5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista

If you like this post please share it with your friends!

Yksi Suomen suosituimmista metallibändeistä ilmoitti lopettavansa nykyisessä kokoonpanossaan marraskuussa 2019. Tässä kirjoituksessa käymme läpi muutamia aiemmin kertomattomia yksityiskohtia erään hienon albumin synnystä. Kerron nimittäin sinulle 5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista.

Sinun kannattaa lukea tämä kirjoitus, mikäli haluat kuulla ennen julkaisemattomia Bodom-tarinoita suoraan alkulähteeltä.

Astia-studio sisäpiiri

5 asiaa, joita et tiennyt Children Of Bodomin Something Wild -debyyttialbumista

Elettiin vuotta 1997, kun sain puhelun Alexi Laiholta, joka halusi varata studioaikaa albumin äänitykseen ja miksaukseen. Muistin pojan, sillä olin tehnyt jo kaksi demosessiota hänen bändinsä kanssa. Ja mikäli luulet hänen soittaneen Espoolaisella järvellä tapahtuneisiin murhiin viittaavan bändin asialla, olet väärässä. Alexi nimittäin oli tekemässä varausta Inearthed-yhtyeelleen, eli bändille joka vasta myöhemmin tulisi tunnetuksi nimellä Children Of Bodom.

Inearthed oli tehnyt kolme demoa, joista kaksi viimeistä olin äänittänyt ja miksannut. Nyt oli tullut aika ottaa suurempi askel ja alkaa työstämään ensimmäistä kokopitkää, jonka työnimeksi matkan varrella muodostui leikkisästi “peiskalätty”.

Ajankohta varattiin kesäloman lopulle ja sessio tulisi alkamaan heinäkuun 23. päivä Astia-studiolla, Lappeenrannassa. Siihen aikaan studioni sijaitsi kaupungin ydinkeskustassa, osoitteessa Koulukatu 1.

Olet aiemmista kirjoituksistani voinut lukea joitakin asioita Something Wild -albumin synnystä. Tällä kertaa kuitenkin kerron sellaisia yksityiskohtia, joista en aiemmin ole blogissani jakanut.

Something Wild – kitaravahvistin Peavey 5150 mk1

1. Kenen vahvistimella kitarat soitettiin ja missä vahvistin on nyt?

Albumin kitarasaundi on melko rankka ja useissa arvosteluissa sitä on kovasti hehkutettu. Ennätin kuulemaan Alexi Laihon soittoa lukemattomilla vahvistimilla, kun kiersin miksaamassa heidän keikkojaan ympäri maailmaa vuosina 1998–2002. Ja aina Alexi kuulosti omalta itseltään vahvistimesta riippumatta. Soittajan saundi on siis ensisijaisesti aina hänen sormissaan.

Studiollani oli tuolloin työkaverini Jussi Jauhiaisen kitaravahvistin; jenkkisähköillä toimiva Peavey 5150 mk1 -putkinuppi. Tuo kyseinen vahvistin saundasi kaikin puolin hämmentävän hyvälle. Se oli monien sillä soittaneiden mielestä erinomainen yksilö ja voit kuulla sitä useilla kyseisen aikakauden Astia-äänitteillä.

Something Wild -albumin kitarat on siis soitettu Jussin vahvistimella. Kaappina taisi olla kuvassa näkyvä Marshallin 4×12″ ja sen taltioin Shure SM57 tai SM58 -mikrofonilla.

Mutta minne onkaan tuo kyseinen kitaravahvistin vuosien saatossa päätynyt? Sen nykyinen omistaja on Antti “Hyrde” Hyyrynen eli Stam1nan laulajakitaristi. Hän kertoo käyttäneensä vahvistinta mitä todennäköisimmin kaikkien Stam1nan levyjen komppikitaroissa.

Something Wild – raitakartat Touch Like Angel Of Death ja In The Shadows -kappaleisiin.

2. Yksi kappale jäi julkaisematta

Tiesitkö, että Something Wild -albumille äänitettiin ja miksattiin yksi kappale, jota ei koskaan julkaistu? Kyseisen kappaleen demoversio löytyypi eräältä Inearthedin demolta hieman toisenlaisessa muodossa.

Albumin teon aikaan soitin aktiivisesti kitaraa ja olin erittäin otettu, kun Alexi pyysi minua luikauttamaan soolon kyseiseen kipaleeseen. Kenties jonain päivänä tämä veisu, joka on nyt odottanut jo yli kaksi vuosikymmentä näkee päivänvalon ja sinäkin pääset siitä nauttimaan.

Astia-studio sisäpiiri

3. Rumpujen yhden osan jälkiäänitys kelanauhurilla

Something Wild on äänitetty S-VHS -nauhaa käyttävillä Adat-nauhureilla. Tuohon aikaan Astialla ei ollut suurempia editointimahdollisuuksia vaikka lopuksi miksaukset DAT-nauhalta tietokoneelle siirrettiinkin.

Parin kappaleen pohjaraitaa soitettaessa alku sujui hyvin, mutta lopussa tuli soittovirhe. Päädyimme äänittämään loppuosan erikseen ja yhdistämään otot miksauksen jälkeen. Tänä päivänähän tuo on helppoa ja sangen yleistä, mutta tuohon aikaan asia oli vallan toinen.

Kelanauhaäänityksessä ei ole undo-nappia. Kun painat äänityksen päälle, pyyhkiytyy äänitettäviltä raidoilta aiempi otto pois ja uusi otto äänittyypi tilalle. Et voi jälkikäteen muokata ottojen saumoja saati palata edelliseen ottoon.

Yhden veisun kohdalla rumpali Jaska Raatikainen oli muuten täysin tyytyväinen, mutta halusi soittaa nopean tuplabasarikohdan uudelleen. Päädyimme tekemään sellaista, mitä yleensä nauhaäänityksissä ei tehdä.

Vaikka kappaleita ei soitettu klikin mukana, oli Jaska silti täysin varma, että pystyisi soittamaan nopean tuplabasari-kohdan jälkiäänityksenä paremmin. Teimme pari harjoituskieppiä ja sitten taltioimme muutaman sekunnin pätkän rummuilla uudelleen.

Kyseinen veisu n Deadnight Warrior, jonka kohdassa 2:16–2:20 olevan tuplabasari-pyrähdyksen rummut äänitimme jälkeenpäin uudelleen. Tietokoneäänityksessä tämä ei ole mitenkään ihmeellistä. Nauhahommissa taas äänittäjän tulee kyetä painamaan äänitys päälle ja pois millisekunnilleen oikealla hetkellä. Ja olen edelleen iloinen siitä, kuinka sekä minä että Jaska siinä onnistuimme!

Something Wild – miksausmuistiinpanot

4. Miksatessa keskellä yötä saimme yllättävän vieraan

Äänitysten jälkeen bändi palasi kotiin Helsinkiin, tai siis kaikki muut palasivat paitsi Jaska. Miksaus hoidettiin minun, studioharjoittelijani Pasi Kärpän sekä Jaskan toimesta.

Koska minkäänlaista automaatiota ei tuohon aikaan studiollani ollut, kirjoitimme kullekin paperilapun täydeltä tekstiä miksauskartaksi. Seurasimme Adat-nauhurin kelloa ja tietyissä kohdissa teimme lapun osoittamia miksausmuutoksia.

Alustin jokaisen kappaleen miksauksen; ruuvasin saundit, tein automaatiosuunnitelman sekä kirjoitin miksausohjeet, jotka yhdessä harjoittelimme ja hioimme kuntoon. Kutakin miksausta täytyi harjoitella monta kertaa, sillä välillä meillä kädet viuhuivat biisin alusta loppuun lähes tauotta.

Jokaisessa biisissä kukin meistä teki jopa parikymmentä muutosta. Yksikin virhe, edes pieni sellainen, ja jouduimme aloittamaan alusta. Jaska vastasi rummuista ja nosti virveliä, sekä piti huolta että jokainen tomi-isku oli varmasti riittävän kovalla. Hän myös hoiti rumpukaikujen kääntämistä isommalle sekä pienemmälle.

Eräänä yönä noin klo 02 studion ovi aukesi ja Alexi tepasteli sisään. Tervehdimme häntä ja jatkoimme miksausta. Muutaman sekunnin kuluttua tajusimme tilanteen ja olimme ihmeissämme. Miksi Alexi harppoi studion ovesta sisään keskellä yötä? Hänenhän piti olla Helsingissä!

Herra Laiho kertoi, ettei taaskaan ollut saanut nukuttua ja koska äitinsä tarvitsi autoa vasta aamulla, hän päätti karauttaa vajaat 250 km Espoosta Lappeenrantaan keskellä yötä pariksi tunniksi diggailemaan miksauksia. Hän ei luonnollisestikaan ollut informoinut meitä saapumisestaan.

Niin. Me teimme tuolloin töitä noin 16 tuntia päivässä, joten 02 aamulla oli vielä oikein hyvä hetki miksata hienoa levyä. Alexi oli miksauksiin tyytyväinen ja kurvaili aamuksi kotiin. Sellainen oli miksauksia seuraamaan saapunut öinen yllätysvieras.

Something Wild – Ostorkärry-ralli

5. Ostoskärry-ralli

Äänitin muistaakseni Alexander Kuoppalan kitaroita jälleen keskellä yötä, kun havahduimme hämmentävään mekkalaan. Menimme etsimään metelin aiheuttajaa ja löysimme muut bändin jäsenet kurvailemasta pitkin studion käytäviä ostoskärryjen kanssa!

Basisti Henkka Blacksmith Seppälä oli nuorimpana päässyt kärryjen kyytiin ja muut roikkuivat niiden reunoilla. He olivat kuulemma ensin laskeneet kärryillä studion vieressä olevaa Lappeenrannan toista pääkatua. Siihen kyllästyttyään he keksivät raahata kärryt paloportaita pitkin toiseen kerrokseen, jossa studioni tuolloin sijaitsi. He nostivat Henkan kärryihin ja rullailivat pitkin kaltevaa kattoa. Onneksi ostoskärry-ralli ei tällä kertaa aiheuttanut suurempia vahinkoja.

Kun aamulla tutkailin kärryjä, olivat ne kuitenkin sen verran heikossa hapessa, etten kehdannut niitä enää alakerran kaupalle palauttaa. Muuttaessani nykyisiin tiloihin Hatebreeder-albumin aikoihin, jouduin ottamaan kärryt mukaani. Yllä olevan kuvan ostoskärryt liittyvät tapaukseen.

Something Wild – Kaunotar ja hirviö Lappeenrannan kesäteatteri -97

6. Näitä piti olla viisi, mutta otetaanpa vielä yksi erikoinen sattumus

Something Wild -albumin aikaan miksasin kesäteatteri-esityksiä ja tuona kesänä teimme nuorisonäytelmää nimeltä Kaunotar ja hirviö. Rumpali Jaska asui ennen Espooseen muuttoa Lappeenrannassa ja osa teatteriväestä oli hänelle ennestään tuttuja.

Eräänä päivänä Jaska tuli mukaani kesäteatterille ja hassujen sattumien kautta hän päätyi savukoneen käyttäjäksi. Tuohon aikaan savukoneetkin olivat hieman toista kuin nykyään ja käyttäjän piti ryömiä esiintymislavan alle konetta operoimaan.

Jaska teki työtä käskettyä ja hoiti tämänkin tonttinsa erittäin mallikkaasti. Levyä tekemään saapuessaan hän tuskin arvasi joutuvansa ryömimään kesäteatterin lavan alla ja töräyttämään valtavaa savumäärää hirviön muuttaessa muotoaan…

Something Wild - Astia-studion äänityskalusto 1997

Lue myös nämä kirjoitukseni:

Children Of Bodom – Something Wild

Kiitos kun luit Children Of Bodom -yhtyeen debyyttialbumi Something Wildin synnytyksessä tapahtuneista erikoisista sattumuksista. Välillä äänityssessioissa tapahtuupi sangen hassuja asioita.

Muistan nauttineeni tämän levyn tekemisestä todella paljon. Yksi asia, jonka elävästi muistan voi kuulostaa sinusta varmasti oudolle, mutta seuraavalla tavalla sekä bändi että minä kyseisestä albumista ajattelimme.

Olimme nimittäin varmoja, ettei tästä levystä tule kukaan koskaan tykkäämään. Ja olimme kerrankin aivan tosissamme. Naureskelimme, että levy on liian bläkkistä melodisen metallin diggareille ja aivan liian melodista rankemman metallin ystäville. Teimme koko sydämestämme musiikkia, jota halusimme kuunnella ja josta nautimme valtavasti, emmekä välittäneet muiden mielipiteistä piirun vertaa.

Edellisessä Inearthed-yhtyeen Shining-demon sessioissa katsoimme joka ilta huikeaa Amadeus-leffaa VHS-nauhalta. Tuo elokuva teki bändin jäseniin lähtemättömän vaikutuksen, joka kuuluu Children Of Bodomin debyytillä. Tunnistatko albumilta löytyvät Mozartin melodiat?

Astia-studio sisäpiiri

Olen kiitollinen, että sain olla mukana tekemässä Something Wildia. Ja etenkin nyt, kun bändi on vanhan kokoonpanonsa osalta lopettanut toimintansa, haluan sydämeni pohjasta kiittää Alexi Laihoa, Jaska Raatikaista, Alexander Kuoppalaa, Janne Wirmania sekä Henri Seppälää kaikista niistä hienoista muistoista ja kokemuksia, joita sain kokea ja jakaa kanssanne yli 20 yhteisessä studiosessiossa sekä neljän vuoden ajan keikkareissuilla. Kiitos myös tekemästänne musiikista, jonka avulla moni on selvinnyt vaikeiden aikojen yli.

Mikäli pidit kirjoituksestani, jaathan tämän sosiaalisessa mediassa. Tällä tavalla muutkin Bodom-diggarit pääsevät nauttimaan näistä aiemmin julkaisemattomista tiedonjyväsistä. Kiitosten paljous ja kaikkea Hyvää!

Astia-studio tarjoaapi täysanalogista äänityspalvelua 25 vuoden kokemuksella, josta kaukaisimmat asiakkaat ovat saapuneet nauttimaan yli 9 000 km takaa Yhdysvalloista sekä Venäjän etäisimmästä kolkasta, Vladivostokista asti.

Kirjoittaja