuin mitä se todellisuudessa oli. Sessiosta kehkeytyi kokonaisuudessaan rennoin ja kehittävin, mitä olen koskaan kokenut.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Sinun kannattaa ehdottomasti lukea tämä kirjoitus, mikäli olet kokenut epämiellyttäviä hetkiä äänityksiä tehdessäsi. Muusikkoa saattaa jopa hämmästyttää, kuinka studioreissu voi parhaimmillaan olla todella positiivinen elämys. Vastaavasti äänittäjä saa inspiraatiota vaihtoehtoisesta tekotavasta, joka väistämättä johtaa parempaan lopputulokseen. Lisäksi tämä kaikki tapahtuu ilman editointia, keinotekoisia rumpusämplejä, reamppausta ja laulun tunettamista.
** Kirjoituksessa kuvatun äänityssession kappaleita ei ole vielä julkaistu (16.9.2021) **
“Voi jestas kuinka kivaa musiikin äänittäminen voikaan olla!”
– Case study Vanguardian | Tuottajan merkitys
Tämä kirjoitus poikkeaa aiemmista case study -kirjoituksistani siten, ettemme tällä kertaa keskity käytännössä lainkaan äänittämisen saati miksaamisen tekniseen puoleen. Siirrämme katseemme siihen, millä tavalla positiivinen äänityskokemus syntyy ja kuinka sinä voit siihen vaikuttaa.
Ensimmäinen kosketus Astia-studioon oli Anssi Kipon tekemä mainosvideo liittyen parempaan rumpusoundiin. Sen innoittamana päätin tutustua hiukan tarkemmin Anssin tekemisiin ja samastuin hänen näkemyksiinsä todella paljon, kuinka modernista musiikista ja sen tuottamisesta ikään kuin uupuisi jotain.
Muutamien pitkien ja hedelmällisten Anssin kanssa käytyjen keskusteluiden jälkeen toin idean analogiäänityksistä muille bändin jäsenille ilmi, ja kaikkia kiinnosti lähteä kohti uusia tuulia. Kenties myös hiukan epämukavuusalueelleen. Tarkoitus oli saada sitä räyhää, live-energiaa sekä omaa soundia irti musiikistamme.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Tiesin Bodomien äänittäneen kovimmat levynsä Anssin kanssa. Muuta en tiennyt kuin että Analogilla mennään. …odotin tiukkaa laadunvalvontaa ja melko kuluttavaa meininkiä. Meno ei ollukkaan sitte ollenkaan kuluttavaa, päinvastoin. Meno oli palauttavaa, välittävää, pehmeää ja miellyttävää. Upeaa jälkeä tuli paineitta, mitä en ollut aiemmin kokenut. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Joulukuussa 2019 modernia metallia soittava Vanguardian varasi studiosession, jonka ajankohdaksi valikoitui tammikuu 2021. Tavoitteena oli tehdä teknisesti haastavaa raskasta musiikkia kalustolla, joka ei sallisi reamppausta, rumpujen triggaamista, laulujen tunettamista, rumpusämplejä eikä etenkään editointia. Ajatus kiehtoi minua suuresti, sillä tiesin, että onnistuessaan tästä voisi tulla todellinen suunnannäyttäjä muille saman genren bändeille.
Itselläni päällimmäisenä tuli mieleen pieni epävarmuus siitä, kuinka pystyisimme toteuttamaan EP:n biisit nauhalle ilman moderneja apukeinoja.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Yksi ennakko-odotuksista tai tavoitteista oli se, että haluttiin todistaa itsellemme, että teknisesti kimurantteja kappaleita on ehdottomasti mahdollista äänittää ihan kokonaisilla otoilla, ilman editointia, tunettamista tai rumpusampleja.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Tiesin, että jätkillä oli paljon paineita studioon mennessä. Odotin paljon enemmän raskasta henkistä ja sosiaalista taakkaa, jopa bändin jäsenten välistä vihaa. Sessio yllättikin yhdistämällä koko porukan yhdeksi voimakkaaksi heimoksi. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Bändin jäsenet suostuivat hieman pitkin hampain jättämään mallintavat digivahvistimet kotiin, sillä käyttäisimme äänityksissä oikeita putkivahvistimia. Treenikämpällä livenä taltioidut äänitteet auttoivat minua ohjeistamaan mihin kunkin jäsenen tuli kiinnittää huomiota, jotta pääsisimme parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Ajattelin sessiosta tulevan hyvin haastavan, sillä teknisen äärimetallin soittaminen ilman metronomia kovan luokan studiossa asetti melkoisen suuret esivaatimukset. Ensimmäisten ottojen jälkeen kuitenkin alkoi havahtumaan siihen, että kappaleiden veivaaminen hyvillä puitteilla ja letkeällä meiningillä olikin aivan tajuttoman hauskaa! Session aikana harmituksen hetket olivat minimissään ja koko sessio tuntui ikään kuin menevän omalla painollaan. Näin luontevasti ja mukavasti kulkevasta sessiosta ei ole ollut kokemusta missään muualla. –Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Vaan mikä tekee äänityksestä luontevan ja mukavasti kulkevan? Vaikka tunnelmaan vaikuttaa jokaisen mukana olevan mieliala, silti suurimmassa tunnelman luojan roolissa on aina tuottaja. Se, mitä tuottaja tarkalleen ottaen tekee, on usein hieman häilyvää jopa kokeneemmallekin muusikolle. Tuottajan rooli voi pienimmillään kattaa pelkän aikataulutuksen – ja toisessa äärilaidassa yltää käytännössä kaikille osa-alueille sovituksesta sekä kappalerakenteista saundeihin ja äänitteeltä välittyvään tunnelmaan.
Anssin positiivinen asenne ja tasavertainen suhtautuminen muusikoihin loi rennon tunnelman.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Tuottaja – tunnelman luoja
Musiikin tuottamisessa on paljon samaa kuin elokuvan ohjaamisessa. Katsoin jokin aika sitten Steven Spielbergin Minority Report -elokuvan VHS-nauhalta, jonka lopusta löysin ilokseni dokumentin leffan tekemisestä. Siellä eräs näyttelijöistä kertoi ennen kuvauksia olettaneensa huikean Spielbergin olevan pikkutarkka natsi. Hän kertoi hämmästyneensä valtavasti, kun ohjaajalegenda osoittautuikin maanläheiseksi inspiraattoriksi, joka kannusti näyttelijöitä heittäytymään rohkeasti ja tekemään asiat heille itselleen mieluisimmalla tavalla.
Anssilla on todella hieno kyky ikään kuin ohjata soittaja itse ymmärtämään mitä kappale vaatii ja miten haluttuun lopputulokseen päästään. Missään vaiheessa ei tunnu siltä, että Anssi käskyttäisi tai pakottaisi soittajan tekemään asioita, vaan prosessin aikana soittaja itse havahtuu kuulemaan tarvittavat korjaukset soitossa ja sovituksissa. Anssin rooli on toisin sanoen korvaamaton.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Tunnelman luominen niin äänityssession, kuin kaiken muunkin suhteen, tulee aina lähteä aidoista ja rehellisistä lähtökohdista. Soittajien ja laulajan tulee pystyä luottamaan tuottajaan. Tämä on mahdollista silloin, kun tuottaja kertoo ajatuksensa avoimesti ja voittaa näin muusikoiden luottamuksen. On tärkeää olla läsnä ja kuunnella mihin kukin musikantti pystyy ja sen jälkeen auttaa hänet ylittämään kykynsä. Se ei tapahdu editoimalla eikä sanomalla: “Tuo on riittävän hyvä. Kyllä tuosta jo ehkä jotain saa“. Se onnistuu luomalla olosuhteet, joissa tapahtuu tietynlainen vapautuminen. Silloin pääset parhaiden asioiden äärelle, ja silloin on mahdollista kokea juurikin se ihmeellinen hetki, jolloin nuotit muuttuvat musiikiksi.
Tunnelma Astia-studiolla oli kuin olisin saapunut kesämökille hyvien ystävien kanssa puuhastelemaan. Jo ensimmäisenä päivänä hymy oli herkässä, kun asetuttiin Anssin hellään huostaan.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Mikäli tuottajalta menee hermot kesken session, auttaa se harvemmin saamaan asioita toimimaan. Kun äänityksissä keskityt tsemppaamaan positiivisen kautta, saatat monien muiden ohella yllättää myös itsesi. Hyvällä fiiliksellä äänityksiä tehtäessä syntyy vain ja ainoastaan hyviä asioita!
Astia-studion tunnelma oli kyllä jotain ihan muuta, mitä olin kuvitellut. Studiopuolella toki näytti studiolta, mutta yhtään kireyttä ei tullut havaittua, vaan työtä tehtiin hyvällä fiiliksellä aamusta iltaan. Oleilutiloissa oli hyvinkin kotoinen tunnelma ja sisustuksesta lisäpisteet. Iltaisin leffa pyörimään ja aivot nollille. 6/5.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Anssi on henkinen johtaja. Voimakas ja rakastava. Vahvasti itseensä uskova ja empaattinen persoona. Hän ei missään tapauksessa painanut meitä maahan vaan nosti meidän uskomme niin vahvaksi, että sisäistimme flown, tunteen ja lukkiutumisen ymmärrystä kuin pesusienet.
Jokainen hetki Anssin kanssa on mahdollisuus oppia. Hän reflektoi meidän hyvät puolemme itsellemme nähtäväksi ja näin vahvisti meidän omaa tahtoamme. Ensimmäistä kertaa näin väsymättömän musiikillisen johtajan, joka ei terrorisoinut muita millään tavoin. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Olen tottunut tekemään studiossa pitkiä päiviä ja joskus öitäkin, mutta viime vuosina työpäivän mitta on ollut kiinteä 10 tuntia. Toki silloin, kun äänitettävänä oleva on aivan liekeissä, ei hommia lopeteta eksaktilla kellonlyömällä. Sehän olisi hyvän momentumin haaskaamista. Tuottajalla täytyy siis olla myös pelisilmää.
Äänitysten aikana vallitsee jatkuvasti positiivinen ja hyvä meininki. Soittajasta haetaan jatkuvasti uusia tasoja irti, mutta ei pakotetusti eikä negatiivisiin asioihin keskittymällä. Soittaminen on niin hauskaa, ettei sitä haluaisi lopettaa.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Työpäivät sujuivat tehokkaasti, mutta rennosti. Positiivisen asenteen ja palautteen voimin haettiin niitä hetkiä, kun karvat nousevat pystyyn, eikä enää keskity soittoon. Niitä hetkiä oli kerta toisensa jälkeen aina yhtä mahtavaa todistaa. Harmi, kun itse sain rummut purkkiin niin nopeasti, sillä soittoa ei olisi halunnut millään lopettaa yhteen päivään.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Kenties olet samaistunut Oletko aivan puhki studiopäivän jälkeen? – Lue mistä väsymys johtuu ja kuinka voit sen välttää -kirjoitukseni luettuasi siihen, kuinka tietokoneella äänittäessä ja miksatessa korvat väsyvät yllättävänkin nopeasti. Moni on kertonut, ettei muutaman tunnin jälkeen kykene kuuntelemaan enää mitään – ja silloin on pakko ottaa tuntien, ellei jopa koko loppupäivän mittainen tauko.
Iltaisin oli parasta ikinä kokoontua yhdessä Anssin kanssa olohuoneen sohvalle joko kuuntelemaan inspiroivaa musiikkia vinyyliltä tai laittaa joku VHS-kasetti pyörimään. Vähintään yhtä monta hyvää muistoa jää näistä illanvietoista ja hyvistä keskusteluista, kuin itse äänittämisestä.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Siirryttyäni vuonna 2017 pelkkien täysanalogisten kelanauhasessioiden pariin, huomasin hämmästyksekseni, että niin omat kuin bändin jäsenten korvat eivät edes 10:n yhtämittaisen studiotunnin jälkeen väsyneet. Niinpä saavumme usein tarkkaamosta olohuoneeseen kuuntelemaan vinyylilevyjä tai katselemaan elokuvaa VHS-nauhalta.
Astia suojelukohteeksi! Iltaisin oli parasta katsoa legendaarisia VHS-elokuvia ja kuunnella vinyylimusiikkia.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Iltaisin äänitysten jälkeen rento hengailu ja vinyylien kuuntelu Anssin läsnä ollessa auttavat soittajaa mukavasti sekä ”nollaamaan” päivän työtaakkaa, että inspiroivat soittajaa taas ylittämään itsensä seuraavassakin äänityshetkessä.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Police Squad, elokuvat ja livekonsertit antoivat illalla lapsenkaltaista toivoa, joka näyttäytyi joka öisissä voimakkaissa unissa. Yhteisöllisyyden tunne oli upeaa ja vapauttavaa.
Tuntui siltä, että pääsin todella tutustumaan jopa omiin ystäviini ihan erilaisesta näkökulmasta iltojen aikana. Anssikin jatkuvasti enemmän pääsi rentoutumaan ja hengaili yllättäen joka ilta meidän kanssamme pitkästä äänityspäivästä huolimatta. Aivan upeaa. ”Parasta ikinä”. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Luottamus ja kuinka se voitetaan
Luottamus rakentuu hitaasti, ja tässäkin perustukset ovat se kaikkein tärkein asia. Olen huomannut, että kaiken perustana on aina rehellisyys. Kun joudut antamaan palautetta, joka ei tunnu muusikosta hyvälle, tee se aina rehellisesti ja positiivisen kautta. On myös tärkeää muistaa, ettei palautteessa mennä henkilökohtaisuuksiin, vaan rakentavasti mietitään pääsy parhaaseen lopputulokseen.
Koska kelanauhaäänitys on monille täysin vierasta ja sen vuosikymmeniä sitten kokeneet ovat poikkeuksetta unohtaneet mille se parhaimmillaan tuntuikaan, annan saapumisiltana muusikoille suositun demonstraationi analogisen ja digitaalisen äänen valtavista eroista. Demonstraation aiemmin kokeneet tiedustelevat jo saapuessaan, että onhan se mahdollista kokea uudelleen. Demonstraatio auttaa ymmärtämään mitä kaikkea nauhalle taltioituu, ja kun muusikko seuraavana päivänä kokee sen omaa soittoa/laulua kuunnellessaan, on luottamukselle luotu erittäin vahva perusta.
Näin Vanguardian-yhtyeen jäsenet kuvailevat kokemaansa:
Anssin antama demonstraatio on niin silmiä avaava, että jokaisen niin ammattitason muusikosta satunnaiseen musiikin kuluttajaan tulisi käydä se kokemassa. Musiikin kuuntelu ei palaa sen jälkeen enää samaksi. Ei ainakaan palannut omalla kohdallani.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Anssin demonstraatio tempaisi heti ensikosketuksen myötä mukaansa. En ollut uskoa korviani, kuinka massiivinen ero voikaan olla esimerkiksi Spotifyn ja alkuperäisen vinyylipainoksen välillä. Analogisen signaalitien ääni oli lämpimämpi ja se ikään kuin täytti huoneen. Voin lämpimästi suositella tätä demonstraatiota jokaiselle aiheesta kiinnostuneelle. Ette tule pettymään!
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Olen ollut vinyyliharrastaja jo ennen Anssin demonstraatiota, mutta demo avasi käsityksiäni läpikotaisemmin. Jopa fysikaalisella tasolla.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Session alussa Anssin antama demonstraatio vakuutti heti. Juuri oikeat biisivalinnat ja vertailu täysin saumatonta. Jotain vastaavaa olin huomannut jo ennen demonstraatiota, mutta kyllä se tulee vaikuttamaan miten, millä tai mitä musiikkia kuuntelen.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Demonstraatiota kohtaan olin aluksi terveen skeptinen ja halusin todella, että minut vakuutetaan ilmiöstä, jota en ole vielä koskaan kohdannut. James Bondin Aston Martinin moottori veti totaalisesti jalat alta. Ei tarvinnu hetkeäkään miettiä, TUNTUIKO TUO? NO TUNTU!
Jokainen ilta oli demonstraatio itsessään. Miten tunne voikaan välittyä musiikista? Sitä minä ihmettelen edelleen. Pystyin rentoutumaan täysin jopa epävireistä kitaraa (video)nauhalta kuullessani. Ehkä sisäinen rokkipoliisini heltyi fiilisteleväksi hipiksi, kun virheellisyys olikin siistiä.
–Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Astian rumpuhuone oli kaikessa yksinkertaisuudessaan paras, missä olen koskaan ollut. Jo ilman kuulokekuuntelua rumpusetti kuulosti olevan todella hyvässä balanssissa ja tilan soidessa jotenkin tiesi/tunsi, kuinka saada paras soundi irti. Valaistuksen ja kuuntelun ollessa täydellinen, ei voi muuta kuin päästää se sisäinen ’elukka’ valloilleen ja taltioida se hetki.
Rumpuhuonetta käytimme lopullisessa miksauksessa käsitykseni mukaan aika reippaasti ja hyvä niin! Kaikki iskee naamalle todella kovaa ja rummut kuulostavat isolta. Mutta vastapainoksi myös kaikki hienovaraisimmatkin nyanssit tulevat läpi miksistä. Juuri tätä olen kaivannut!
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Aivan helvetin hyvä rumpuhuone. Matalakattoinen rumpuspotti loi erittäin paksun lyhyen kaiun. Isompi tila soi juuri oikealla tavalla luodakseen ISON soundin. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Äänityksessä käytettävän kuuntelun merkitystä ei pidä aliarvioida, sillä jos muusikko ei ole siihen tyytyväinen, on turha odottaa huikean hienoja maailmanluokan ottoja. Käyttämäni täysanalogisen luurikuuntelujärjestelmän hyötyjä on mahdotonta ymmärtää lukemalla – sen merkitys täytyy kokea. Lisäksi olen jo vuosia buustannut luurikuuntelusaundia rumpuhuoneessa olevalla 2 x 18″ subwoofer-kaiuttimella, jota käytän niin rumpu-, basso- kuin kitaraäänityksissäkin.
Kuuntelujärjestelmä on todella hyvä. Yhdessä kuulokekuuntelujärjestelmän kanssa jytisevä subbari soittajan takana antaa todella eläväisen kuuntelukokemuksen, johon soittajan on helppo tarttua kiinni ja hakea ns. ”keikkafiilistä” soittoonsa. Soittajasta tuntuu ja kuulostaa siltä, että äänitystilanteen sijaan olisi soittamassa koko bändin kanssa keikkaa.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Astia-studion kuuntelu oli selkeä ja jopa viiveetön. Varsinkin lauluäänityksiä tämä helpotti suuresti.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Hetken totuttelun ja balanssien säätämisen jälkeen tuntui aivan, kuin soittaisimme livenä ja se jos mikä antoi lisää energiaa ja raivoa äänityksiin.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Muy bueno. Alussa kuunteluun oli totuttelemista, mutta siihen tottuessa soittoon sai ihan uutta tuntumaa äänittäessä.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Jokanen jätkä sano kuuntelusta pelkkää hyvää. Viiveetön ja aito ääni antoi jopa laulajalle mahdollisuuden vetää molemmat luurit korvalla. Oli kuulemma helvetin siistiä vetää kunnon kuuntelulla. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Anssin musiikkikoulu
Tällä nimellä leikkisästi kutsutaan sessioita kanssani Astialla. Vanguardian suoritti ensimmäisen luokkansa kiitettävin arvosanoin. Mielestäni yksi onnistuneen äänityssession merkki on se, kun jokainen bändin jäsen saa uutta inspiraatiota ja parhaassa tapauksessa löytää aiempaa toimivampia tapoja, joiden avulla hän voi nostaa musisointinsa uudelle tasolle.
Näin Vanguardianin jäsenet kommentoivat tuottajan merkitystä ja sessiosta saamiaan oppeja:
Anssin tuottajana toimiminen toi minulle laulajana hyvää näkemystä tunteen esiintuomiseen. Minulle tuli myös olo, että riitän ja ympärillä olevat soittajat ovat maailman parhaimpia. Kappalerakenteiden avaaminen selkeni minulle. Anssilla on loistava kyky haistaa, mitä mikäkin kappale milloinkin vaatii.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Anssin monen vuoden kokemus ja varma ote tekemiseen loi paljon positiivista energiaa sessioon. Hänestä huokui intohimo musiikkia kohtaan ja sitä samaa välittyi myös meidän soittoon.Anssi myös samastui äänitettäviin kappaleisiin ja kuuli monesti heti, mitä joku tietty kappale vaatii. Toisin sanoen, yhteistyö oli saumatonta ja helppoa.
Toinen asia, joka tulee mieleen on Anssin todella tarkka korva. Kun ei katsota tietokoneen näytöltä osuuko nuotit gridissä oikein, on käytettävä korvia. Oli hienoa itse huomata omankin korvan kehittyvän, kun kuunteli muiden jäsenten ottoja toisensa perään.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Eniten apua itselleni oli yleisesti Anssin kokemuksesta, koska monia asioita ei tarvinnut jäädä arpomaan tai testailemaan.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Mie päätin bändin poikien kanssa hankkia 8-raitasen kelanauhurin tiskeineen Anssin innoittamana. Ei ole enää mitään syytä jatkaa digitaalisen prosessoinnin opettelua, kun tiedän, ettei digitaalinen mallinnus akustisesta energiasta voi koskaan päästä sille tunteen tasolle, mitä analoginen ääniväylä tarjoaa.
Toisin sanoen, minun ei tarvi enää ikinä tehdä just niitä asioita jotka musiikin tuotannossa vitutti. Heihei Logicin ottoluettelot, flextimet ja crossfadet.
Ikuinen kiitos sinulle Anssi. <3 Suuri taakka on laskeutunut harteiltani.
–Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Vanguardianin tuleva EP
Oli suuri ilo saada olla osallisena Vanguardianin EP:n synnytysprosessissa. Positiivinen ilmapiiri vei suorituspaineet pois ja meille jokaiselle, allekirjoittanut mukaan lukien, jäi useita hienoja muistoja tästä sessiosta.
Otetaan vielä lyhyt kertaus teknisen datan muodossa:
Bändi: Vanguardian
Julkaisu: toistaiseksi julkaisematon EP
Työstettyjä kappaleita: 4
Kappaleiden yhteiskesto: 23 minuuttia 24 sekuntia
Äänityspäiviä: 6
Miksauspäiviä: 1,5
Masterointipäiviä: 0,5 sisältäen CD- ja striimauspalvelumasteroinnit sekä vinyylimasterin leikkaamisen partaterällä magneettinauhasta
Käytetyt outboardit: mm. EMT-140 mono tube -levykaiku laulussa, EMT/Frantz 245 -kaiku rummuissa, Universal Audio LA2A, Universal Audio 1176, Drawmer 1968 SE, Revox B77 1/4″ -nauhuri laulun ja soolokitaran viive-efektinä…
Aivan kuten Children Of Bodom -yhtyeenkin kanssa, myös tällä kertaa raskasta musiikkia synnytettiin kannustavassa ilmapiirissä ja hymyssä suin. Erikoismainintana täytyy vielä sanoa, että sessiossa menetin bassosoolon-äänitys-pyörivän-leslie-kaiuttimen-kautta -neitsyyteni. On mahtavaa vielä 28 vuoden jälkeenkin päästä tekemään äänityksissä uusia asioita.
Otetaan vielä loppukommentit session aiheuttamista vaikutuksista:
Merkittävin muutos oli ennakkoluulottomuus, joka musiikin tekemiseen ja kuunteluun tuli takaisin. Iltaisin vinyylejä kuunnellessa tai Anssin esimerkkejä kuunnellessa, löysi uusia puolia musiikista, joita ei ollut aikaisemmin huomannut/joihin ei ollut kiinnittänyt huomiota. Lisäksi omassa soitossaan pystyi irtautumaan ajattelusta, että joitakin asioita ei voi tehdä tai ei kannata tehdä ja tilalle tulikin terve kapinahenki. Tällä tarkoitan sitä, että jos tietyt asiat soitossa tai tavassa tehdä musiikkia nähdään yleisellä tasolla ”vääriksi”/”huonoiksi”, on ehkä juuri niiden asioiden tekeminen sitä, jota kannattaakin tehdä.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Nyt neljä päivää Astialta tulon jälkeen huoneessani ei ole enää yhtäkään digitaalista laitetta. Puhelintakin pidän vain repussa huoneen ulkopuolella. Scarlett, Midikiippari, Mac ja JBL:t vaihtuivat vinyylisoittimeen, viritinvahvistimeen, analogi-mikseriin/pieneen passiivi PA:han, putkitelevisioon sekä videonauhuriin.
Nyt huoneessani on käsittämätön rauhallisuuden tunnelma, ja kuuntelen ekaa kertaa vuosiin myös radiota. Kirpparilta ostamani vahvistimen radiovastaanotin on niin hyvä, että Yle Yksi soundaa taivaalliselta. Jostain syystä nyt klassinenkin musiikki maistuu, eikä yhtään mainosta enää jaksa kuulla. Mitä uudempaa radiosta soiva musiikki on, sen kapeammalta ja kylmemmältä se tuntuu.
Äh. Ei tähän voi mitenkään saada kaikkia tuntemuksiani kirjoitettua. Tietokoneella tehdään tietokoneääntä ja nauhalla ihmisten ääntä. Digitaalinen elektroniikka häiritsee ja kuluttaa. Analoginen elektroniikka rentouttaa ja inspiroi. –Ville Mikkola, rumputeknikko & hengenluoja/Vanguardian
Kelanauhaäänitys Astialla esitti bändillemme kivijalan, kuinka musiikkia tulisi äänittää. Sessio muutti käsityksiäni myös treenis- ja lavaesiintymisen soundipoliittiseen puoleen.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Kolmas asia oli Anssin rehellinen kannustus tekemään asioita omalla tavalla ja tätä kautta haastamaan yleisesti hyväksi havaittuja toimintatapoja. Keskisormi ylös vaan ja kohti omaa polkua, niin varmasti erottuu joukosta.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Tuottajan tuikitärkeä rooli
Positiivinen äänityskokemus syntyy siis tunnelmasta, ja yksi tuottajan tärkeimmistä tehtävistä on juurikin toimia tunnelman luojana. Niin positiivinen kuin negatiivinenkin ilmapiiri tarttuu, joten heti ensimetreiltä asti kannattaa tunnelma ottaa huomioon. Feikkaamisesta jää aina kiinni, joten kaiken tulee olla poikkeuksetta aitoa. Myös itse musiikin ja sen tekotapojen.
Äänityssessio on aina ajankuva, ja kun jokainen sessiossa mukana oleva tekee kaiken suhteen parhaansa, ei lopputulos voi mitenkään olla parempi. Tällä tavalla luot positiivisen äänityskokemuksen ja pääset aina parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.
Erityisesti äänityksissä tuli taas se olo, että ”voi jestas kuinka kivaa musiikin äänittäminen voikaan olla!”.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Odotan suurella innolla, minkälaisen vastaanoton tuleva EP saa, sekä minkälaisia kommentteja heidän lavaesiintymisensä tuleekaan kirvoittamaan. Toivon myös sydämestäni, että VHS:ltä haltuun otetut huikeat Donald “Duck” Dunn ja Michael Shrieve tekivät bändin jäseniin vähintään yhtä lähtemättömän vaikutuksen kuin aikanaan minuunkin.
Kiitosten paljous, kun tulit mukaan Vanguardian-yhtyeen sessioon jakamaan kanssamme niitä positiivisia kokemuksia, joita musiikki ja sen äänittäminen voivat parhaimmillaan tarjota. Kun koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, jaathan sen sosiaalisessa mediassa. Näin autat mahdollisimman monia pääsemään tämän tärkeän informaation äärelle.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Skarpisti soittaminen lienee yksi sinunkin tärkeimmistä tavoitteistasi. Olen saanut opastaa satoja muusikoita erään erikoisen, ja monille tuiki tuntemattoman metodin äärelle, joka oikein toteutettuna saa soittamisen kuulostamaan hämmentävän hyvälle. Toivon, että löydät kirjoitukseni avulla vieläkin tiukemman grooven äärelle. “Yhteissoittomme oli tiukkaa jo aiemmin, mutta nyt mentiin vielä askel syvemmälle kohti maailmanluokan poljentoa.” – Tarkastelun alla maaginen lukkiutuminen, osa 1.
Kyseessä ei ollut mikään pikku vinkki tai kikkakakkonen, vaan koko bändin ideologiaa muuttava asia.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Tämän kirjoituksen lukemisesta on suurta hyötyä minkä tahansa instrumentin soittajalle, laulajalle sekä äänittäjälle. Lähestyn asiaa luonani musiikkiaan taltioimassa käyneiden muusikoiden kommenttien kautta, jotta sinun on helpompi ottaa lukkiutuminen haltuun.
“Yhteissoittomme oli tiukkaa jo aiemmin, mutta nyt mentiin vielä askel syvemmälle kohti maailmanluokan poljentoa.” – Tarkastelun alla maaginen lukkiutuminen, osa 1
Moni luulee tietävänsä, mistä soittotiukkuutta kuvaavassa termissä lukkiutuminen on kyse, mutta todellisuudessa vain hyvin harva osaa tuon jalon taidon. Asia voi hätäisestä kuulostaa ihan perushommalle, mutta sanan varsinaisessa merkityksessä sen oivaltamiseen ja haltuun ottamiseen tarvitaan yleensä selkeää ja pitkäjänteistä ohjeistamista.
Pelkällä lukemisella, kukaan tuskin oppii lukkiutumaan. Toivon kuitenkin herättäväni mielenkiintosi tätä erikoista ilmiötä kohtaan. Tähän mennessä palaute on poikkeuksetta ollut silkkaa hehkutusta jokaiselta, joka on ottanut neuvoni vastaan.
Tällä tavalla luonani viime aikoina käyneet muusikot kommentoivat huikean hienoa ilmiötä nimeltä lukkiutuminen:
Soittanut olen noin 30 vuotta, ja tuona aikana lukkiutuminen on tapahtunut useastikin. Tosin termi lukkiutuminen ja sen syvempi tiedostaminen tuli vasta Astia-studiolla, sensei Anssin hellässä huomassa. Ahaa-elämys oli melkoinen kun asian tiedosti ja mietti, että näinhän sen kuuluu aina mennä, oli kyse sitten studiosessiosta, treeneistä bändin kanssa tai yksin.
–Härry, basso/Scarlet
Lukkiutuminen oli itselle terminä outo ennen studiosessiota, mutta satoja keikkoja nähneenä niin lavan edestä kuin takaa, tämä ilmiö oli tuttu. Jotain mystistä tapahtuu, kun soittajat ovat ns. tikissä, tunnelma on kohdallaan ja koko porukka on yhtä suurta musiikin hyökyaaltoa. Se paikka, minne silloin pääsee, on todella maaginen ja sanat eivät sitä riitä kuvaamaan.
–Elukka, rummut/Scarlet
Parikymmentä vuotta soittamista takana, josta osa aikaa tyhjäkäynnillä verrattuna nyky intensiteettiin. Lukkiutuminen on ilmentynyt maagisena hetkenä bändin kanssa soitettaessa, jolloin musiikki tapahtuu itsestään ja kaikki tapahtuu oikealla hetkellä, juuri oikein. Termi lukkiutuminen tosin tuli ensimmäistä kertaa Astia-studiolla. Siellä musiikkiin liittyvät asiat saivat nimen ja suurimmat ahaa-elämykset olivat juurikin tähän liittyvää. “Näinhän se onkin pitänyt mennä”, ja “Tästähän tämä johtuukin”.
–Jupe, kitara/Scarlet
Olen soittanut kitaraa vuodesta -95 asti eli yli 25 vuotta. Lukkiutumisesta olen varmaankin joskus kuullut joitain vuosia sitten, mutta nyt ensimmäistä kertaa koko bändin kesken tähän paneuduttiin.
–Pasi Valkeila, kitara/05ula
Olen soittanut bassoa ja kitaraa noin 25 vuotta. Termi lukkiutuminen oli minulle uusi ja kuulin siitä ensimmäistä kertaa pari viikkoa sitten, kun olimme Astialla äänityssessiossa. Vaikkakin termi oli uusi, niin kyllä se varmasti jollakin tapaa oli muuten tuttu asia ajatuksellisesti yhteensoiton hitsautuvuudessa. Asia löysi sanallisen termistön studioviikonlopun aikana ja se kristallisoitui sinänsä konkreettisemmaksi ja käsinkosketeltavaksi asiaksi…
–Vesa Lehtosuo, basso/05ula
25 v. bänditoimintaa takana ja sitä ennen vuosi kitaraa itsekseen opiskellen. Lukkiutumisesta kuulin Anssilta nauhoituksien yhteydessä eka kertaa. Onhan se siistiin kuuloista, kun kaikki on kohdillaan.
–Kimmo Jyräs, kitara/05ula
Olen aina ihmetellyt tiettyjen bändien uskomattoman tiukalta kuulostavaa yhteissoittoa ja miten sellaiseen lopputulokseen päästään. Minun ainainen unelmani on ollut se, että bändin jokainen soittaja on nimensä mukaisesti lukkiutuneena samaan hetkeen, jolloin yksittäiset instrumentit luovat pysäyttämättömän rykmentin. Ahaa-elämyksiä olen varmasti saanut monesti, mutta ehkä tiedostamatta vielä lukkiutumista ilmiönä. Ensimmäinen selkeä havahtuminen tapahtui, kun luin Anssin blogikirjoitusta, jossa puhuttiin lukkiutumisesta. Siinä esimerkkinä mainittiin ”Zen ja jousella ampumisen taito” ja kuinka soveltaa kirjassa mainittuja asioita oman instrumentin sekä bändin kanssa treenaamiseen.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Olen itse soittanut enemmän tai vähemmän 10-vuotiaasta asti ja bändikokemusta on kertynyt myös 10 vuoden ajalta. Yhteissoittoa on siis tullut harjoiteltua, mutta vasta Astia-studiolla termi “lukkiutuminen” tuli tutummaksi. Tiivistetysti siis yhteissoiton harjoittelun ultimaattinen tavoite on päästä lukkiutumaan.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Olen soittanut nyt 18 vuotta ja ensimmäisen kerran sanasta ”lukkiutuminen” kuulin vasta viime vuonna. Lukkiutuminen ei itse hetkessä antanut varsinaista ahaa-elämystä, vaan vasta oman suoritteen kuunteleminen, joka oli saatu nauhalle täysin lukkiutuneena, aukaisi silmiä todella rajusti.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Mistä tässä ilmiössä on kysymys?
Kirjoituksessani Ethän tee tätä yleistä virhettä rumpuja äänittäessäsi? kerron, kuinka legendaarinen kosketinvelho Esa Kotilainen mainitsi, että analogisen signaalitien vinyylilevyiltä erotti olivatko rumpalin haitsupellit Zildjianin vaiko Paisteen valmistamat. Hän myös tunsi ilmiön nimeltä lukkiutuminen ja kuvaili kyseessä olevan “se hetki, kun jokainen instrumentti on millisekunnilleen synkassa keskenään“.
Kun haluat parantaa bändisi soittotiukkuutta, pelkkä oikein soittaminen ei siis riitä, vaan sinun tarvitsee ottaa seuraava askel.
Moni muusikko soittaa kuvionsa täydellisesti, mutta ilman lukkiutumista muihin instrumentteihin se ei kuulosta järin hyvälle. Tästä oivana esimerkkinä on erään albumin krediiteissä etu- ja sukunimeni välissä lukeva sessiossa sanomani lausahdus: “toi oli täydellinen, otetaan uudestaan”. Tarkoitin sillä sitä, että otto oli kyllä täydellinen itsekseen, mutta se ei kuitenkaan osunut yksiin, eli lukkiutunut millisekunnilleen muiden kanssa.
Oiva esimerkki albumista, jonka instrumentit ovat erinomaisesti lukkiutuneet keskenään, on Children of Bodom -yhtyeen Hate Crew Deathroll, jonka äänitin ja tuotin vuonna 2002.
Mutta annetaanpa luonani käyneiden muusikoiden kuvailla kokemuksiaan lukkiutumisesta, ja mistä siinä oikein onkaan kysymys.
Lukkiutuminen on mielestäni kaikkien soittajien sataprosenttista yhteenhitsautumista saman biisin sisään, jolloin mikään soitin ei kiilaa taikka jätätä.
–Vesa Lehtosuo, basso/05ula
Kyllä sen tuntee soittaessa. Astialla ilmiö oli niin uusi, ettei sitä oikein osannut ymmärtää. Ekat treenit studion jälkeen avasi lukkiutumista paremmin.
–Kimmo Jyräs, kitara/05ula
Kun soittaessa keskityt muun bändin soittamiseen, enimmin ehkä rumpuihin, ja huomaat, että et ajattele omaa soittamistasi lainkaan. Soittamista kuunnellessa taas huomaa sellaisen kiireettömyyden ja rauhallisuuden (toki hieman biisin luonteesta riippuen).
–Pasi Valkeila, kitara/05ula
Soittajien instrumentit, tunnetila ja ulosanti kuulostaa yhdeltä. Musiikki elää ja yhtyeen jäsenet reagoivat toistensa tekemiseen automaattisesti hetkessä.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Soittajan näkökulmasta lukkiutumisessa pää tyhjenee kaikesta ylimääräisestä. Kyseinen tila on mielestäni täysin sitä, että aivojen luova ja tunnetta ilmaiseva puoli ottaa 100 % vallan, ja kaikki soittamiseen liittyvä motoriikka ja analyyttinen tekeminen palvelevat täysin sitä fiilistä ja tunnetta mitä koitat tavoitella. Tarkkaamon puolella lukkiutumisen havaitsee siinä, että yhtäkkiä soittajan tatsi ja ilmaisu muuttuu todella rennoksi, vaivattomaksi ja luonnollisen kuuloiseksi.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Kun soittajat pääsevät lukittumaan, niin sitä eivät välttämättä soittajat itse heti tajua. Soittajat ovat siinä tilanteessa täysin samalla aaltopituudella ja instrumentit kuuluvat yhtenä tiukkana pakettina. Lukkiutumisen kuulee ja tuntee äänitettä kuunneltaessa.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Lukkiutuminen on parasta, mitä musisoidessa voi kokea. Silloin ikään kuin kaikki tähdet ovat linjassa, soittajien mieli on tyhjä, mutta nuotteja syntyy ja ne osuvat täydellisen tarkasti kohdilleen.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Rationaaliset ajatukset katoavat, siirrytään vaistolla tekemiseen. Siihen, minkä parhaiten taitaa vaikka silmät kiinni. Korvat terästyvät, tavallaan jo koitan kuulla etukäteen mitä muut soittavat. Orkesterin päästessä tähän tilaan se kuulostaa maagiselta, toisinaan vaaralliselta, toisinaan rauhoittavalta.
–Elukka, rummut/Scarlet
Huimin kokemus Astia-studiolla tapahtuneesta lukkiutumisesta oli, että tietoinen mieli erkaantui soitosta kokonaan. Soitin kappaletta ja samalla havahduin että mitä h*vettiä, kaikki tapahtuu kuin itsestään. Sormet viilettivät kitaran kaulalla ja en komentanut niitä millään tavalla. Lukkiutuneessa tilassa musiikin kanssa on yhtenäisenä – sitä ei enää soita, vaan se tapahtuu.
–Jupe, kitara/Scarlet
Lukkiutumisessa tavallaan koko muu ympäristö katoaa ja musiikista, soittimesta ja soittajasta tulee yksi yhtenäinen kokonaisuus, jossa soittaja tuntee musiikin koko kehollaan.
–Härry, basso/Scarlet
Lukkiutuminen ja mille se kuulostaa
Vaikka moni muusikko on kertonut olleensa soittamisen aikana lukkiutuneena, todellisuudessa kuitenkin vain muutama nuotti on osunut kohdalleen. Parhaiten lukkiutumisen tunnistaa siitä, että esimerkiksi yksittäistä instrumenttia äänitettäessä kokonainen osa tai joskus jopa koko biisi alusta loppuun tuntuu olevan millisekunnilleen aiemmin äänitettyjen raitojen kanssa kohdallaan. Tähän kirjoitukseen kommentteja antaneet muusikot ovat löytäneet lukkiutumisen äärelle ja kuten huomaat, kyseessä melko mielenkiintoinen ilmiö.
Kun äänität uuden instrumentin tai lauluraidan, tulee sen tiukentaa kaikkia aiemmin äänitettyjä raitoja. Joskus kitaraa taltioitaessa rumpali hämmästelee, kuinka nauhalla olevat rummut tuntuvat notkahtelevan. Ääniasioissa syyllinen tosin löytyy yllättävänkin usein jostain muualta, kuin missä se ensin näyttääpi olevan. Rummuissa ei esimerkkitapauksessa ollut mitään vikaa. Päinvastoin, sillä ne oli vedetty erinomaisella groovella. Todellisuudessa kitaristi ei ollut vielä ennättänyt lukkiutua rumpuihin ja ikään kuin “kampitti” rumpalin grooven. Tämä sai lyömäsoitintaiteilijan luulemaan, että hän oli soittanut väärin. Oletko joskus ollut samassa tilanteessa, kuin tämän esimerkin rumpali?
Mutta mille lukkiutuminen sitten kuulostaa? Annetaan jälleen puheenvuoro bändien jäsenistölle.
Lukkiutuminen kuulostaa siltä, kun nuotit muuttuvat musiikiksi. Kun yksittäiset soittajat muodostavat puhumattoman liiton. Kun eri instrumentit soljuvat täydellisesti yhteen muodostaen kokonaisuuden.
Lukkiutuminen on maailman paras tunne! Kun kaikki on niin sanotusti täydellistä. Liikkeistäni tulee vaivattomia ja ikään kuin ajelehtisin aallon mukana. Heti kun tietoinen mieleni ottaa vallan ja innostuu aiheesta, on lukkiutumisen taika kadonnut. Lukkiutumisen hetkellisyys on todella kutkuttavaa. Siihen haluaa aina takaisin.
Tätä voi lähestyä vielä siitäkin näkökulmasta, että lukkiutumisen kuulee ja tuntee myös ilmiselvästi kanssamuusikoista. Esimerkiksi Astia-studion tarkkaamossa epämääräinen kuiskuttelu, puhelimen näpräys tai piirtäminen väistyi saman tien, kun havaittiin soittajan lukkiutuneen ja kaikki palaset loksahtivat kohdilleen. Sen hetken, sen fiiliksen, sen tatsin kuullessa karvat nousevat pystyyn ja voimme yhteen ääneen todeta Anssin kanssa, että tämä oli SE otto.
–Tino Jäntti, rummut/Vanguardian
Se on parasta mitä soittaessa voi tapahtua. Sitä tuntee kanavoivansa jotain isompaa, kuin vaan soittavansa. Kyse ei ole ole enää nuoteista tai suorittamisesta, vaan jostain kollektiivisesti saadusta yhteisymmärryksestä musiikin kautta. Yksilösuoritteena se myös tuo nostalgisesti mieleen ne lukemattomat illat omassa kodissa pikku vahvarin vieressä teinipoikana, jolloin soitti tuntikausia putkeen ja jossain vaiheessa tuntui, että ajantaju katosi täysin ja soittaminen oli suorastaan hurmoksellista. Heti kun siihen havahtui, niin se tila katosi.
–Mikko Saviranta, kitara/Vanguardian
Lukkiutuminen kuulostaa yhdeltä tiukalta paketilta. Jos ja kun soittajat soittavat niin hyvin yhteen, että sitä voi kutsua lukkiutumiseksi, niin kyllähän siitä välittyy myös se kaikki tunne, jota soittamisella yritetään viestiä.
–Sakari Soisalo, basso/Vanguardian
Lukkiutuminen kuulostaa taianomaiselta, kuin telepaattiselta keskustelulta soittajien kesken.
–Markus Martinmäki, laulu/Vanguardian
Tarkkaamossa lukkiutumisen puute saa musiikin kuulostamaan “ihan hyvälle”, mutta kun lukkiutuminen tapahtuu niin se on “NYT!!! NYT kuulostaa todella hyvälle!!” -kuuloista. Soittaessa itse soittaminen ei ole enää keskiössä, vaan musiikki enemmänkin tapahtuu.
–Jupe, kitara/Scarlet
Lukkiutumisen aikana joukosta yksittäisiä soittajia tulee yksi iso kokonaisuus, joka hengittää samassa rytmissä. Se on juurikin se hetki kun ihmisten päät kääntyvät keikoilla kun “se” tapahtuu. Useasti ilmiöön liittyy soittajien hytkymistä musan tahtiin sun muuta kohtuu shamanistista toimintaa. …Astia-studiolla koettiin muutamakin todella maaginen hetki tämän ilmiön parissa.
–Elukka, rummut/Scarlet
Biisi ’lähtee lentoon’ ja kuulostaa, että se soi hyvässä yhteisgroovessa. Herättää/havahduttaa tarkkaamossa nuokkuvan kuulijan.
–Vesa Lehtosuo, basso/05ula
Pää alkaa heilumaan ja biisin osaset tuntuvat kokonaisuudelta, ei irrallisilta instrumenteilta.
–Pasi Valkeila, kitara/05ula
Yhteissoittomme oli tiukkaa jo aiemmin, mutta nyt mentiin vielä askel syvemmälle kohti maailmanluokan poljentoa.
–Kimmo Jyräs, kitara/05ula
Mitä tulee tehdä, että lukkiutuminen tapahtuu?
Kuten kommenteista voit huomata, ilmiö on hyvin samankaltainen kuin Herrigelin huikeassa Zen ja jousella ampumisen taito -kirjassa selostetaan. Tapahtuma ei ole niinkään tekninen saati fyysinen, vaan hämmentävällä tavalla henkinen. Erikoisuudestaan huolimatta sillä tuntuu olevan suuri vaikutus siihen, mille soittimet yhdessä kuulostavat ja etenkin tuntuvat.
Kiitosten paljous mielenkiinnostasi tätä erikoista, ja joidenkin mielestä jopa maagista ilmiötä kohtaan. Mikäli pidit lukemastasi, jaathan kirjoitukseni sosiaalisessa mediassa. Näin autat muitakin pääsemään tämän todella tärkeän ja mielenkiintoisen informaation äärelle.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Astia-studion vahvistimet, rummut ja kosketinsoittimet
Olet saapunut tälle sivulle, koska haluat tietää tarvitseeko sinun roudata vahvistinta ja kaappia mukanasi studioon. Mietit, voisiko Astialta kenties löytyä käyttökelpoinen backline sessioosi ja mitä se mahtaapi kustantaa?
Kitara- ja bassovahvistimien sekä -kaappien käyttö sisältyy A-studion sessioissa hintaan aivan samoin, kuin kaikki studiolla olevat kosketinsoittimetkin. Halutessasi voit myös vuokrata erittäin hyväsaundisen rumpusetin sessioosi.
B-studiolla äänittävän kannattaa ottaa yhteyttä, niin kasataan yhdessä sessioosi parhaiten soveltuva backline-setti.
Valitse mielenkiintosi kohde alla olevista ryhmistä tai lue sivu läpi ja ota koko Astian backline haltuun.
Astia-studio tarjoaa käyttöösi Mesa/Boogie Bass 400 -putkinupin sekä 2 x 15″ Road Ready -kaapin, jota käytimme mm. Ensiferumin Two Paths -albumilla. Vaihtoehtoisesti voit myös valita putkietuasteella varustetun Warwickin Pro W Tube IV -nupin sekä 1 x 15″ -kaapin, jonka saundia voit kuulla mm. Ensiferumin One Man Army -albumilla.
Säröpuolella backline pitää sisällään mm. nykyisin Wintersunissa soittavalta Jukkis Koskiselta ostamani SansAmp PSA-1, jota olemme käyttäneet lukuisissa sessioissa. Lisäksi tarjolla on etuasteputkilla varustettu Peavey Rock Master, jota käytimme mm. muutamissa Children Of Bodom -yhtyeen bassoäänityksissä.
Nupit:
Mesa/Boogie Bass 400
Warwick Pro W Tube IV
Kaapit:
Mesa/Boogie 2 x 15″ Road Ready
Warwick 1 x 15″
Räkkisäröt:
SansAmp PSA-1
Peavey Rock Master
Backline kitaristille
Vaikka suosittelenkin tuomaan oman vahvistimen mukanasi sessioon, aina se ei kuitenkaan ole mahdollista. A-studion hintaan sisältyvät seuraavat nupit, kaapit ja combot, joiden saundia olet kuullut lukuisilla Astialla tehdyillä äänitteillä.
Astian modattu Marshall JCM 800 on parassaundisin JCM 800, mitä olen kuullut. Peaveyn 5150 mk1 on klassikko ja vastaavanlaisella nupilla on vedetty mm. Children Of Bodom -yhtyeen ensimmäisen ja neljännen albumin kitaroita.
Marshall SuperLead mk2 -nupin ostin Endstand-yhtyeen kitaristilta ja sitä käytämme lähes kaikissa äänityksissä. Kyseisessä vahvistimessa ei ole master-volumea, joten se on aina täysillä ja siitähän kitaristit tuntuvat todella kovin tykkäävän.
Fender Twin on ylivoimainen, kun haluat särötöntä saundia ja Blues Juniorissa taas on pienestä koostaan huolimatta saundiltaan suuri sekä lämmin.
Dynacordin ME II H -lesliellä saat puhtia soolojen lisäksi myös puhtaisiin kitaroihin. Sitä voit kuulla esimerkiksi Ensiferum-yhtyeen Descendants, Defiance, Domination -kappaleen alun twinpeaks-kitarassa sekä latvialaisen Felikss Kigelis -nimisen listaykkösartistin veisussa Negaiss.
Nupit:
Marshall JCM 800 – TubeTone.ru Platinum+ modauksella varustettu putkinuppi
Peavey 5150 mk1 – TubeTone.ru Platinum+ modauksella varustettu putkinuppi
Kaapit:
Marshall JCM 900 lead – 1960, 4×12″ -yläkaappi
Peavey 5150, 4×12″ -alakaappi
Combot:
Fender Twin
Fender Blues Junior – modauksella varustettu combo
Erikoissetit:
Dynacord ME II H -leslie
Backline kosketinsoittajalle
Aikanaan Children Of Bodom -yhtyeen albumeilla sekä keikoillakin käyttämä Astia-studion Korg N364 -syntikka on klassikko, joka soi lukemattomilla Astialla tehdyillä kipaleilla aina Teräsbetonin Taivas lyö tulta -kappaleesta Spell Of Tormentin albumeille.
Hienoina lisäyksinä kosketinsoitinvalikoimaamme ovat esittelyitä kaipaamattomat rokkiurut Hammond M3 ja Hammond Spinet. Käytetään mieluummin aitoa kuin mallinnettua myös syntikka-osastolla.
Leslie model 710 ja Dynacordin ME II H rotary speakerilla saat urkuusi sitä kuuluisaa mojoa eli rouheutta. Erittäin lämmin suositus.
Aloitetaanpa siitä kaikkein tärkeimmästä eli virvelistä. Astia-studion käsintaottu Ludwig Black Beauty -virveli on lukuisten rumpaleiden ylistämä ja sitä käytetään monissa äänityksissä. Tämä erikoisyksilö lienee 90-luvun alusta ja sen mattokoneisto on 70-luvulta. Saat A-studion sessiossa Black Beautyn käyttöösi, kun tuot mukanasi uuden Remon Controlled Sound Black Dot Coated 14″ -virvelikalvon.
Vaikka suosittelenkin jokaista rumpalia tuomaan oman rumpusettinsä studiolle, joskus tulee tilanteita, milloin se ei ole mahdollista. Voit tarvittaessa vuokrata Astia-studiolta erittäin hyväsaundisen rumpusetin sessioosi.
Kuten Vladivostokista saapunut huippurumpali Artem ensitöikseen tokaisi: “Ai noin halvalla rumpusatsillako pitää muka albumi pannuttaa?”. Onneksi hän kuitenkin luotti sanaani, kun selostin, että setti saundaa oikeasti hämmentävän hyvälle. Session lopussa hän kertoi aikovansa hankkia kotiin palattuaan täysin identtisen satsin. Ilmeisesti Artemiakin settimme saundi miellytti kovin.
Lukuisilla Astialla tehdyillä äänitteillä, kuten alla olevalla videollakin, voit kuulla Tama Superstar Hyper-Drive -vaahterasettiä.
Astian rumpusetin tuumakoot ovat:
Bassorumpu 22″
Räkkitomit 10″, 12″
Lattiatomit 14″, 16″
Settiin kuuluu seuraavat telineet:
2 x Yamaha CS755
3 x Yamaha CS655A
1 x Re-Armed clamp splashille
Hihat-teline Rock
Snare-teline
Huomioithan, että vuokratessasi rumpusetin, sinun tulee tuoda mukanasi kalvojen ohella myös symbaalit, bassorummun pedaali sekä kapulat. Kalvot vaihdetaan saapumisiltana ennen mikittämistä.
Kuuntele alla olevilta videoilta ääninäytteet Astian rumpusetistä sekä rumpuhuoneesta.
Backline-rumpusetin vuokra on 50 €/vrk sis. ALV 24 %.
Oletko äänittänyt albumia tai useampaa biisiä niin, että soitat sormet verillä jopa viikkoja tauotta aamusta iltaan? Tai varannut monta päivää lauluäänityksille ja ensimmäisen jälkeen huomaat laulaneesi liikaa, jonka seurauksena tarvitsetkin pidemmän tauon äänen palautumiseen? Otetaan tällä kertaa tarkasteluun taltiointia helpottava äänitysvinkki, jota lämpimästi suosittelen, eli ethän tee tätä yleistä virhettä albumisessiossa.
Lukemalla kirjoitukseni oivallat tärkeän asian, jonka avulla teet äänityksestäsi miellyttävämmän kokemuksen ja säästät aikaa. Tästä vinkistä on hyötyä etenkin basistille, kitaristille, laulajalle sekä äänittäjälle.
Äänitysvinkki: ethän tee tätä yleistä virhettä albumisessiossa
90-luvun lopulla albumiäänitykset Astia-studiolla alkoivat olla vähintään kuukauden mittaisia rupeamia ja pisimmillään taisimme työstää yhtä lättyä jopa reilut kolme kuukautta. Nuo kestot eivät tosin ole kovin pitkiä, kun niitä verrataan nykyisten julkaisujen aikatauluihin. Kotiäänityksissähän budjetti ei yleensä ole rajoittava tekijä ainakaan käytettävän ajan suhteen.
En aiemmin kiinnittänyt juurikaan huomiota siihen, kuinka esimerkiksi viikon tai jopa kahden mittainen kitaroiden äänitys sai väsyneen kitaristin soittamaan tavallista huonommin. Ihmettelin vain, kuinka soittaja toisensa perään valitteli, miten 10 tunnin päivittäinen soittorupeama sai sormenpäät helliksi. Kuulostaako tämä tutulle?
Samoin basisteilta tuntui puhti loppuvan jo muutaman pitkän studiopäivän pömpöttelyn seurauksena. Eikös basistinkin pitäisi tykätä soittamisesta? Syynä tosin saattoivat olla sormiin ilmestyneet vesikellot, jotka kuulemma haittasivat pömpöttelyä.
Muistan myös useita sessioita, joissa olimme varanneet lauluäänityksille monia päiviä tai jopa toista viikkoa. Kuitenkin jo ensimmäisen laulupäivän iltana ääni alkoi mennä heikkoon happeen ja taas olimme aikataulutuksen suhteen pulassa.
Kaikki valmiiksi yhden instrumentin osalta
Toteutimme tuolloin äänityssuunnitelmaa, jossa taltiointi tapahtui instrumentti kerrallaan. Se tuntui järkevälle, koska saimme keskittyä vain yhteen asiaan ja toisinaan soittajat pystyivät olemaan aikataulullisista syistä paikalla vain oman osuutensa taltioinnin ajan.
Havahduin jatkuvasti toistuneeseen kaavaan, jossa äänitettävänä oleva muusikko tuntui jatkuvasti olevan aivan puhki. Ja jos on puhki, on melko haastavaa antaa parasta mahdollista soittoa saati laulua jokaisella otolla.
Aloin kyseenalaistamaan silloin monissa studioissa yleisesti käytössä ollutta toimintamallia. Mietin, olisiko olemassa parempi äänitysmetodi, jonka avulla muusikot rasittuisivat vähemmän ja saisimme parempaa jälkeä taltioitua.
Yksilöllisyys liukuhihnan sijaan
Muistan vielä 2000-luvun alussa tehneeni useita sessioista, joissa pyrimme mahdollisimman yhtenäiseen saundimaailmaan kaikkien kappaleiden kohdalla. Emme tosin menneet yhtä pitkälle, kuin huhun mukaan eräs orkesteri, joka äänittäjän toimesta veti pikaliimalla studiolaitteiden napit pysyvästi paikoilleen mahdollisten muutosten välttämiseksi. Muutamaa vuotta myöhemmin he havahtuivat siihen kylmään tosiasiaan, että laulajan ääni oli jo vanhenemisenkin takia aivan eri, kuin säätöjä ruuvatessa…
Yhtenäisellä saundilla tarkoitan esimerkiksi sitä, että pidimme kitaravahvistimen asetukset samana läpi albumin. Ajattelimme, että näin luodaan vahvoja kokonaisuuksia. Nykyään olen kuitenkin palannut takaisin vanhojen metodien pariin, jossa jokaista kappaletta kohdellaan yksilönä.
Yksilöllisyyden etuja ovat esimerkiksi se, että pitkäsoitot ovat kaikkea muuta kuin tasapaksua huttua. Ruuvaamme saundit jo äänitysvaiheessa erikseen jokaiselle kappaleelle sopivaksi. Usein pelkkä sävellajin vaihto voi aiheuttaa sen, etteivät vahvistimen säädöt enää kuulosta hyvälle, vaikka ne erinomaiselle vielä edellisessä veisussa saundasivatkin.
Mutta mennäänpä nyt tämän kertaisen äänitysvinkkini pariin.
Aikataulutus ja vuorottelu
Sen sijaan, että taltioisit albumin kaikki kappaleet instrumentti kerrallaan, sinun kannattaapi vaihtaa lähestymiskulmaksi veisujen työstäminen muutaman biisin ryppäissä. Näin vähennät yhden soittajan taakkaa, saat huomattavasti paremman äänitysilmapiirin ja lisäksi kappaleet eivät ole liukuhihnatuotantoa, eli niistä tulee yksilöllisempiä.
Suosittelen kuitenkin, että äänität ensin rummut kaikkiin kappaleisiin. Ne ovat ainoa instrumentti, joka mielestäni kannattaa taltioida yhteen menoon. Rumpujenkin kohdalla on tosin hyvä tarkistella virettä ja vaihtaa esimerkiksi virveliä veisusta riippuen. Etenkin juuri eri virveleiden käyttö tuo mukavaa vaihtelua kappaleisiin ja lopputuloksesta ei tule puuduttava.
Rumpujen jälkeen valitse äänitettävistä biiseistä 1–3 saman tyylistä ja taltioi puuttuvat raidat seuraavassa järjestyksessä:
Komppikitarat
Bassot
Koskettimet
Melodiakitarat
Liidilaulut
Soolot
Taustalaulut/kuorot
Voit toki taltioida bassot rumpujen kanssa samaan aikaan tai halutessasi jälkeenpäin ennen kitaroita. Tästä aiheesta on tulossa kirjoitus, jossa avaan tarkemmin, miksi suosittelen sinua ensin äänittämään komppikepukat ja vasta niiden jälkeen basson.
On myös hyvä huomioida, että mikäli joku veisu ei joltain soittajalta meinaa taittua, ei siihen kannata jäädä jumiin. Silloin on parempi siirtyä seuraavan instrumentin tai biisin pariin ja palata ongelmaveisuun, kun hetki on otollisempi.
Tärkeintä siis on, että jokainen bändin jäsen keskittyy vain 1–3 biisiin kerrallaan ja saa sen jälkeen lepotauon. Tällä metodilla pääset taatusti parempaan lopputulokseen ilman, että sormet saati äänihuulet menevät rakkuloille. Poikkeuksena ovat livetaltioinnit sekä lyhyessä ajassa tehtävät nopeat levysessiot. Tällöin voit vetää koko albumillisen kerralla purkkiin yhdenkin instrumentin osalta, sillä silloin kun liekki on päällä, ei kannata jarrutella äänityksenkään suhteen.
Ole rohkea ja vältä sarjatuotantoa niin saundien kuin äänittämisenkin suhteen. Asia, joka valitettavan usein tuppaa unohtumaan on se, että musiikin ja kaiken siihen liittyvän tulisi olla aidosti kivaa. Eikö olisikin mahtavaa, jos voisit nauttia siitä mitä teet vaikkapa yhtä muikean hymyn kera, kuten Welkins Boreal -yhtyeen jäsenet yllä olevassa kuvassa?
Muutamissa sessioissa on ollut ilo huomata, kuinka bändikaverit tsemppaavat toisiaan juurikin näillä sanoilla: nauti siitä mitä teet ja tee se suurella sydämellä. Välillä saattaa ilo vallan unohtua ja silloin soittaminen harvemmin sujuu. Energisen ja hyvän taltioinnin takeena on suurelta osin juurikin positiivinen asenne, jota suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Kiitos, kun sain jakaa kanssasi tämän albumiäänityksiä parantavan vinkin. Jos koet kirjoituksestani olleen sinulle hyötyä, niin jaathan postaukseni sosiaalisessa mediassa. Tällä tavalla hyödyllinen informaatio tavoittaa mahdollisimman monia.
Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua lähes 30 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan jopa 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.
Haastattelut, maininnat mediassa ja studiopäiväkirja-videot
Tältä sivulta löydät haastatteluita, joissa Anssi Kippo kertoo musiikin tuottamisen, äänittämisen ja miksaamisen ohella analogisen ja digitaalisen äänen valtavista eroista. Lisäksi pääset lukemaan mediajulkaisuja, levyarvosteluja sekä katsomaan Astia-studiolla tehtyjen sessioiden studiopäiväkirja-videoita, the-making-of- ja MyDay-videoita. Klikkaa alla olevaa otsikkoa hypätäksesi suoraan asiaan.
Anssi Kippo – Haastattelut Tutustu Astia-studion perustajan haastatteluihin, joista löydät kiinnostavia aiheita äänittämisestä, miksaamisesta sekä musiikin tuottamisesta aina vinyylilevyihin ja elämään yleensä.
Astia-studio mediassa Lue Astia-studioon liittyneistä uutisoinneista sekä bändien haastatteluista.
Studiopäiväkirja-, MyDay- ja the-making-of -videot Astialla tehdyistä sessiosta Minkälaista on tehdä sessio Astialla? Tule mukaan seuraamaan mitä studiossa tapahtuu ja katso bändien julkaisemia Astia-videoita äänityksistä ja miksauksista. Virittäydy bändien tunnelmaan studiopäiväkirja-videoiden avulla ja ota haltuun Toni Paanasen oivat Rumpalin MyDay -videot.
Käytämme evästeitä, jotta saat parhaan käyttäjäkokemuksen. Evästeet mahdollistavat sivun toiminnallisuuden sekä toimivat tilastoinnin ja markkinoinnin tukena. Ole huoleti, emme voi tunnistaa käyntiäsi näistä tiedoista.
Välttämättömät
Aina aktiivinen
The technical storage or access is strictly necessary for the legitimate purpose of enabling the use of a specific service explicitly requested by the subscriber or user, or for the sole purpose of carrying out the transmission of a communication over an electronic communications network.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Tilastointi
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
The technical storage or access is required to create user profiles to send advertising, or to track the user on a website or across several websites for similar marketing purposes.